Mitä synnytyskulttuuri kaipaa Suomessa?

Minäkin olisin toivonut perhehuonetta, mutta se olisi pitänyt ilmeisesti varata etukäteen kun niitä on harvoin on vapaana. Miten ihmeessä voi ennustaa minä päivänä vauva syntyy ilman suunniteltua sektiota? Molemmat lapset syntyi yöllä, joten mies ehti viettää kanssamme aikaa sen tunnin kun piti lähteä.

Synnytykset minulla sujui hyvin ja kätilöt olivat todella ihania ja mahtavia. Äitiysvuodeosastolla sitten oli aikamoisia tätejä, jotka eivät tuntuneet välittävän vauvan itkusta ja imetysongelmatkin johtuivat aina yhdestä syystä; väärästä imetysasennosta. Ei esim. siitä, että maito ei ole vielä laskeutunut ja vauva ei saa syötyä ensimmäisenä päivänään. Terveellekin vauvalle pitäisi antaa lisämaitoa mikäli on todella itkuinen eikä äidinmaito ole vielä noussut.

Myös rintakumin tai tutin käyttö vauvalla, jolla on kova imutarve pitäisi olla mahdollista, jotta ei turhaan nosteta riskiä rintatulehdukseen ym. Eli noissa parissa päivässä sairaalassa synnytyksen jälkeen oli eniten parennettavaa omasta puolesta.

Itse palauduin synnytyksistä hyvin, mutta olisi minusta hyvä, että äidin palautumista seurattaisiin tarkemmin vaikka vauvan neuvolakäyntien yhteydessä. Ihan siis fyysistä palautumista, tokihan baby bluesia kysellään kaikilta. Järkitarkastuksessa näkee vasta onko jälkivuoto loppunut, mahd. laskeumat, tulehdukset jne. mutta itse en ainakaan ollut mitenkään täydellisessä tikissä vielä siinä vaiheessa. Mielestäni olisi hyvä seurata äidin terveyttä tarkemmin, se kun vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa ja sitä kautta vauvasta huolehtimiseen, uskon, että se olisi vain hyvä investointi.

Parempaa jälkihoitoa olisi se, että kaikille vauvaperheille kuuluisi ilman muuta kodinhoitajien palvelut vaikka ihan alussa synnytyslaitokselta palattua. Ennen maaseudulla se kuului, kodinhoitaja tuli vanhempien lasten hoitajaksi ja hoito samalla koko talouden, maaseudulla myös karjanhoitotyöt isännän apuna. Kun äiti palasi laitokselta oli koti siisti, pyykit pesty ja viikattu kaappeihin, ruoka ja kahvi kakulla valmiina odottamassa. Oli suloista varmaan palata siistiin kotiin, jossa ruoka odotti kakkukahveineen. Nykyajan äideille se olisi todellista ylellisyyttä. Nykyään kodinhoitajia ei saa kuin jollain tavalla ongelmaperheet käsittääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuminen synnytyssairaalan ja kätilöiden tapaaminen. Ei-lääkkeellisten kivunhoitomenetelmien harjoittelu ja konkreettinen läpikäyminen. Esim tens-laitteen käyttö. Ja ennen kaikkea, enemmän kätilöitä!!! Jotta synnyttäjä saisi tukea ja apua myös avautumisvaiheessa. Itseni jätettiin täysin yksin. Ei kysytty toiveita, ei mitään keskustelua missä menen mitä koen. Kätilö saattoi saliin edellä juosten sanoen "nyt on kiire!!!" (Oma tilanteeni ei ollut kiireellinen.) Näytti että tässä tämä ilokaasu on ja häipyi.

Teki ainoastaan pakolliset lääketieteelliset asiat kuten katetroinnit. Ei tukenut tai auttanut tai ehdottanut vaikka olin hirveässä kivuissa monta tuntia.

Kerran soitin kelloa, koska yksinkertaisesti olin niin kauhuissani. Hän tokaisi että menee miten menee. Ja häipyi.

Minulle oli myös yllätys että synnyttävän täytyy pystyä vaatimaan. Pyysin hirveässä kivuissa tsekkaan kohdunsuun. Kätilö käski minut suihkuun, koska ei ole sen aika. Suihkussa en kuvioltani voinut istua en seisoa. Makasin ja möyrin lattialla. Puolen tunnin päästä kätilö teki tankkauksen olin 5 senttiä auki ja epiä alettiin valmistella. Jouduin vähintään 1 h olemaan helvetillisissä kivuissa vain sen vuoksi ettei kätilö suostunut tsekkaamaan tilannetta.

