"Älä märise, vaan koveta itsesi" sanoi äitini aina. Nyt vasta tiedän mitä se tarkoittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuo "älä märise" kirjaimellisesti tarkoittaa? Onko märiseminen jotain ylenmääräistä marisemista?

Minulla se tarkoitti itkemistä. Esimerkiksi kun ensimmäinen lemmikkini kuoli niin itkin silmät päästäni. Äitini oli ihan raivona, että lopeta se märinä. Ja että olisiko sitten ollut kiva, että se olisi ollut vaikka isä tai äiti, mummu tai pappa joka lähti? Ap

Tuollainen vertailu on typerää.

No kerro se sille vertailijalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuo "älä märise" kirjaimellisesti tarkoittaa? Onko märiseminen jotain ylenmääräistä marisemista?

Minulla se tarkoitti itkemistä. Esimerkiksi kun ensimmäinen lemmikkini kuoli niin itkin silmät päästäni. Äitini oli ihan raivona, että lopeta se märinä. Ja että olisiko sitten ollut kiva, että se olisi ollut vaikka isä tai äiti, mummu tai pappa joka lähti? Ap

Miksi tätä on alapeukutettu? Olette tuon sekopää-äidin puolella?

Ei vaan ehkä kukaan ei ole sekopää-ap:n puolella, joka yrittää siirtää nyt lapsuuden kokemuksiaan muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuo "älä märise" kirjaimellisesti tarkoittaa? Onko märiseminen jotain ylenmääräistä marisemista?

Minulla se tarkoitti itkemistä. Esimerkiksi kun ensimmäinen lemmikkini kuoli niin itkin silmät päästäni. Äitini oli ihan raivona, että lopeta se märinä. Ja että olisiko sitten ollut kiva, että se olisi ollut vaikka isä tai äiti, mummu tai pappa joka lähti? Ap

Äitisi ehkä hermostui, koska tunsi itsensä avuttomaksi eikä osannut lohduttaa. Noin tulkitsen. Hän yritti piristää sinua. Monet sanovat tuossa tilanteessa, että on surullista, että lemmikki kuoli, mutta sillä oli hyvä elämä ja voimme muistella sitä hyvällä, koska siitä oli iloa.

Mutta muistan, kuinka äitini hermostui, kun kuusivuotiaana itkin mummon kuolemaa monena iltana. Lopulta äitini puuskahti, että eihän se sinun äitisi ollut, vaan minun. Lopetin itkun sitten.

Niin, eli hienoa tehdä paha mieli sitten muillekin? Tai oikein? Jos hermostuu itseään avuttomammalle lapselle, on itse täysin paska ja kannattaisi vetää itsensä vain kiikk uun, niin ois ap:lläkin tunne-elämä. Ihmeellisiä tällaisten p*skiaisten hyväksyjäymmärtäjiä palsta täynnä. Se on tuon äidin syy, että ap on kovettunut ja kärsii siitä.

Sinulla on hirveä äiti

Näin sanoi minunkin vanhempani ja sitä oli vaan noudatettava. En sano, että oli helppoa tai oikein, mutta niin se vaan oli. Häpeä heikkoudesta oli ankara kasvattaja. Olen siis nelikymppinen.

Nykyään tuntuu että lapsi joutuisi psykoosiin, jos yllättäen joku sanoisikin noin. Ollaan menty toiseen ääripäähän.

Miten te "itsenne kovettaneet" reagoitte tilanteessa, jossa esim. tapaatte uuden ihmisen, tervehditte iloisesti ja ystävällisesti, ja vastapuoli tölväisee jotain tylyä ja katsoo teitä kuin halpaa makkaraa? Haluaisin oikeasti tietää, koska itse pahoitan vastaavanlaisissa tilanteissa mieleni, mutta ei kuulemma pitäisi. En osaa myöskään toimia noissa tilanteissa, vaan menen jotenkin lukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten te "itsenne kovettaneet" reagoitte tilanteessa, jossa esim. tapaatte uuden ihmisen, tervehditte iloisesti ja ystävällisesti, ja vastapuoli tölväisee jotain tylyä ja katsoo teitä kuin halpaa makkaraa? Haluaisin oikeasti tietää, koska itse pahoitan vastaavanlaisissa tilanteissa mieleni, mutta ei kuulemma pitäisi. En osaa myöskään toimia noissa tilanteissa, vaan menen jotenkin lukkoon.

