Miksi valittaminen ja muiden haukkuminen on toisten arkipäivää?

Voisin kuvitella jotta soittajalla on huono olla jostain syystä.

Minulla on itselläni asiat solmussa moneen suuntaan ja voisin kuvitella, että käyttäytyisin noin. Mitä en tee, koska en puhu vaikeuksista kenellekään vaan haudon omassa päässä.

Negatiiviset ihmiset ovat oikeasti todella väsyttäviä. He eivät varmaan itse tajua, miten paljon toisten energiaa vievät valituksellaan antamatta koskaan mitään takaisin päin. Toki on tärkeää, että vaikeilla hetkillä on joku, jolle puhua, mutta jos ei koskaan ole muuta sanottavaa kuin valitus siitä, miten huonosti kaikki on, ei se toinen vaan enää kovin kauan jaksa. Sitten, jos toinen tai toiset uskaltavat sanoa, että aika rasittava olet, eikä nyt jaksettaisi koko ajan kuunnella, miten huonosti sinun asiasi ovat, kun ollaan jo kolme vuotta putkeen kuunneltu, miten kamalaa kaikki on, onkin seuraavaksi vuorossa joko avutuminen siitä, miten huonoja ystäviä ja itsekkäitä kaikki nämä kaverit ovat tai parhaassa tapauksessa hieno avaus av:lle siitä, miten kaverit ovat kamalia, eivätkä tue ja ymmärrä.

Juuri näin se menee. Tämä ihminen ei koskaan jaksa kuunnella minua. Ja kun kyseessä on vanhempi ihminen,niin en haluaisi sanoa pahasti. Jaksan aikani, ja sitten olen vastaamatta. Mutta sitten tulee vihaisia tekstiviestejä. Ja oikeasti hän ei ymmärrä, että sitä puhelinta on vaikea kuljettaa joka paikkaan mukaan. Ja kun tätä on jo vuosia jatkunut, niin olisi pitänyt olla jämäkämpi aikoinaan. Koska olen joskus aivan loppu, ja tuntuu että hyppään paniikissa puhelimen luo kun se taas soi, oikeesti stressaan jo valmiiksi.  ap.

Omaa kokemusta on. Jos näitä kuuntelee, niin hiljaisuus on aina myöntymisen merkki. Ja sitten se ihminen sanoo että kun sekin sanoi niin. Aargh. Ja tuntuu että ne sairaudet soitellaan. Joskus pitäisi sanoa etten ole lääkäri ja asiantuntija missään. Ja kun nämä ihmiset puhuvat sitten sinusta pahaa samalla tavalla.  Ja nämä soittajat ovat monasti myös ihan kavereitakin. En tiedä onko sukulaisille sitten vaikeampi sanoa suoraan. Eli suku ehkä sitten pahin. Kun niitä ei voi valita, ystävänsä voi.

Up

No kommentoijat, olkaa onnellisia että teillä on asiat niin hyvin.

Se ei oikeasti ole mitään herkkua kun jatkuvasti kaikki menee pieleen. Ongelmista pitäisi puhua,mutta

jos asenne on tämä,se on aika vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

No kommentoijat, olkaa onnellisia että teillä on asiat niin hyvin.

Se ei oikeasti ole mitään herkkua kun jatkuvasti kaikki menee pieleen. Ongelmista pitäisi puhua,mutta

jos asenne on tämä,se on aika vaikeaa.

Empatiaa ja sympatiaa riittä. Mutta kyllä se kuppi menee myös nurin. Joskus tuntuu että vanha sukulainen terrorisoi päivittäin. Ja ihan olisi kiva puhua muistakin aihepiireistä. Ehkä tämä sukulaisnainen on mielensäpahoittaja pahinta laatua. Yritän vaihtaa asioita hieman iloisempaan suuntaan. Ja ei ole herkkua kuunnella jos sukulaisista ei mitään hyvää sanottavaa. Asiat ei aina itselläkään mene hyvin, ja monasti reipas lenkki auttaa. En halua laittaa vahinkoa kiertämään, ja haukkua häntä estoitta muille. Mut ei kai vanha koira opi uusia käytösmalleja. Että kiitos vaan asenne ihan kohdallaan. ap.

Ja vielä lisään, että ongelmista pitää puhua, mutta liian läheinen ihminen ei ole se oikea. Sylkykuppina ja kaatopaikkana on ikävä olla. Ja omassa päässä ne pieleen menneet asiat kokee lumipalloefektin. En tiedä onko terapeuttikaan se oikea henkilö. Mutta ehkä se pieni irtiotto ja kiireiden syyttely auttaisi, ettei olisi  aikaa kuunnella. Vanhalle ihmiselle viitsi pahastikaan sanoa. Joskus väsyin niin pahasti, että puoleksi vuodeksi vaihdoin toisen liittymän, ihan jaksamisen vuoksi. Ehkä sitten kiltin tytön syndrooma pakotti takaisin soittamaan hänelle. Manipulointia ehkä, mutta tämä ihminen on aina osannut käyttää "valtaansa". Ja ehkä sitä "vanha ja sairas-korttia".

