Lue keskustelun säännöt.
Mitä synnytyskulttuuri kaipaa Suomessa?
kätilö
26.09.2018 |
Kätilö täällä hei!
Kaipaan mielipiteitä naisilta, äideiltä, raskaana olevilta ja synnyttäneiltä.
Mitä muita palveluja/asioita olisit kaivannut/kaipaisit raskauden tai synnytyksen aikana kuin mitä julkisella terveydenhuollolla on tarjottavana? Julkisen terveydenhuollon palveluilla tarkoitan mm. neuvolapalveluja, synnytysvalmennusta, ohjausta sairaalassa synnytyksen aikana ja sen jälkeen.
Eli toisinsanoen, mitä synnytyskulttuuri kaipaa täällä Suomessa? Mitä tarvitsette?
Haluaisin lähteä kehittämään jotakin äitiyteen ja synnytykseen liittyvää asiaa, joka edistäisi synnyttäjien hyvinvointia aina raskausajasta synnytyksen jälkeiseen aikaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Monikin asia sellainen että panostus vaatisi rahaa. Omalla kohdalla koko kokemus (vaikea synnytys alateitse n. 24h+n.1kk eristysosastolla/vauva teholla) oli niin hanurista ettei toista lasta meidän perheeseen edes harkittu.
Oma ehdotus siis aiheeseen. Lopetetaan sairaaloiden yhteydestä synnytysosastot. Niiden tilalle synnytyshotelli. Joka perheelle oma huone minne myös mies on tervetullut. Hotellin henkilökunta koostuu "siviili"huonepalvelusta, siis normi hotellin henkilökunta huonepalveluineen ja siivouksineen. Lisäksi tietty määrä hoitajia ja lääkäreitä jotka hoitavat asiat varsinaisen synnytyksen osalta.
Hotelliin kirjaudutaan pari päivää ennen laskettua aikaa, tutustutaan rauhassa tiloihin ja palveluihin. Synnytys tapahtuu omassa huoneessa, tietysti asiaankuuluvat lääkinnälliset laitteet+muu tarvittava siirretään tällöin huoneeseen. Kun vauva on syntynyt, äiti ja vauva pääsevät avustettuna peseytymään, tällävälin hotellin henkilökunta siivoaa huoneen ja kärrää synnytyksessä käytetyn laitteiston pois. Äiti, vauva ja isä saavat tämän jälkeen jäädä huoneeseen toipumaan tapahtuneesta. Hotellista kotiudutaan kunhan äidin ja vauvan kunto sen sallii. Koko hotellissa vietetyn ajan henkilökunta tarvittaessa avustaa vauvan hoidossa/siivoaa/vaihtaa lakanat, ja huonepalvelusta voi tilata ruuan silloin kun se itselle parhaiten sopii.
Komplikaatioita silmälläpitäen hotelli voisi sijaita sairaalan yhteydessä.
Ja sitten mä heräsin ja muistin että Suomessa kun asutaan, tää ei käy. Kivulla tulee sinun, laiska lehmä synnyttämän, ja kivulla ja vaivalla se vauva hoitaman...
Aika pitkäksi käy päivät ja kalliiksi jos kaksi viikkoa pitäisi hotellissa odottaa. Vauvojen laskettu aika on valistunut arvaus. Vauva on täysiaikainen -/+2viikkoa lasketusta ajasta joka on viikko 40. Oma vauva syntyi 41+4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustuminen synnytyssairaalan ja kätilöiden tapaaminen. Ei-lääkkeellisten kivunhoitomenetelmien harjoittelu ja konkreettinen läpikäyminen. Esim tens-laitteen käyttö. Ja ennen kaikkea, enemmän kätilöitä!!! Jotta synnyttäjä saisi tukea ja apua myös avautumisvaiheessa. Itseni jätettiin täysin yksin. Ei kysytty toiveita, ei mitään keskustelua missä menen mitä koen. Kätilö saattoi saliin edellä juosten sanoen "nyt on kiire!!!" (Oma tilanteeni ei ollut kiireellinen.) Näytti että tässä tämä ilokaasu on ja häipyi.
