Olin nuori äiti

Teiniäidit -sarja on saanut paljon keskustelua aikaiseksi. Itse en ollut teiniäiti mutta nuori kuitenkin. Meillä ei käynyt vahinko vaan halusimme lapsen. Myöhemmin ajatellen en edes tiedä syytä. Olin aika hukassa itseni kanssa. Erosimme 2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Siinä kun oli parikymppisenä yksin lapsen kanssa ilman kummempaa tukiverkkoa, aloin haahuilun sijaan rakentaa systemaattisesti elämää. Sain haluamani AMK-opiskelupaikan, myöhemmin yliopistopaikan. Lapsen isä ja hänen uusi vaimonsa olivat lapsen elämässä mukana. Pikkuhiljaa kasvoin aikuiseksi. Kolmekymppisenä sain vielä 3 lasta nyt täysin erilaisissa olosuhteissa.

Kun katson teiniäidit -sarjaa, näen samanlaista hukassa oloa ja yksinäisyyttä kuin itsellä oli. Paljon näen myös sellaista mitä en tunnista. Itse pyrin lapsesta huolimatta kokoajan elämässä eteenpäin. Nuorena äitinä koin että minun täytyy olla extrahyvä, jotta saan hyväksynnän (keneltä? En tiedä) Lapselle tein kaikki ruuat itse, lapsen kanssa ulkoilin säässä kuin säässä kahdesti päivässä, käytiin uimassa, teatterissa, museoissa, perheliikunnassa jne. Silti koin jonkinlaista väheksyntää ympäristöltä.

Kaikki teiniäidit eivät ole samanlaisia. Täytyy silti todeta, että on kyllä eri asia tulla äidiksi kolmekymppisenä koulutuksen ja hyvän työpaikan omaavana ihmisenä. Esikoiseni on menestynyt tähän astisessa elämässään hyvin ja aloittanut yliopisto-opinnot nyt 21-vuotiaana. Ajattelen itse, että minulla oli tuolloin jo vuoden vanha lapsi ja olen onnellinen ettei oma lapseni ole samassa tilanteessa. Silti en koe, että olisin jäänyt mistään paitsi. Olen ehtinyt opiskelijabileisiin ja olen matkustellut.