Niin on vain erilaisia ihmisiä, itse olin kotona kunnes supistukset oli jo 5 minuutin välein ja kun 20 minuutin päästä päästiin sairaalaan olin jo 5cm auki. Ilokaasulla ja pudentaalilla pärjäsin seuraavat 7h kunnes lapsi syntyi. Tarkoitus oli sanoa, että JOKAINEN kokee kivun erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuminen synnytyssairaalan ja kätilöiden tapaaminen. Ei-lääkkeellisten kivunhoitomenetelmien harjoittelu ja konkreettinen läpikäyminen. Esim tens-laitteen käyttö. Ja ennen kaikkea, enemmän kätilöitä!!! Jotta synnyttäjä saisi tukea ja apua myös avautumisvaiheessa. Itseni jätettiin täysin yksin. Ei kysytty toiveita, ei mitään keskustelua missä menen mitä koen. Kätilö saattoi saliin edellä juosten sanoen "nyt on kiire!!!" (Oma tilanteeni ei ollut kiireellinen.) Näytti että tässä tämä ilokaasu on ja häipyi.

Teki ainoastaan pakolliset lääketieteelliset asiat kuten katetroinnit. Ei tukenut tai auttanut tai ehdottanut vaikka olin hirveässä kivuissa monta tuntia.

Kerran soitin kelloa, koska yksinkertaisesti olin niin kauhuissani. Hän tokaisi että menee miten menee. Ja häipyi.

Minulle oli myös yllätys että synnyttävän täytyy pystyä vaatimaan. Pyysin hirveässä kivuissa tsekkaan kohdunsuun. Kätilö käski minut suihkuun, koska ei ole sen aika. Suihkussa en kuvioltani voinut istua en seisoa. Makasin ja möyrin lattialla. Puolen tunnin päästä kätilö teki tankkauksen olin 5 senttiä auki ja epiä alettiin valmistella. Jouduin vähintään 1 h olemaan helvetillisissä kivuissa vain sen vuoksi ettei kätilö suostunut tsekkaamaan tilannetta.

Niin on vain erilaisia ihmisiä, itse olin kotona kunnes supistukset oli jo 5 minuutin välein ja kun 20 minuutin päästä päästiin sairaalaan olin jo 5cm auki. Ilokaasulla ja pudentaalilla pärjäsin seuraavat 7h kunnes lapsi syntyi. Tarkoitus oli sanoa, että JOKAINEN kokee kivun erilailla.

Nimenomaan, mutta kyllä kätilöitä tarvittaisiin enemmän, että he olisivat paikalla kun kivunlievitystä tarvitaan ja ylipäänsä jonkun pitäisi käydä tiheästi seuraamassa tilannetta, oli kuinka kokenut tahansa.

Tuossa kivunkokemisessa on jopa samalla synnyttäjillä paljon eroja. Itse olin esikoisen syntyessä 2 cm auki sairaalaan kirjattaessa (alkoi lapsivesien menolla) ja kivut oli jo aikamoiset, supistukset minuutin mittaisia kahden minuutin välein. Kuopuksen kohdalla lapsivedet menivät vasta aivan lopussa, sairaalaan tullessa olin jo 6 cm auki vaikka meinasin vielä hilpaista metsän kautta takaisin kotiin, että nämä on varmaan niitä ennakoivia. -eri

Lantiopohjajumppaa kaikille synnyttäjistä ja usean kerran kuin vain yksi. Espoossa oli ensisynnyttäjille ennen ja jälkeen synnytyksen, mutta itse unohdin sen jälkimmäisen kun sinne olisi pitänyt erikseen soittaa ja varata aika ryhmään. Eli kaikille, ei vain ensisynnyttäjille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut perhehuonetta, mutta se olisi pitänyt ilmeisesti varata etukäteen kun niitä on harvoin on vapaana. Miten ihmeessä voi ennustaa minä päivänä vauva syntyy ilman suunniteltua sektiota? Molemmat lapset syntyi yöllä, joten mies ehti viettää kanssamme aikaa sen tunnin kun piti lähteä.

Synnytykset minulla sujui hyvin ja kätilöt olivat todella ihania ja mahtavia. Äitiysvuodeosastolla sitten oli aikamoisia tätejä, jotka eivät tuntuneet välittävän vauvan itkusta ja imetysongelmatkin johtuivat aina yhdestä syystä; väärästä imetysasennosta. Ei esim. siitä, että maito ei ole vielä laskeutunut ja vauva ei saa syötyä ensimmäisenä päivänään. Terveellekin vauvalle pitäisi antaa lisämaitoa mikäli on todella itkuinen eikä äidinmaito ole vielä noussut.

