Ystäväni vittuilee usein. Wtf.

En jaksaisi kuunnella. Jossain mättää, jos koko ajan pitää aukoa. Puhuuko hän muillekin samalla tavalla?

Vain minulle. Olen häntä vuoden vanhempi ja ollut monta vuotta perheellinen. Hän käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentuvasti. En tiedä mikä mättää. Pitäisi kysyä suoraan.

Tuntee varmaan jostain kateutta ja alemmuudentuntoa ja siksi pyrkii vinoilemaan ja pilaamaan ilon negatiivisuudellaan.

Hän tietää vielä, että olen tosi herkkä. Siksikin kummastuttaa ne heitot. Ehkä takana saattaa olla joku tuollainen syy. (Vaikka täysin turhaa kadehtia minua).

Hän tietää, että minulle on tapahtunut rankkoja asioita elämässä. Nyt olen onnellinen. Ois kiva jos ystäväkin olisi minun puolesta aidon onnellinen.

Ap

Kuulostaa kyllä veemäiseltä tyypiltä. Minusta tommonen turha ilkeily on ihan jäätävän lapsellista. Tulee mieleen yläkouluajat.

Vaikka lapsi olisi paikalla, voit sanoa takaisin, että olipas ajattelemattomasti / epäkohteliaasti / rumasti sanottu.

kannattaa viilentää välit. on kateellinen sulle. usko mua

Vierailija kirjoitti:

Pidän ystävästäni, mutta välillä vittuilut tulevat aivan puuntakaa. Esimerkiksi olin raskaana "älä vielä ole niin varma, voi tippua kyydistä pois" "nyt teillä alkaa taas ne yövalvomiset". En tiedä mistä on kyse. Itse yritän olla mukava ja kiltti. Lisäksi ystäväni vittuilee välillä esikoiseni kautta, moittii kierrellen esikoisen käytöstä jne. Itse on vielä lapseton, mutta raskaus puolessa välissä.

Näitä pikku piikkejä on tullut jo satoja vuoden aikana. En halua sanoa mitään takaisin, kun oma lapsi monesti tilanteessa kuulemassa.

Ylireagoinko, vai mitä mieltä olet.

Jos ystäväsi on lapseton, niin raskautesi saattaa olla hänelle kova paikka. Minullekin kävi noin. Ystävä muuttui perheellistymiseni myötä aika piikikkääksi. En enää oikein tahdo jaksaa sitä.

Miks kutsut moista nilviäistä ystäväksi?

Jos hän on tahattomasti lapseton ja purkaa pahaa oloasi juuri sinuun koska olet äiti?

Se on v-mäinen ihminen koska se voi ja sinä vaan lampaana märehdit etkä sano vastaan. 

Miksi et voi lapsesi kuullen sanoa hänelle asiasta? Oppiipahan lapsesikin samalla, että mitä tahansa paskaa ei tarvitse kuunnella, vaan siihen voi vaikka ihan asiallisesti reagoida sanomalla, että tulee paha mieli.

No itse yritän olla oma itseni. Ei tietenkään voi toivoa että sinä olisit se minun paras ystävä mutta yritän olla hauska ja jos minun mielestä sinä olet hauska niin miksi sinun mielestä minä en voisi olla hauska? Ei sinun tarvitse ottaa sitä asiaa vittuiluna. Kun se asia on vain niin pinnallinen että on VITSI. Ei mikään todellisen todellinen vittuilu. Kuka oikeasti haluaa vittuilla ystävälle? Onko asialle joku syy. Miksi sinä väännät asiat vittuiluksi. Minulla on yksi ystävä joka ottaa minun sanomiset vittuiluna ja oikeasti se itkettää minua todella paljon. En uskalla sanoa mitään kun kaikki on väärin. Aina ei tietysti ole sopivaa sanoa kaikkea mutta et sinäkään täydellinen ole ja varmasti haluat pelkkää hyvää ystävälle niin kuin hän sinulle.

Ja ajattele jatkossa ystävistäsi positiivisesti. Sillein pärjäät elämässä pitkälle ja monikin ystävä haluaa olla sinun ystävä. Moniakin asioita täytyy oppia sietämään. Ei vain sitä että joku joskus möläyttää jotain sopimatonta vaan ihan että joskus ei välttämättä sinua ole ajateltu sillein kun asian näit. Vaan asia on vaan heitetty ilmaan ajattelematta syvällisemmin asioita. Sitä on ystävyys eikä mitään tuomioistuimessa istumista.

Sinä olet herkkä, hän ilmeisesti kyynisemmällä huumorintajulla varustettu. Ehkä olette liian erilaisia olemaan todella ystäviä. Itse harrastan tuollaista heittelyä hyvien ystävieni kanssa paljonkin, koska kolahtaa kaikkien huumoriin. Herkempien kanssa varon sanomisiani.

Minulla oli ystävä joka aina kuittaili tai piilovittuili, tai sanoi ilkeästi "koska hän on niin suorapuheinen" tai " se oli vaan vitsi hehe". Oltiin ystäviä 25 vuotta. Olin vaan niin kiltti että annoin kohdella itseäni näin.

Terapiassa myös tätä kiltteyttäni olen purkanut. Usein puhuttiin tästä kaverista. Terapeuttini kyseli aina että mitä ystävyys minulle antaa. No tajusin itsekin että eipä oikein mitään, aina vaan pahan olon tapaaminen aiheutti. Varsinkin jos jäimme kahdestaan hän pääsi nälvimään ja "ihmettelemään"asioitani. Yritin välttää kaksinoloa mutta se ei auttanut.

Sitten ystäväni jäi kiinni kun levitteli minusta juoruja. Tajusin kuinka katkera ja kateellinen hän oli minulle ollut vuosikaudet. Katkaisin ystävyyden. Nyt vaan ihmettelen että miksi en tehnyt sitä aikaisemmin. Olen tyytyväinen ratkaisuun.

Sinun ei tarvitse ottaa vastaan mitä tahansa kohtelua. Opeta lapsillesikin sama. Pidä rajasi.

Haluaa jostain syystä pitää sinua jalkansa alla. Sinuna alkaisin tästä lähtien puuttumaan jokaiseen tällaiseen heittoon ja palauttamaan siirtämänsä pahan olon takaisin sinne, mistä tulikin. Älä vittuile takaisin, vaan tuo esille asiaton käytös "olipa ikävästi sanottu" "onko jotain sattunut, kun olet noin ilkeä" "miksi olet noin lannistava" jne.

Sano vain rohkeasti suoraan että nyt lopetat ton v...... lun, tollanen ei tunnu kivalta. Jos vielä jatkuu tollanen niin ota häneen etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vain minulle. Olen häntä vuoden vanhempi ja ollut monta vuotta perheellinen. Hän käyttäytyy minua kohtaan jotenkin alentuvasti. En tiedä mikä mättää. Pitäisi kysyä suoraan.

Ei ole oikeaa ystävyyttä. Anna mennä.

Minkälaisen esimerkin haluat antaa lapsillesi? Onko ok, että sinun lapsillesi puhutaan jatkuvasti alentuvaan ja nälvivään sävyyn? Koska sellaista käytösmallia parhaillaan opetat lapsillesi. Omien rajojen pitäminen on taito, jonka opetteleminen ei ole helppoa. Kukaan muu ei sitä voi sinun puolestasi tehdä kuin sinä itse.