Ehkä niiltä puuttuu itsereflektoinnin taito. Siitä kai johtuu myös se, että ne joille ei enää saa haukkua kaikkea, joutuvat haukuttavien joukkoon. On kyllä rasittavaa. Itselleen hän tekee myös vahinkoa, koska sitten kun hänellä on joku oikea ongelma, ei kukaan enää ota tosissaan.  

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin se menee. Tämä ihminen ei koskaan jaksa kuunnella minua. Ja kun kyseessä on vanhempi ihminen,niin en haluaisi sanoa pahasti. Jaksan aikani, ja sitten olen vastaamatta. Mutta sitten tulee vihaisia tekstiviestejä. Ja oikeasti hän ei ymmärrä, että sitä puhelinta on vaikea kuljettaa joka paikkaan mukaan. Ja kun tätä on jo vuosia jatkunut, niin olisi pitänyt olla jämäkämpi aikoinaan. Koska olen joskus aivan loppu, ja tuntuu että hyppään paniikissa puhelimen luo kun se taas soi, oikeesti stressaan jo valmiiksi.  ap.

Ei tuo ongelma menneitä muistelemalla korjaannu. Vedä rajasi, tee ne selväksi ja pidä niistä kiinni. Ei sen kummempaa. Onko sinulla joku syy, miksi et ole jo katkaissut yhteyttä, jos kerran tyyppi ei kunnioita tarpeitasi ollenkaan? Odotatko perintöä tai muuta vastaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin se menee. Tämä ihminen ei koskaan jaksa kuunnella minua. Ja kun kyseessä on vanhempi ihminen,niin en haluaisi sanoa pahasti. Jaksan aikani, ja sitten olen vastaamatta. Mutta sitten tulee vihaisia tekstiviestejä. Ja oikeasti hän ei ymmärrä, että sitä puhelinta on vaikea kuljettaa joka paikkaan mukaan. Ja kun tätä on jo vuosia jatkunut, niin olisi pitänyt olla jämäkämpi aikoinaan. Koska olen joskus aivan loppu, ja tuntuu että hyppään paniikissa puhelimen luo kun se taas soi, oikeesti stressaan jo valmiiksi.  ap.

Ei tuo ongelma menneitä muistelemalla korjaannu. Vedä rajasi, tee ne selväksi ja pidä niistä kiinni. Ei sen kummempaa. Onko sinulla joku syy, miksi et ole jo katkaissut yhteyttä, jos kerran tyyppi ei kunnioita tarpeitasi ollenkaan? Odotatko perintöä tai muuta vastaavaa?

Niin ja vaikka puhelimen voisikin kuljettaa joka paikkaan, vaikka uima-altaaseenkin, niin jokainen saa valita ihan itse, koska ja kenelle vastaa. 

Tiedän kyllä, että rajojen vetäminen on vaikeaa. Joskus on tullut kuunneltua joitakin henkilöitä yli omien rajojen, koska olen ajatellut, että se on väliaikaista ja menee ohi - onhan kaikilla huonoja hetkiä tai kausia, vaikka ne näytetäänkin eri tavoilla. Usein kestää vähän liian kauan, ennen kuin tajuaa, että ei tuo toinen lopeta valittamista, sehän ihan selvästi nauttii siitä. Sellaista harrastusta ei kannata tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin se menee. Tämä ihminen ei koskaan jaksa kuunnella minua. Ja kun kyseessä on vanhempi ihminen,niin en haluaisi sanoa pahasti. Jaksan aikani, ja sitten olen vastaamatta. Mutta sitten tulee vihaisia tekstiviestejä. Ja oikeasti hän ei ymmärrä, että sitä puhelinta on vaikea kuljettaa joka paikkaan mukaan. Ja kun tätä on jo vuosia jatkunut, niin olisi pitänyt olla jämäkämpi aikoinaan. Koska olen joskus aivan loppu, ja tuntuu että hyppään paniikissa puhelimen luo kun se taas soi, oikeesti stressaan jo valmiiksi.  ap.

Ei tuo ongelma menneitä muistelemalla korjaannu. Vedä rajasi, tee ne selväksi ja pidä niistä kiinni. Ei sen kummempaa. Onko sinulla joku syy, miksi et ole jo katkaissut yhteyttä, jos kerran tyyppi ei kunnioita tarpeitasi ollenkaan? Odotatko perintöä tai muuta vastaavaa?

Juu en todellakaan perinnöntoivossa tätä "harrasta". Ihmisen olen tuntenut koko ikäni, ja toivon että asiat muuttuisivat,mutta ymmärrän että asioita olisi pitänyt käsitellä ajoissa. Tuntuisi vain tylyltä tehdä jotain lopullista, mutta mietin miten asiat voisi hoitaa ketään loukkaamatta ja ymmärrettävästi. Ehkä odotan sitä päivää että asenne muuttuisi. Että minua kohdeltaisiin kuin itsenäistä aikuista ihmistä. Ei ole vain työkaluja millä asiat hoituisi. Mutta ehkä vielä löydän sen oikean avaimen ja saan sanottua asiat suuttumatta tai nöyristelemättä. Ihan asiallisesti kuni kaksi aikuista. Monasti olen sanonut et ennemmin lehmätkin lentää, mutta eihän siinä ole menetettävää, kun näinkään ei hyvä.

"Sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä "

Valitettavasti tämmöinen ihminen voi huonosti ...ja se kuuluu!