Myös rintakumin tai tutin käyttö vauvalla, jolla on kova imutarve pitäisi olla mahdollista, jotta ei turhaan nosteta riskiä rintatulehdukseen ym. Eli noissa parissa päivässä sairaalassa synnytyksen jälkeen oli eniten parennettavaa omasta puolesta.

Itse palauduin synnytyksistä hyvin, mutta olisi minusta hyvä, että äidin palautumista seurattaisiin tarkemmin vaikka vauvan neuvolakäyntien yhteydessä. Ihan siis fyysistä palautumista, tokihan baby bluesia kysellään kaikilta. Järkitarkastuksessa näkee vasta onko jälkivuoto loppunut, mahd. laskeumat, tulehdukset jne. mutta itse en ainakaan ollut mitenkään täydellisessä tikissä vielä siinä vaiheessa. Mielestäni olisi hyvä seurata äidin terveyttä tarkemmin, se kun vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa ja sitä kautta vauvasta huolehtimiseen, uskon, että se olisi vain hyvä investointi.

Se rintatulehdushan juuri tulee kun se rinta ei tyhjene kunnolla, ja hoitona on juuri rinnan tyhjennys, ja se että vauva imee. Maito nousee paremmin kun vauva imee, samoin sieltä tulee kolostrumia eli ensimaitoa joka on immuunipuolustukselke hyvä. Vauvan masu on viinieypäleen kokoinen aluksi, ei sinne paljoa mahdu ellei sitä venytä turhaan korvikkeella, jos siihen ei ole oikeasti syytä.

Että jo raskausaikana myös isä otettaisiin huomioon. Kehoitettaisiin pareja yhdessä sopimaan miten vauvan hoitaminen sitten jakautuu lapsen synnyttyä, millaisista asioista kumpikin haluaa yhä pitää kiinni. Kirjaamaan nämä sitten ylös. Ei tule sitten niin suurena yllätyksenä toiselle, jos kumppanilla onkin halua esim. viettää paljon kodin ulkopuolista aikaa.

Huomioimaan myös se asia, että tämä "pärjäämisen kulttuuri" mikä Suomessa on , ei ole mitenkään terve ajattelu. Vaan on lupa ottaa apua vastaan ja mitä useampi välittävä aikuinen lapsella ja vanhemmilla on tukenaan niin sitä suurempi ilo kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut perhehuonetta, mutta se olisi pitänyt ilmeisesti varata etukäteen kun niitä on harvoin on vapaana. Miten ihmeessä voi ennustaa minä päivänä vauva syntyy ilman suunniteltua sektiota? Molemmat lapset syntyi yöllä, joten mies ehti viettää kanssamme aikaa sen tunnin kun piti lähteä.

Synnytykset minulla sujui hyvin ja kätilöt olivat todella ihania ja mahtavia. Äitiysvuodeosastolla sitten oli aikamoisia tätejä, jotka eivät tuntuneet välittävän vauvan itkusta ja imetysongelmatkin johtuivat aina yhdestä syystä; väärästä imetysasennosta. Ei esim. siitä, että maito ei ole vielä laskeutunut ja vauva ei saa syötyä ensimmäisenä päivänään. Terveellekin vauvalle pitäisi antaa lisämaitoa mikäli on todella itkuinen eikä äidinmaito ole vielä noussut.

Myös rintakumin tai tutin käyttö vauvalla, jolla on kova imutarve pitäisi olla mahdollista, jotta ei turhaan nosteta riskiä rintatulehdukseen ym. Eli noissa parissa päivässä sairaalassa synnytyksen jälkeen oli eniten parennettavaa omasta puolesta.

Itse palauduin synnytyksistä hyvin, mutta olisi minusta hyvä, että äidin palautumista seurattaisiin tarkemmin vaikka vauvan neuvolakäyntien yhteydessä. Ihan siis fyysistä palautumista, tokihan baby bluesia kysellään kaikilta. Järkitarkastuksessa näkee vasta onko jälkivuoto loppunut, mahd. laskeumat, tulehdukset jne. mutta itse en ainakaan ollut mitenkään täydellisessä tikissä vielä siinä vaiheessa. Mielestäni olisi hyvä seurata äidin terveyttä tarkemmin, se kun vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa ja sitä kautta vauvasta huolehtimiseen, uskon, että se olisi vain hyvä investointi.

Se rintatulehdushan juuri tulee kun se rinta ei tyhjene kunnolla, ja hoitona on juuri rinnan tyhjennys, ja se että vauva imee. Maito nousee paremmin kun vauva imee, samoin sieltä tulee kolostrumia eli ensimaitoa joka on immuunipuolustukselke hyvä. Vauvan masu on viinieypäleen kokoinen aluksi, ei sinne paljoa mahdu ellei sitä venytä turhaan korvikkeella, jos siihen ei ole oikeasti syytä.

