HUHTIKUISET -06 viikonloppuun
Olipa pinomme jo karannut kauas, joten aloittelen uutta pinoa...
Meillä oli todella risainen yö, vauva oli rauhaton ja jatkuvasti nälissään. Vielä menin itse ´tekemään sen virheen, että vaihdoin vauvan kakkavaipan yöllä. Siitähän vauva piristyi niin paljon, että seuraava tunti sitten kukuttiinkin valveilla. Omaan sänkyynhän pieni mies ei silloin tietenkään suostunut menemään. Ja tietty tämän valvomisen päälle nukahdettuaan vauva hoksasi vajaan tunnin tirsojen jälkeen, että nälkä olisi jälleen... Ja äitistä tuntui, että oli itse vasta juuri ennättänyt ummistaa silmänsä. :( Toivottavasti ensi yönä nukutaan vähän paremmin.
Aamulla meinasikin ketuttaa, kun isukki alkoi lirkutella syömässä olevalle pojalle (oman töihinlähtöherätyksensä aikaan), niin ettei poika vahingossakaan jatkaisi pian uniaan. Eli äidinkin täytyi valvoa. Isähän ei tietenkään yövalvomisista ollut lainkaan tietoinen, oli nukkua posottanut koko yön sikeästi.
Iloisemmalla mielellä olin jo iltapäivällä, käytiin pojan kanssa kaupungilla seikkailemassa linja-autolla. Olihan niitä jännittäviä kohteita, kun yhteen liikkeeseen ei vaunuilla päässyt ilman myyjän apua (kolme korkeaa porrasta). Kesken retken täytyi vauvalle tarjota evästä ja palatessa meidän linja-automme ei ollutkaan matalalattiabussi, jolloin noustessa kuski kävi auttamassa sisään ja poisjäädessä kohtelias herrasmieskanssamatkustaja.
Ihanasti ihmiset ovat ystävällisiä vauvan kanssa liikkuvalle, yhdessäkin liikkeessä rouva pyysi minut edelleen kassajonossa, kun vauva vähän kitisi silloin.
Aurinkoisen lämmintä viikonloppua mammat ja vauvat!
Kissankello ja poju tasan 1 kk
Kommentit (4)
Meidän vauvalla on nyt ikää melko tasan 5 viikkoa. Tällä viikolla on ollut tosi vaihtelevia päiviä. Tiistaista torstaihin mentiin koliikkihuutojen merkeissä. Taisi olla jotain vaikutusta myös vapun aikaisella ruokavaliollani, kun tyttö ähisteli, piereskeli, röhisi ja vaikeroi koko ajan masuvaivojaan. Syöttäminenkin oli vähän vaikeaa, kun masusta nippaili koko ajan. Nyt taas kaksi päivää on mennyt lähes pelkästään nukkumisen ja syömisen merkeissä. Tuntuu, että tyttö on rinnalla tunnin välein. Taitaa olla joku tankkausvaihe meneillään.
Meillä on viikon aikana tapahtunut jännää kehitystä. Tyttö on jotenkin herännyt enemmän tähän maailmaan, katselee tosi tarkasti ihmisten kasvoja ja ympäristöään. Tänä aamuna laitoin typsyn sitteriin hetkeksi ja siinä hän tutkiskeli lelukaaren nallea ja palloja. Suu oli mutrussa ja kädet heiluivat ja puhina oli kova. Muutama hymyntapainenkin on viikon aikana levinnyt tytön kasvoille, mutta en ole varma, olisiko kyse kuitenkin ilmavaivahymyistä vain :)
Onnea sulle HooBee vauvan syntymän johdosta! Kivaa viikonloppua myös kaikille muille!
Marle + tyttö 5 vkoa
Ovatko kaikki nauttimassa upeasta auringosta kun on näin hiljaista?
Minä istun ja odotan että esikoinen heräisi päiväunilta niin pääsisin vähän pihalle. Tosin nyt on vähän pilvistä, mutta lämmintä!
Meillä on nyt takana reilu viikko kotona oloa ja ihan mukavasti on Martan kanssa mennyt. Muutaman kerran olen soitellut osastolle ja huolestuneena kysellyt milloin mitäkin, mutta pääsääntöisesti tyttö on virkeä, hyvän värinen ja painoa on tullut sopivasti (200g/viikko). Tiistaina on taas uusi painokontrolli. Saimme perjantaina poistaa nenämahaletkunkin, kun painoa oli tullut pelkällä tissittelyllä noin hyvin, nyt sitten taistellaan lääkkeet suuhun ruiskulla, mikä onkin haastavaa kun kaikki pitäisi saada mahaan ja Martta ainakin osaa oikein hyvin sylkeä pahanmakuisen lääkkeen pois suusta;)
Martalla vaikuttaisi olevan aika selkelä rytmi, aamupäivät kukutaan ja torkutaan pikku-unia ja iltapäivästä eteenpäin nukutaan 3 tunnin pätkissä iltaan asti. Sitten on pari tuntia hereillä, ja yöt menee lähes minuutilleen 3 tunnin pätkissä (sairaalassa syötettiin yötä päivää 3 tunnin välein, siellä ilmeisesti tottunut). Muuten kiva rytmi, mutta hieman hankaloittaa esikoisen nukuttamista päiväunille.
