Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei halua suhteeseen mutta ei myöskään pidä siitä, jos treffailisin muita miehiä.
30.09.2018 |
Mielestäni käytöksensä on ehkä hieman itsekästä ja ahdistavaa. Olen kertonut miehelle rehellisesti tunteistani ja hän tietää, että pidän hänestä paljon.
Kuitenkin ollut vuosia jo sinkkuna ja hänen on vaikea sitoutua.
Hän on kertonut pitävänsä minusta eikä haluaisi päästää menemään mutta ei myöskään tahdo tehdä asialle mitään konkreettista. Alkuun vain odottelin, lopulta turhauduin kun emme edes näe usein, ei seksiä ole ollut kuukausiin (osittain yhteinen päätös) eikä kunnollisia treffejä.
Olen välillä hermostunut häneen ja puhunut asioista mutta aina sama jorina kun ei tiedä eikä halua kuitenkaan että lähden hänen elämästään. Olen myöskin ehdottanut pelkkänä ystävänä olemista, se taas ei riitä kun olisin kuitenkin potentiaalinen kumppani ehdokas. Hänellä vain itsellä henkilökohtaisia ongelmia ja vaikea heittäytyä suhteisiin.
On kiltti ja minulle tärkeä ihminen, tulemme hyvin juttuun ja olemme viikottain yhteydessä.
Mutta näemme ehkä kerran kuukaudessa.
No kun asiat ei vaan mene eteenpäin ja turhaudun. Olen jopa puolitosissani etsinyt itselleni seuraa jotta voisin myös henkisellä tasolla irrottautua tästä suhteesta niin mies on harmissaan ja välillä mustasukkainen.
Hän tuntisi kuulemma olonsa tyhmäksi jos menisin toisen miehen kanssa treffeille tms.
En ole siis mennyt enkä ole menossa, minulla ei ole ketään kiikarissa sillä olen kiinni tuossa miehessä.
Kuitenkin tilanne on niin ristiriitainen. Mitä minun pitäisi oikein tehdä?
En enää uskalla edes luottaa, että suhteemme etenisi tai tulisi jotain muutosta ellen itse sitä tee. Ja jos teen niin sitten asia otetaan esille niin, että tunnen huonoa omatuntoa.
Joko painostan jos keskustelen suhteemme tilasta tai sitten olen pettänyt miehen jos lähden kävelemään.
Lisäksi viimeksi kun nähtiin ja otin asian puheeksi niin hermostui hieman ja sanoi, ettei hän tiedä mitä hän tulevaisuudessa tekee ja jos jotain aikoisi tehdä niin olisi varmaan jo tehnyt sen.
Se tuntui aika pahalta mutta toisaalta olin iloinen, että oli rehellinen.
Kuitenkin hän haluaa minun jäävän?
Kommentit (41)
Sinuun tulee sattumaan todella lujaa, kun mies yhtäkkiä löytää seurustelukumppanin, naisen joka ns. ”kolahtaa”. Mieti mielessäsi, haluatko jäädä odottamaan sitä ja toivoisitko silloin, että olisit laittanut homman poikki jo aiemmin? Siinä vaiheessa myös tuo kutsumasi ystävyys tulee olemaan mennyttä. Olen kokenut tuon, ja jälkikäteen mietin että miksi ihmeessä en tajunnut vaan sanoa miehelle hyvästejä heti, kun ilmeni sellaista käytöstä, että olen vaan varasijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää sua varalla roikkumassa samalla kun ettii parempaa. Tai sitten on perustamassa haaremia.
No onpa kauhee äijä. Toivottavasti pääset pian eroon hänestä.
Hänen ainoa ongelmansa on turhanpuhuminen ja toiset naiset/toinen nainen, jonka kanssa varmaan seurusteleekin jo. Miksi te alistutte tällaisiin suhteisiin iäisyysmääriksi?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Olen kyllä jo luovuttanut. Suhteemme vain oli todella tärkeä, mies on auttanut todella paljon ja voin olla avoin hänelle. Hän on kannustanut minua asioissa.