No omalla kohdalla en saanut rintatulehdusta onneksi, mutta rinnat rohtuivat täysin rikki voiteista huolimatta koska vauva oli tississä kiinni koko ajan, siis oikeasti imi tunteja putkeen ja itki koska ei saanut maitoa. Rintakumi olisi ehkä pelastanut minut turhilta kivuilta ja vastasyntynyt olisi saanut nukuttua synnytyksen jälkeen edes vähän. Rinnat tosiaan olivat pari viikkoa niin kipeät, että pelkäsin vauvaa ja vain itkin kivusta kotona, se oli paljon pahempaa kuin synnytys. Mielestäni sairaalan henkilökunnalla oli väärä asenne jättää minut pärjäämään yksinäni, olisin toivonut, että jokainen tapaus hoidetaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Ensi kerralla on omat tutit ja kumit mukana.

Minusta olisi ollut turvallisuuden tunteen kannalta tärkeää, että olisin tiennyt etukäteen kätilöni. Niitäkin kun on hyvin monenlaisia. Samoin varmistus sille, että kipulääkkeitä saa heti kun siltä tuntuu.

Perhevalmennus olisi varmasti hyödyllistä monelle, vauvahieronnan alkeet vatsakipuja helpottamaan ja turvallista jumppaa äideille.

Nyt kaikki noista on niin terkkarikohtaista, meille osui hyvä terkka neuvolaan joka ohjasi esim vauvan masuhieronnan ja jumpan ihan kädestäpitäen, toisille taas ei ole kerrottu edes cuplatonista, on vaan sanottu, että vauvat nyt vaan itkee.

-kipujen ylenkatsominen ennen synnytystä (8 tuntia kun supistukset tulivat muutaman minuutin välein, mutta avautumista ei ollut tapahtunut) sen perusteella, miltä synnyttäjä näyttää tai kuulostaa ulkoisesti jonkin kätilön mielestä. Eli koska en huutanut tai huohottanut, kipuni olivat yhden kätilön mielestä jotenkin lieviä. Hän jopa sanoi sen tyyliin, että yleensä vaiheessa xx synnyttäjät huohottavat ja ovat kontillaan. En huutanut koko synnytyksen aikana ja kipuni olivat todella kovat.

-liian pienet tilat sairaalassa. Synnytysosastolle ei päästetty kuin vasta siinä vaiheessa, että avautumista n. 5 cm. Sanottiin suoraan, ettei mahdu. Esisynnytysosastolle olisi päässyt supistuskipujen kanssa, mutta miestä ei olisi päästetty sinne yöksi. Ehkä joillekin ok, mutta minulle tuo oli todella suuri pettymys. Olin ajatellut, että mies saa olla tukena synnytyskivuissa koko synnytyksen ajan. Tilanne olikin, että joko saa jäädä yöksi mutta ilman miestä (eli puolittainen apu) tai sitten saat olla miehen kanssa mutta et sairaalassa (eli puolittainen apu). Ajeltiin siinä sitten edestakaisin kotia ja sairaalaa ja lopulta mies saikin olla luonani.

-ponnistuttaminen ilman ponnistamisen tarvetta, liittyiköhän synnytysruuhkaan? No eihän siitä mitään tullut kahdessakaan tunnissa, järkyttävää rääkkiä ja imukuppiin päädyttiin.

-tiloissa lämpötila helteellä n. 28 astetta, hiki virtaa ja lihakset alkavat krampata. Ihme, ettei yhtäkään viilennintä per huone voida panostaa.

-papereihin kirjattu synnytyksen jälkeen sairaalassa, ettei virtsankarkailun oireita. Todellisuudessa asiasta yksikään kätilö ei kysynyt, ja en siitä huomannut mainita koska ajattelin että kuuluu asiaan. Kävelin vessaan siten, että valuin virtsaa. Virtsa valui myös sairaalasänkyyn, vaihdoin itse lakanat.

-synnytyksen jälkeen osastolla yksi kätilö sanoo yhtä, toinen toista, kolmas taas eri tavalla... ota siitä sitten selkoa.

Nämä miinuksena, mutta kaikki muu synnytyksessä huippua, loistavaa tsemppaamista ponnistusvaiheessa ja hyvää huolehtimista jäkikäteenkin.