Mukavaa vauva-arkea kaikille!
Lala ja M 24vrk
Täällä auringonpaisteessa nautiskellaan. Koko päivän taas pihalla, lapset uineet altaassa ja pikkumies lekotellut varjon alla. Meidän terassille eksyi äsken lumikko hiiri suussa. Vähän suloinen, hypättiin esikoisen kanssa tuoleille seisomaan ja lumikko kurkisteli kauan ennenkuin uskalsi tuhannen yrityksen jälkeen ottaa hiirensä suuhun ja mennä samaa reittiä pois. Mitenhän se tänne eksyi, keskelle kaupunkia..
Meidän elämä on tasasta, poitsu kasvaa rytinällä ja hymyt tulee jo ihan tahallisesti! :-)) Eikä enään niin usein kaki, että joka vaipanvaihdossa tarvis pestä pyllyä. Vaikka puhdistuspyyhkeet on olleet kovassa käytössä pienien kakkojen kanssa. Hormoni nypyt on nyt päällänsä, josko ristiäisiin mennessä ois sit ohi.
Tissiä parin-kolmen tunnin välein, päivisin tankkaa välillä useimminkin. Yöt on kaikki menneet tosi hyvin. Että pianhan tässä taas vauvakuume alkaa vaivaan. Heko heko. Ens viikolla on jälkitarkastus, täytyiskö pyytää 13 ehkäsykapselia ihon alle käsivarteen varmuuden vuoksi. Näitä herkkiä hetkiä kun on.
joo, näihin kuviin ja tunnelmiin Lumo
Aika onkin sitten vierähtänyt vauhdilla pienokaisen syntymän jälkeen. Itse en syntymähetkestä tiedä mitään, koska olin narkoosissa...
Kerrotaanpa koko tarina.
Käynnistys oli sovittu perjantaiaamuun 21.4. rv 42, mutta heräsin ke-to välisenä yönä klo 2 siihen, että läks lapsivedet. Isäntä ei ollut kotona, joten menin taksilla sairaalaan. Siellä käyräiltiin puolisen tuntia ja kätilö laittoi mut nukkumaan. Laitoin vielä miehelle viestiä, että lähtee ajelemaan kohti sairaalaa herättyään. Seiskan aikaan tuli mies paikalle ja sitten puoli kasilta olin menossa aamiaista hakemaan, mutta kätilö sanoi, että otetaan käyriä ensin. Luojalle kiitos tästä käyräilystä. Supistuksen tullessa nimittäin vauvan sydänäänet romahtivat ja kun konttausasennolla tilanne ei parantunut, silloin sitä mentiin pyörät soikeana kohti leikkaussalia.
Vauvamme näki päivän valon siis klo 7.48 torstaina 20.4. hätäsektion tuloksena. Poika joutui pariksi päiväksi vastasyntyneiden teholle tarkkailuun sokereiden ja alun hengitysvaikeuksien takia.
Lopulta kaikki hyvin ja lauantaina sain vauvan vierihoitoon ja pääsimme aloittamaan imetyksen opettelun. Maito nousi hyvin ja poika oppi jotenkuten imemään, vaikka oli " teholla" jo pulloon oppinutkin. Nyt ollaan oltu reilu viikko kotona ja edelleen imetyksen kanssa temppuillaan. 5-30 minuuttia ruokailuhetken alusta menee aina maiskutellessa ja kummastellessa, kun ei maitoa tulekaan helpommin. Välillä pikkuherra pitää melkoista huutokonserttia, kun meinaa hermo mennä. Onneksi äidin hermo on ainakin toistaiseksi pitänyt ja lopulta hoksaa vauvakin, miten se imeminen taas tapahtuukaan.
Meillä syödään 2-5 tunnin välein, eli mitään kovin tarkkoja rytmejä ei todellakaan vielä ole. Maidon tuotantopuoli on hieman hämmennyksissä noista pitkistä unista välillä ja rinnat meinaa paukahtaa. Pitää ilmeisesti alkaa pakastaa ylimääräistä maitoa pahan päivän varalle.
Itse olen toipunut suht hyvin leikkauksesta, mutta pitää vielä toppuutella, ennenkuin rynnistää puutarhahommiin. Kyllä kovasti jo menottais haravoimaan ja tonkimaan, mutta neuvolan täti kielsi ehdottomasti vielä pariksi viikoksi moiset hommat. Noh, pitää katsoa vierestä, kun mies tekee hommia ja keskittyä itse vauvan hoitoon. Ei välttämättä huono diili ;o)
Ai niin, vauvan mitat: 54 cm, 3805 g ja pipo oli 34 cm. Tänään kaksviikkois punnituksessa oli paino noussut tasan 4 kiloon.
Ihanaa aurinkoista vauvaviikonloppua kaikille huhtihurmureille!
t. HB