En mitenkään. Annan olla sen jälkeen omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman neuvon minunkin äitini on antanut.

 

Missäpäin Suomea näin sanotaan?

Etelä-Pohjanmaalla. Siellä ei märistä eikä valiteta turhasta, vaan pitää hillitä ittensä.

Onneksi en elä tuollaista elämää, että pitäisi korostaa kovuutta liikaa. Mulle sanottiin Älä ole paranoidinen, jonkun tavallisen asian yhteydessä.

Pohjois-pohjanmaalla sanotaan myös ja tarkoittaa itkemistä. Lapsena tuota sanaa kuulin enemmän, minusta se on ruma sana. Jotenkin siinä on ilkeä, ivaava ja vähättelevä sävy. Tyyliin akat märisee.

Kun taas minä opettelin terapiaa myöten tuntemaan, kun lapsena oli oman turvallisuuden takia ollut pakko kovettaa itsensä. Kaikenlaista sitä meille ihmisille elämässä tapahtuu ja tulee erilaisia polkuja kuljettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuo "älä märise" kirjaimellisesti tarkoittaa? Onko märiseminen jotain ylenmääräistä marisemista?

 

Minulla se tarkoitti itkemistä. Esimerkiksi kun ensimmäinen lemmikkini kuoli niin itkin silmät päästäni. Äitini oli ihan raivona, että lopeta se märinä. Ja että olisiko sitten ollut kiva, että se olisi ollut vaikka isä tai äiti, mummu tai pappa joka lähti? Ap

Äiteellä ittellään "hiukan" hihna luistaa.

Eipä ihmetytä, että suomalaiset ovat niin masentunutta, itsetuhoisuuteen taipuvaista ja alkoholisoitunutta kansaa, kun lukee näitä tämän ketjun viestejä.

Terveet tunnetaidot loistavat poissaolollaan. Monelle näköjään pienestä pitäen opetettu, että omat tunteet ovat häpeällisiä, joten ne pitää piilottaa, tukahduttaa ja jättää käsittelemättä. On olemassa muitakin ratkaisuja kuin nämä kaksi ääripäätä, heittäytyä maahan itkemään avuttomana tai olla tunteeton kivikasvo.

Onpa tunnekylmiä ihmisiä, sääli sellaisten lapsia.

Onneksi muutimme maasta kun lapset olivat vielä pieniä, muuten olisi lasten kavereiden seura tehnyt kaltaisekseen ajanmittaan. Maailman onnellisin kansa... joopa joo.

Mulle annettiin sama ohje ja hylättiin jos itketti. Lopputuloksena rikkinäinen tunnekyvytön ihminen.

mun äidin ja isän mulle antama neuvo oli "älä usko unelmiisi"  =/ en osaa vieläkään unelmoida mistään

Vierailija kirjoitti:

Miten te "itsenne kovettaneet" reagoitte tilanteessa, jossa esim. tapaatte uuden ihmisen, tervehditte iloisesti ja ystävällisesti, ja vastapuoli tölväisee jotain tylyä ja katsoo teitä kuin halpaa makkaraa? Haluaisin oikeasti tietää, koska itse pahoitan vastaavanlaisissa tilanteissa mieleni, mutta ei kuulemma pitäisi. En osaa myöskään toimia noissa tilanteissa, vaan menen jotenkin lukkoon.

Minä olen pehmittänyt itseni ja tuollaisessa tilanteessa vähän yllätyn, saatan miettiä, miksi toisella oli tarve olla niin ikävä. Vähän voi tulla paha mieli, sehän on ihan luonnollista tuollaisessa tilanteessa. Sitten hyväksyn asian ja jätän sellaisen ihmisen rauhaan. Hänellä saattoi olla vain huono hetki/päivä tai on ylipäänsä ikävä ihminen. Minä jatkan omaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuo "älä märise" kirjaimellisesti tarkoittaa? Onko märiseminen jotain ylenmääräistä marisemista?

 

Minulla se tarkoitti itkemistä. Esimerkiksi kun ensimmäinen lemmikkini kuoli niin itkin silmät päästäni. Äitini oli ihan raivona, että lopeta se märinä. Ja että olisiko sitten ollut kiva, että se olisi ollut vaikka isä tai äiti, mummu tai pappa joka lähti? Ap

Hyi olkoon millainen äiti