Kumpia päätöksiä kadut elämässäsi enemmän - niitä joita teit järjen äänellä vai niitä joita teit sydämen äänellä?
Mua ehkä tällä hetkellä kaduttaa eniten päätökset, joita olen tehnyt lähinnä järjen ääntä kuunnellen, varsinkin oma alavalinta: asetin ehkä palkan ja työllistymisen turhankin reippaasti omien mielenkiintojeni edelle.
Kommentit (9)
Sydämellä tehdyt valinnat ovat aina olleet oikeita. Järjellä tehdyt tekemiset ja erityisesti tekemättä jättämiset usein virheitä.
Järjellä tehtyjä. Sydämellä tehdyt ovat olleet aina niitä oikeita päätöksiä.
Olen tehnyt päätöksiä vain järjellä enkä kadu.
Elämä opettaa joten siihen vastaan: Järjellä.
Sydämen "järkeen" en luota, silloin menee vaan elämä turhan takia sekaisin. Järjellä ja ajatuksella tehdyt valinnat ovat olleet aina parhaimpia.
Tein valinnan sydämellä kun lähdin viimeiseen parisuhteeseeni. Kokemus oli niin kauhea että tein järjen valinnan ja tästä lähin pysyn sinkkuna. Mieluummin yksin ja mielenrauhassa kuin yksinäisenä kiduttavassa suhteessa.
Sepä onkin, kun se sydämen ääni tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Jotkut samaistavat ihastumisen ja seksuaalisen vetovoiman "sydämen ääneen". Siinä ei haittaa puolisotkaan, kun seurataan "sydämen ääntä" ja rikotaan perheitä.
Itselleni "sydämen ääni" on sitä, että raha ei ratkaise mutta valinta ei myöskään satuta ketään toista ihmistä. Esimerkiksi töistä jäin kotiäidiksi vaikka se oli tappiollista.
En kadu tekemistä. Jotkut asiat olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Silloin järki yritti vakuuttaa että sinnittele vielä. Järki oli väärässä koska se yritti puhua rahan kieltä.
Parisuhteistani ensimmäinen perustui ns sydämen ääneen eli rakastumisen tunteeseen ja himoon. Mies oli viinaan menevä itseäni vanhempi taiteilijanrenttu, jota järjellä ei todellakaan olisi kannattanut valita. Niin komea että jalat meni alta. Olin jotenkin sokea, hän oli minulle Se Oikea, ja ajattelin, että mieluummin roihuavaa rakkautta ja kunnon kriisejä kuin tylsää elämää. Luulin tietäväni että hän muuttuu ihan varmasti unelmieni mieheksi kunhan vain — aina jotain. No ei muuttunut ja neljä nuoruusvuotta meni hukkaan leikkiessä kotia hänen kanssaan.
Nykyiseen parisuhteeseen ei ole liittynyt vastaavaa sokeaa hullaantumusta, vaan lempeämmät tunteet yhdistettynä järkeen. Olen niin iloinen että lapset sain tämän jälkimmäisen kanssa, meillä on rakastava, tasapainoinen, turvallinen, hyvä elämä.
Eli, kadun sokeana pelkkiin tunteisiin pohjannutta suhdetta, mutta toki tunteet pitää olla mukana myös järkevässä suhteessa.
En varsinaisesti kadu mitään, koska elämässä kaikki on hyvin, mutta sydämellä tehdyt valinnat kuten roikkuminen jossain miehessä, joka ei ollut minusta kiinnostunut, oli typerää.