Teki ainoastaan pakolliset lääketieteelliset asiat kuten katetroinnit. Ei tukenut tai auttanut tai ehdottanut vaikka olin hirveässä kivuissa monta tuntia.
Kerran soitin kelloa, koska yksinkertaisesti olin niin kauhuissani. Hän tokaisi että menee miten menee. Ja häipyi.
Minulle oli myös yllätys että synnyttävän täytyy pystyä vaatimaan. Pyysin hirveässä kivuissa tsekkaan kohdunsuun. Kätilö käski minut suihkuun, koska ei ole sen aika. Suihkussa en kuvioltani voinut istua en seisoa. Makasin ja möyrin lattialla. Puolen tunnin päästä kätilö teki tankkauksen olin 5 senttiä auki ja epiä alettiin valmistella. Jouduin vähintään 1 h olemaan helvetillisissä kivuissa vain sen vuoksi ettei kätilö suostunut tsekkaamaan tilannetta.
Niin on vain erilaisia ihmisiä, itse olin kotona kunnes supistukset oli jo 5 minuutin välein ja kun 20 minuutin päästä päästiin sairaalaan olin jo 5cm auki. Ilokaasulla ja pudentaalilla pärjäsin seuraavat 7h kunnes lapsi syntyi. Tarkoitus oli sanoa, että JOKAINEN kokee kivun erilailla.
Minulla alkoivat epäsäännölliset supistukset perjantai-iltana. Niitä tuli kuitenkin sen verran tiuhaan etten nukkunut yöllä. Supistukset jatkuivat sunnuntai-iltaan, jolloin ne säännöllustyivät kuuden aikaan 5 min välein tulevaksi. Säännöllisiä 5-4 min välein tulevia supistuksia tuli 3 asti yöllä, jolloin ne muuttuivat niin kivuliaiksi, että siirryimme sairaalaan. En ollut tässä vaiheessa myöskään nukkunut kahteen yöhön. Kello kolmesta kesti vielä noin 10 h ennen kuin avauduin 5 senttiin ja lopulta sain epin. En saanut myöskään lepotaukoa supistusten välillä, koska jostain syystä minuun koski myös silloin. Kätilön mukaan sikiö liikkui koko ajan ja painoi johonkin hermoon?
Minun pointtini tässä on se että sen lisäksi että koemme kivun eri lailla, niin synnytykset ovat erilaisia.
Usein olen lukenut että synnyttäjä jumppapallolla heiluttaen lantiotaan selviää alkusuppareista. Oma tilanteeni oli sellainen, etten voinut istua enää ollenkaan perjantai-illan jälkeen, koska se vain pahensi kipua. Joko seisoin tai olin kontillani jumppapallon päällä ja mies tuki vatsaani supistusten tullessa.
Että on hyvin mahdollista että sinulla oli huomattavasti helpompi synnytys/kivut kuin minulla eikä niinkään että koemme kivun eri lailla. Ja ehkä tarkoitit viestisi neutraaliksi mutta kyllä rupes ärsyttään.
Lisäyksenä että kyllä minäkin pärjäsin kuule vallan mainiosti kotona kunnes säännöllistyivät 5 min välein tulevaksi ja vielä sen jälkeenkin olin kotona vielä lähes 10 h , toisin kuin sinä joka olit jo saanu lapsen ulos jo siinä vaiheessa!
Kivuliaat supistukset alkoivat minulla noin viiden-kuuden aikaan aamulla sunnuntaina ja viiden jälkeen aamulla maanantaina syntyi, ja synnyttämässä sairaalassa olin tuon 7h, eli joo taisi olla helpompi synnytys vaikka oli ensimmäinen.