Potilaan oikeuksien ja potilaslain kunnioittamista. Alatiesynnytyksen ja sektion riskien avointa kertomista tavalla, joka ei vähättele naisen älyä tai tarkoitushakuisesti tähtää alatiesynnytykseen hinnalla millä hyvänsä. Osastojen ryhmähuoneista pitäisi luopua kaikkialla - ne on äärettömän stresaaavia tiloja äideille jotka haluavat olla rauhassa. Osastoilla voisi kyllä tehdä joitain asioita potilaan puolesta - kyllä tervejärkinen aikuinen tajuaa että sitten kotona lakanat pitää vaihtaa itse tai ruoka hakea keittiöstä, vaikka se sairaalassa tehtäisiin kerran tai pari.

Muualla kipu otetaan tosissaan, mutta synnytyksissä sitä väheksytään. Tähän muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuminen synnytyssairaalan ja kätilöiden tapaaminen. Ei-lääkkeellisten kivunhoitomenetelmien harjoittelu ja konkreettinen läpikäyminen. Esim tens-laitteen käyttö. Ja ennen kaikkea, enemmän kätilöitä!!! Jotta synnyttäjä saisi tukea ja apua myös avautumisvaiheessa. Itseni jätettiin täysin yksin. Ei kysytty toiveita, ei mitään keskustelua missä menen mitä koen. Kätilö saattoi saliin edellä juosten sanoen "nyt on kiire!!!" (Oma tilanteeni ei ollut kiireellinen.) Näytti että tässä tämä ilokaasu on ja häipyi.

Teki ainoastaan pakolliset lääketieteelliset asiat kuten katetroinnit. Ei tukenut tai auttanut tai ehdottanut vaikka olin hirveässä kivuissa monta tuntia.

Kerran soitin kelloa, koska yksinkertaisesti olin niin kauhuissani. Hän tokaisi että menee miten menee. Ja häipyi.

Minulle oli myös yllätys että synnyttävän täytyy pystyä vaatimaan. Pyysin hirveässä kivuissa tsekkaan kohdunsuun. Kätilö käski minut suihkuun, koska ei ole sen aika. Suihkussa en kuvioltani voinut istua en seisoa. Makasin ja möyrin lattialla. Puolen tunnin päästä kätilö teki tankkauksen olin 5 senttiä auki ja epiä alettiin valmistella. Jouduin vähintään 1 h olemaan helvetillisissä kivuissa vain sen vuoksi ettei kätilö suostunut tsekkaamaan tilannetta.

Niin on vain erilaisia ihmisiä, itse olin kotona kunnes supistukset oli jo 5 minuutin välein ja kun 20 minuutin päästä päästiin sairaalaan olin jo 5cm auki. Ilokaasulla ja pudentaalilla pärjäsin seuraavat 7h kunnes lapsi syntyi. Tarkoitus oli sanoa, että JOKAINEN kokee kivun erilailla.

Minulla alkoivat epäsäännölliset supistukset perjantai-iltana. Niitä tuli kuitenkin sen verran tiuhaan etten nukkunut yöllä. Supistukset jatkuivat sunnuntai-iltaan, jolloin ne säännöllustyivät kuuden aikaan 5 min välein tulevaksi. Säännöllisiä 5-4 min välein tulevia supistuksia tuli 3 asti yöllä, jolloin ne muuttuivat niin kivuliaiksi, että siirryimme sairaalaan. En ollut tässä vaiheessa myöskään nukkunut kahteen yöhön. Kello kolmesta kesti vielä noin 10 h ennen kuin avauduin 5 senttiin ja lopulta sain epin. En saanut myöskään lepotaukoa supistusten välillä, koska jostain syystä minuun koski myös silloin. Kätilön mukaan sikiö liikkui koko ajan ja painoi johonkin hermoon?

Minun pointtini tässä on se että sen lisäksi että koemme kivun eri lailla, niin synnytykset ovat erilaisia.

Usein olen lukenut että synnyttäjä jumppapallolla heiluttaen lantiotaan selviää alkusuppareista. Oma tilanteeni oli sellainen, etten voinut istua enää ollenkaan perjantai-illan jälkeen, koska se vain pahensi kipua. Joko seisoin tai olin kontillani jumppapallon päällä ja mies tuki vatsaani supistusten tullessa.

Että on hyvin mahdollista että sinulla oli huomattavasti helpompi synnytys/kivut kuin minulla eikä niinkään että koemme kivun eri lailla. Ja ehkä tarkoitit viestisi neutraaliksi mutta kyllä rupes ärsyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuminen synnytyssairaalan ja kätilöiden tapaaminen. Ei-lääkkeellisten kivunhoitomenetelmien harjoittelu ja konkreettinen läpikäyminen. Esim tens-laitteen käyttö. Ja ennen kaikkea, enemmän kätilöitä!!! Jotta synnyttäjä saisi tukea ja apua myös avautumisvaiheessa. Itseni jätettiin täysin yksin. Ei kysytty toiveita, ei mitään keskustelua missä menen mitä koen. Kätilö saattoi saliin edellä juosten sanoen "nyt on kiire!!!" (Oma tilanteeni ei ollut kiireellinen.) Näytti että tässä tämä ilokaasu on ja häipyi.