Mutta olen kyllä jo käsitellyt asiaa ja pohtinut, että mahdollisesti menetän tämän ystävän kokonaan, sillä yksinkertaisesti tahdon elämältäni jotain muuta kun välitilassa kärsimistä. Haluan intohimoa ja rakkautta.
Tahdon inhimillisille tarpeilleni tyydytyksen.
Häneltä en valitettavasti sitä saa ja se on ihan ok, olisi vain ollut täysin rehellinen minulle ja päästänyt aikaisemmin menemään. Tai jospa olisi vain kertonut, että ystävyys riittää.
Silti aina samoista asioista joutui keskustelemaan uudelleen. Ymmärrykseni ei vain riitä enää vaikka empaattinen olenkin.
Enää ei vain pysty.
Ymmärrän kyllä jokaisen kommentin mitä on tullut ja ajatukseni ovat nykyään aika pitkälle samankaltaisia.
Ap
Lakkaa nyt vastuuttamasta miestä omasta idiotismistasi ja valinnoistasi, ja unohda koko mies. Jopa ystävänä. Ei kukaan ystävä tee noin, että roikottaa vuositolkulla ja pitää sinua varalla kuin vaihtopaitaa. Sitä paitsi sinä et ole miehelle tunteistasi tilivelvollinen, et velvollinen kertomaan mitä kulloinkin teet ja kenen kanssa ja jos mies tuntee olonsa tyhmäksi että löydät uuden, niin siinäpä tuntee. Mitä hän saa sinut tuntemaan kaiken aikaa tolla touhullaan? Nyt vastuuta, pesäeroa (täysi hiljaisuus sinne päin) ja elämä rattoisaksi.
Ihmettelin aikoinaan kun koulukaverini sai käskyn istua illat huoneessaan toisella paikkakunnalla asuvalta poikaystävältään. Hän kiltisti tosiaan istui koska hän ei halua valehdella.. Öö, okei, samaan aikaan itse väitin mustasukkaisuudesta kihisevälle kostomenttaliteetilla olevalle poikaystävälleni että toimisin samoin, en tapaisi kavereita tms. kun hän kiukutteli joutumistaan armeijaan. Ratkaisin asian sillä, että suljin puhelimen enkä kommentoinut mitä teen, kun hän sitä kysyi, koska tiesin etten tee mitään kiellettyä. Miksi naiset kiellätte itseltänne normaalin elämän kun löydätte jonkun miehen? Miksi? Ei se mies voi teille mitään. Ei yhtään mitään. Miksi annatte toisen käyttää valtaa omaan aikaanne, mikä on teille ainutkertaista ja valuvaa - paljon arvokkaampaa kuin kukaan mies ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin muuten ajatella, että herrajumala mitä meininkiä muinoin kun 19-vuotiaina seurusteltiin. Sen ikäinen mieshän ei ole mikään mies vaan ihan nulikka, ja sellainen kehtaa toiselle paikkakunnalle opiskelijaympyröihin muuttaneelle tyttöystävälle sanelemaan miten asuntolassa ei saa liikkua toisiin huoneisiin tai mennä istumaan iltaa keittiöön kavereiden kanssa. Ihan oikeasti meitä tyttöjä oli useampi, jotka kiltisti uskoivat kun poikaystävä ilmoitti mitä saa ja ei saa kulloinkin tehdä. Itse olin asteen verran kovapäisempää kaliibeeria. Kävimme kovan riidan siitä saanko tavata kavereitani koulun jälkeen, ja kun konkluusio oli, että mies muka voitti riidan, olin elävinäni mukana - ja tosiaan, vietimme viikonloput hyvässä rauhassa kun en kertonut shoppailuretkistä, tai mistään hänelle enää. Nykyisin en katsoisi minuuttiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun mulla on ollut fuckbuddy, he ovat vaatineet että minä en saa harrastaa seksiä muiden kanssa, mutta he saavat. En ymmärrä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun mulla on ollut fuckbuddy, he ovat vaatineet että minä en saa harrastaa seksiä muiden kanssa, mutta he saavat. En ymmärrä miehiä.