Käsittääkseni keskimäärin lapset syntyvät rv 38+6, että tuohon tutustumiseenkaan harva ehtisi, ehkä kuitenkin yleisesti naiset toivoisivat vähintään sitä perhehuonetta. Kuka ne oikein saa, itse ei ainakaan kertaakaan päästy vaikka asuttiin kaukana. :/
Enemmän yksityisiä palveluita. Yksityistä neuvolaa, synnytyssairaalaa.
No ainakin inhimillisyyttä: kummaa tiuskimista, rintojen/kropan koplailua ilman keskustelua MITÄ aikoo tehdä ja MIKSI, painostusta kun ei vaan tullut maitoa (MINKÄ HEMMETTI MINÄ SILLE VOIN??), painostusta "nyt vaan liikkumaan heti" (olin menettänyt puolet verestäni) - kun katetrit ym. oli otettu pois niin ei se mun mielestäni ole mikään merkki että nyt heti lenkille. Hemoglobiini kävi 49:ssä...joo liiku siinä saatana sitten. Traumat jäi ja esikoinenkin ainoaksi lapseksi tuon kammottavan sairaalakokemuksen vuoksi (siis olisi ollut jopa varaa useampaan lapseen). Tämä Keski-Suomen keskussairaalassa vuonna 2004.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin neljä lasta synnyttäneenä terveydenhuoltoalan ammattilaisena että ennen kaikkea synnyttäjän kuuntelemista ja kunnioittamista.
Liian usein on niitä tilanteita joissa synnytäjä saa kokea olevansa lähinnä häiriötekijä omassa synnytyksessään.
Että lääkärit ja kätilöt sulkisivat suunsa omilta mielipiteiltään ja keskittyisivät kuuntelemaan äitiä.
Itselle käynyt mm. kolmannessa raskaudessa niin että laskettua aika oli viikolla väärin (viikkoa liian aikaisin) kun kukaan ei uskonut eikä kuunnellut minua kun yritin kertoa että varhaisultran oli tehnyt kokenut synnytyslääkäri yksityisellä puolella. Ja että sairaalassa annettu laskettu aika ei voinut mitenkään pitää paikkaansa koska minulla ei ollut ollut sen mukaisena hedelmöittymisaikana minkäänlaista seksielämää kolmeen viikkoon. Mun lapset on kaikki olleet niin isoja että jo se normaali np-ultran laskettu aika oli vääristynyt.
Koska laskettua aika oli väärin, minut määrättiin käynnistykseen viikkojen (42+2) perusteella. En olisi missään tapauksessa halunnut käynnistystä eikä kukaan kuunnellut minua. Lääkäri ilmoitti hoitopäätöksistä siinä sisätutkimusta tehdessään, kun itse en oikein ollut keskusteluasemissa maatessani tutkimuspöydällä jalat levällään.
Synnytyksestä jäi tunne että minulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, kunhan nyt satuin olemaan paikalla. Kätilön asenne oli sellainen että ”olkaapas rouva nyt hiljaa kun me tässä synnytämme”. Päällimmäinen tunne koko synnytyksestä oli ankara v*tutus.
Asenne on sellainen ettei synnyttäjä voi tietää mistään mitään eikä ainakaan ymmärrä mistään mitään. Lässytetään kuin pikkulapselle. Onneksi ei sentään kaikki kätilöt ja lääkärit ole sellaisia mutta mainitun kaltaisia on valitettavasti paljon.
Kyllä tarvitaan synnyttäjän kunnioitusta ja kuuntelua. Inhimillistä kohtelua. Synnyttäjällä pitää olla rauhalliset ja turvalliset olisuhteet. Valitettavasti Suomi on EU:n 2. väkivaltaisin maa naisille ja tämä näyttäytyy myös synnytyskulttuurissa. Alalla olevat etenkin miespuoliset lääkärit taitavat olla entisiä koulukiusaajia, jotka sitten jatkavat uraansa tällä saralla
Kun muutenkin Fantaasiassa tuossa visiossani elelin, täysin varusteltu leikkaussali henkilökuntineen tuonne hotelliin kai myös mahtuisi.