Teki ainoastaan pakolliset lääketieteelliset asiat kuten katetroinnit. Ei tukenut tai auttanut tai ehdottanut vaikka olin hirveässä kivuissa monta tuntia.

Kerran soitin kelloa, koska yksinkertaisesti olin niin kauhuissani. Hän tokaisi että menee miten menee. Ja häipyi.

Minulle oli myös yllätys että synnyttävän täytyy pystyä vaatimaan. Pyysin hirveässä kivuissa tsekkaan kohdunsuun. Kätilö käski minut suihkuun, koska ei ole sen aika. Suihkussa en kuvioltani voinut istua en seisoa. Makasin ja möyrin lattialla. Puolen tunnin päästä kätilö teki tankkauksen olin 5 senttiä auki ja epiä alettiin valmistella. Jouduin vähintään 1 h olemaan helvetillisissä kivuissa vain sen vuoksi ettei kätilö suostunut tsekkaamaan tilannetta.

Niin on vain erilaisia ihmisiä, itse olin kotona kunnes supistukset oli jo 5 minuutin välein ja kun 20 minuutin päästä päästiin sairaalaan olin jo 5cm auki. Ilokaasulla ja pudentaalilla pärjäsin seuraavat 7h kunnes lapsi syntyi. Tarkoitus oli sanoa, että JOKAINEN kokee kivun erilailla.

Minulla alkoivat epäsäännölliset supistukset perjantai-iltana. Niitä tuli kuitenkin sen verran tiuhaan etten nukkunut yöllä. Supistukset jatkuivat sunnuntai-iltaan, jolloin ne säännöllustyivät kuuden aikaan 5 min välein tulevaksi. Säännöllisiä 5-4 min välein tulevia supistuksia tuli 3 asti yöllä, jolloin ne muuttuivat niin kivuliaiksi, että siirryimme sairaalaan. En ollut tässä vaiheessa myöskään nukkunut kahteen yöhön. Kello kolmesta kesti vielä noin 10 h ennen kuin avauduin 5 senttiin ja lopulta sain epin. En saanut myöskään lepotaukoa supistusten välillä, koska jostain syystä minuun koski myös silloin. Kätilön mukaan sikiö liikkui koko ajan ja painoi johonkin hermoon?

Minun pointtini tässä on se että sen lisäksi että koemme kivun eri lailla, niin synnytykset ovat erilaisia.

Usein olen lukenut että synnyttäjä jumppapallolla heiluttaen lantiotaan selviää alkusuppareista. Oma tilanteeni oli sellainen, etten voinut istua enää ollenkaan perjantai-illan jälkeen, koska se vain pahensi kipua. Joko seisoin tai olin kontillani jumppapallon päällä ja mies tuki vatsaani supistusten tullessa.

Että on hyvin mahdollista että sinulla oli huomattavasti helpompi synnytys/kivut kuin minulla eikä niinkään että koemme kivun eri lailla. Ja ehkä tarkoitit viestisi neutraaliksi mutta kyllä rupes ärsyttään.

Lisäyksenä että kyllä minäkin pärjäsin kuule vallan mainiosti kotona kunnes säännöllistyivät 5 min välein tulevaksi ja vielä sen jälkeenkin olin kotona vielä lähes 10 h , toisin kuin sinä joka olit jo saanu lapsen ulos jo siinä vaiheessa!

Enemmän resursseja synnytysvalmennuksiin. Käytäisiin läpi lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, joilla voisi pärjätä jo hyvinkin pitkälle synnytyksessä. Pyytämällä lääkkeitä niitä pitäisi myös antaa, sillä jokainen tosiaan kokee kivut hyvinkin eri tavalla. Saliin pitäisi päästä jo aikaisemmassa vaiheessa, kuin vasta vikalle rutistukselle. Minua stressasi ihan sikana, että jouduin kärvistelemään osastolla ilman kivunlievitystä, kun esim. ilokaasu olisi saanut minut rentoutumaan ja jopa avautumaan nopeammin. Kätilöopiskelija oli kuitenkin päättänyt, että vielä mua ei saliin päästetä, vaikka ruuhkaakaan ei ollut. 

Kaikkialle pitäisi saada samanlainen potilashotelli kuin Tampereella. En voisi kuvitella parempaa paikkaa toipua synnytyksestä kuin Perheonni. Ruokaa sai alakerrasta hakemalla, ja tällä saatiin hyvin äiti liikkeelle heti synnytyksen jälkeen. 