Niinpä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän haluaa olla ainoa teistä, joka tapaa muitakin.
Vilkuta miehelle hyvästit.
Tämä.
Mies pyörittää muita naisia koko ajan ja ap istuu kotona miettimässä, että mies ei halua sitoutua, koska kärsii tunnepuolen ongelmista ja yrittää ymmärtää niitä...
Koska mies ai halua toisen siemeniä vakkari koloon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä helvettiä? Eihän tuollaista nyt voi oikeasti...?
-mies
Itsekin vähön vastaavassa tilassa, tapailtu/tunnettu 5kk, välimatkan takia ei ihan viikottain, mutta esim. viestitelty päivittäin. Kun olen koittanut ottaa puheeksi tapailusta seurusteluun siirtymisen, tunne-fiilispuolta jne, toinen vaan karttelee. On "hidas hämäläinen", ja minä taas olen enemmän semmoinen spontaani, tunteitakas. Ei halua että tapailen muita, "mutta en voi sitä estääkään jos haluat" blaa blaa. Olen tässä antanut aikaa, mutta omassa pääkopassa alkaa epäluulo itämään. Haluaako toinen vaan hauskanpidon, mutta ei ns. koko lehmää? :D olen kerran aiemminkin ollut pitkässä suhteessa ns epävarman miehen kanssa, ja se oli tuskaa. En nauti mistään päällepäsmäröinnistä. Itse olen 30, mies 42, ja en todellakaan halua suhdetta missä sitten toinen on aina "emt, katotaan sitä sitten".. ihana mies, kun vaan heräisi elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Eihän tuollaista nyt voi oikeasti...?
-mies
Haha, no ei niin!
Ap
Hei ap, näillä spekseillä mitä selität, se suhteen tärkeys on sinun korvien välissä. Älä halvenna itseäs enempää, jos mielit parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin vähön vastaavassa tilassa, tapailtu/tunnettu 5kk, välimatkan takia ei ihan viikottain, mutta esim. viestitelty päivittäin. Kun olen koittanut ottaa puheeksi tapailusta seurusteluun siirtymisen, tunne-fiilispuolta jne, toinen vaan karttelee. On "hidas hämäläinen", ja minä taas olen enemmän semmoinen spontaani, tunteitakas. Ei halua että tapailen muita, "mutta en voi sitä estääkään jos haluat" blaa blaa. Olen tässä antanut aikaa, mutta omassa pääkopassa alkaa epäluulo itämään. Haluaako toinen vaan hauskanpidon, mutta ei ns. koko lehmää? :D olen kerran aiemminkin ollut pitkässä suhteessa ns epävarman miehen kanssa, ja se oli tuskaa. En nauti mistään päällepäsmäröinnistä. Itse olen 30, mies 42, ja en todellakaan halua suhdetta missä sitten toinen on aina "emt, katotaan sitä sitten".. ihana mies, kun vaan heräisi elämään
Jep, mies haluaa vain hauskanpidon. Olisitte alkaneet jo aikoja sitten seurustelemaan, mikäli miehellä olisi tunteet pelissä.
Miksi kukaan olisi noin tyhmä että suostuisi tuollaiseen pyöritykseen? Jos perhettä haluat perustaa, niin hukkaat kallisarvoista aikaasi, nainen ei pysy loputtomiin hedelmällisenä, mutta mies pystyy hankkimaan lapsia 70v papparaisenakin, jos vain löytää siihen suostuvan nuoren naisen, että mietipä sitä, kannattaako hukata aikaa vääriin ihmisiin.
He's just not that into you.