Imetyksessä tukeminen. Äideiltä viedään luotto oman kehon toimintaan ja maidon riittävyyteen, kun tätä asiaa stressataan liikaa. Punnitukset ennen ja jälkeen syömisen ei ainakaan helpota itse imetystä. Eli kunnon imetystukihenkilöt osastoille, ja myös mahdollisuus siihen, että myös kotiutumisen jälkeen olisi paikka, josta saa neuvoja imetykseen. 

Äidin hyvinvointiin pitäisi myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Fysioterapia käynnit kaikille synnyttäneille ja riittävä seuranta. Säästettäisiin pitkä penni, kun ei tarvitsisi sitten vuosien kuluttua alkaa korjailemaan synnytyksen jälkeisiä tuhoja. Raskaus ei ole sairaus, mutta synnytys on sen verran suuri operaatio, että siitä toipumista voi verrata isosta leikkauksesta toipumiseen.

Monikin asia sellainen että panostus vaatisi rahaa. Omalla kohdalla koko kokemus (vaikea synnytys alateitse n. 24h+n.1kk eristysosastolla/vauva teholla) oli niin hanurista ettei toista lasta meidän perheeseen edes harkittu.

Oma ehdotus siis aiheeseen. Lopetetaan sairaaloiden yhteydestä synnytysosastot. Niiden tilalle synnytyshotelli. Joka perheelle oma huone minne myös mies on tervetullut. Hotellin henkilökunta koostuu "siviili"huonepalvelusta, siis normi hotellin henkilökunta huonepalveluineen ja siivouksineen. Lisäksi tietty määrä hoitajia ja lääkäreitä jotka hoitavat asiat varsinaisen synnytyksen osalta.

Hotelliin kirjaudutaan pari päivää ennen laskettua aikaa, tutustutaan rauhassa tiloihin ja palveluihin. Synnytys tapahtuu omassa huoneessa, tietysti asiaankuuluvat lääkinnälliset laitteet+muu tarvittava siirretään tällöin huoneeseen. Kun vauva on syntynyt, äiti ja vauva pääsevät avustettuna peseytymään, tällävälin hotellin henkilökunta siivoaa huoneen ja kärrää synnytyksessä käytetyn laitteiston pois. Äiti, vauva ja isä saavat tämän jälkeen jäädä huoneeseen toipumaan tapahtuneesta. Hotellista kotiudutaan kunhan äidin ja vauvan kunto sen sallii. Koko hotellissa vietetyn ajan henkilökunta tarvittaessa avustaa vauvan hoidossa/siivoaa/vaihtaa lakanat, ja huonepalvelusta voi tilata ruuan silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Komplikaatioita silmälläpitäen hotelli voisi sijaita sairaalan yhteydessä.

Ja sitten mä heräsin ja muistin että Suomessa kun asutaan, tää ei käy. Kivulla tulee sinun, laiska lehmä synnyttämän, ja kivulla ja vaivalla se vauva hoitaman...

Jos vaikka luovutaan siitä imetyksen pakotuksesta ja vauvojen nälkiinnyttämisestä, ja siirrytään sen sijaan kannustavaan ilmapiiriin, jossa äidinmaidonkorvikettakin saa ilman taistelua ja syyllistämistä mikäli imetys ei millään onnistu? On totta että äidinmaito on paras vaihtoehto, mutta läheskään aina imetys ei onnistu, jolloin korvike on paras ja ainoa vaihtoehto, ei todellakaan niin huono kuin asennoitumisesta voisi kuvitella. Sairaalahenkilökunnan pitäisi toimia tieteellisiä tutkimuksia, ei mitään omaa vakaumusta seuraten.

Vierailija kirjoitti:

Monikin asia sellainen että panostus vaatisi rahaa. Omalla kohdalla koko kokemus (vaikea synnytys alateitse n. 24h+n.1kk eristysosastolla/vauva teholla) oli niin hanurista ettei toista lasta meidän perheeseen edes harkittu.

Oma ehdotus siis aiheeseen. Lopetetaan sairaaloiden yhteydestä synnytysosastot. Niiden tilalle synnytyshotelli. Joka perheelle oma huone minne myös mies on tervetullut. Hotellin henkilökunta koostuu "siviili"huonepalvelusta, siis normi hotellin henkilökunta huonepalveluineen ja siivouksineen. Lisäksi tietty määrä hoitajia ja lääkäreitä jotka hoitavat asiat varsinaisen synnytyksen osalta.

Hotelliin kirjaudutaan pari päivää ennen laskettua aikaa, tutustutaan rauhassa tiloihin ja palveluihin. Synnytys tapahtuu omassa huoneessa, tietysti asiaankuuluvat lääkinnälliset laitteet+muu tarvittava siirretään tällöin huoneeseen. Kun vauva on syntynyt, äiti ja vauva pääsevät avustettuna peseytymään, tällävälin hotellin henkilökunta siivoaa huoneen ja kärrää synnytyksessä käytetyn laitteiston pois. Äiti, vauva ja isä saavat tämän jälkeen jäädä huoneeseen toipumaan tapahtuneesta. Hotellista kotiudutaan kunhan äidin ja vauvan kunto sen sallii. Koko hotellissa vietetyn ajan henkilökunta tarvittaessa avustaa vauvan hoidossa/siivoaa/vaihtaa lakanat, ja huonepalvelusta voi tilata ruuan silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Komplikaatioita silmälläpitäen hotelli voisi sijaita sairaalan yhteydessä.

Ja sitten mä heräsin ja muistin että Suomessa kun asutaan, tää ei käy. Kivulla tulee sinun, laiska lehmä synnyttämän, ja kivulla ja vaivalla se vauva hoitaman...

Muuten hyviä ideoita, mutta hätäsektioon joutuneena sanon vain sen, että synnytyksessä voi tulla tilanne, että leikkaussaliin pitää päästä minuutissa, eli synnytyshuoneen lähistöllä on oltava valmiudessa oleva leikkuri. Oma henkeni ja vauvani henki pelastui sillä, että tehtiin hätäsektio. Hotellista ei tällöin ehdi esim. 500 metrin päässä olevan sairaalan leikkaussaliin ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikin asia sellainen että panostus vaatisi rahaa. Omalla kohdalla koko kokemus (vaikea synnytys alateitse n. 24h+n.1kk eristysosastolla/vauva teholla) oli niin hanurista ettei toista lasta meidän perheeseen edes harkittu.

Oma ehdotus siis aiheeseen. Lopetetaan sairaaloiden yhteydestä synnytysosastot. Niiden tilalle synnytyshotelli. Joka perheelle oma huone minne myös mies on tervetullut. Hotellin henkilökunta koostuu "siviili"huonepalvelusta, siis normi hotellin henkilökunta huonepalveluineen ja siivouksineen. Lisäksi tietty määrä hoitajia ja lääkäreitä jotka hoitavat asiat varsinaisen synnytyksen osalta.

Hotelliin kirjaudutaan pari päivää ennen laskettua aikaa, tutustutaan rauhassa tiloihin ja palveluihin. Synnytys tapahtuu omassa huoneessa, tietysti asiaankuuluvat lääkinnälliset laitteet+muu tarvittava siirretään tällöin huoneeseen. Kun vauva on syntynyt, äiti ja vauva pääsevät avustettuna peseytymään, tällävälin hotellin henkilökunta siivoaa huoneen ja kärrää synnytyksessä käytetyn laitteiston pois. Äiti, vauva ja isä saavat tämän jälkeen jäädä huoneeseen toipumaan tapahtuneesta. Hotellista kotiudutaan kunhan äidin ja vauvan kunto sen sallii. Koko hotellissa vietetyn ajan henkilökunta tarvittaessa avustaa vauvan hoidossa/siivoaa/vaihtaa lakanat, ja huonepalvelusta voi tilata ruuan silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Komplikaatioita silmälläpitäen hotelli voisi sijaita sairaalan yhteydessä.

Ja sitten mä heräsin ja muistin että Suomessa kun asutaan, tää ei käy. Kivulla tulee sinun, laiska lehmä synnyttämän, ja kivulla ja vaivalla se vauva hoitaman...

Muuten hyviä ideoita, mutta hätäsektioon joutuneena sanon vain sen, että synnytyksessä voi tulla tilanne, että leikkaussaliin pitää päästä minuutissa, eli synnytyshuoneen lähistöllä on oltava valmiudessa oleva leikkuri. Oma henkeni ja vauvani henki pelastui sillä, että tehtiin hätäsektio. Hotellista ei tällöin ehdi esim. 500 metrin päässä olevan sairaalan leikkaussaliin ajoissa.

Minustakin kuulostaa aika hullulta, että siellä hotellissa ihan synnytetäänkin, mutta olisi kyllä hyvä idea jos synnytyksen jälkeen voitaisiin siirtyä hotellityyppiseen huoneeseen ainakin jos vauva on terve eikä joudu teholle tms. Tuli vaan mieleen, että vauvojakin syntyy Suomessa niin vähän, että tähän voisi melkein riittää rahatkin.