Elämästäni on tullut merkityksetöntä
Nyt tuntuu että elän jossain ''välivaiheessa'', elämä on jotenkin tasaista ja tylsää, eikä isompiin reissuihin yms. piristyksiin ole varaa. Aloitin uudessa koulussa, joka on aivan hirveä ja vie viimeisetkin mehut. Herään, menen kouluun, tulen koulusta, olen koneella katson vähän telkkaria ja nukkumaan ja sama uudestaan ja uudestaan.
Mitä keksisin virikkeeksi itselleni? Talvea kohden jokin uusi harrastus tuntuu vähän turhalta kun kesällä on kuitenkin kivempi harrastaa. Mitä teen etten masennu täysin?
Kommentit (10)
Kust meinasin ehdottaa että aloita koulu. Itselleni tuo virtaa vaikka tekemistä on paljon, mutta nyt en muista miten yksinäinen olen.
Mun koko 30 v elämä on ollut tuollaista. Mielestäni elämä ei ole elämisen arvoista jos elämä on tappavan tylsää taviselämää. Olisnpa kaunis ja rikas julkkis
Kaikkien elämä on oikeasti melko merkityksetöntä. Osa ei vaan hiffaa asiaa koskaan, kun hyörivät ja pyörivät eivätkä ehdi ajattelemaan syvällisemmin.
Onko tämä sitten hyvä vai paha, siunaus vai kirous, en todella tiedä.
Itsekin olen kipuillut asian kanssa parikymmentä vuotta. Joskus ajattelin, että pitää löytää jotain suurta, että elämän kuuluu tuntua merkitykselliseltä. Sittemmin olen hyväksynyt ja sinut semmoisen ajatuksen kanssa, että elämä nyt on tällaista, melko merkityksetöntä ainakin isossa mittakaavassa. Harva meistä oikeasti pystyy tekemään tai saavuttamaan jotain, jolla jää historiaan. Ja mitä sekään loppujenlopuksi merkitsee, ei mitään.
No, usko on tuonut merkitystä ja apua synkimpiin hetkiin. Ja tosiaan, joku uus harrastus auttaa merkityksettömyyden kevyempinä aikoina. Tai vaikka hyvä leffa.
Vietä aikaa kavereiden/tuttujen kanssa. Sopikaa jotain yhteistä kivaa niin helpommin aikakin pääsee alkuun.
Jos pidät eläimistä ja olet vastuullinen ota vaikka kisu. Siitä on seuraa ja rakastaakin sua aina kun annat ruokaa.
Minun mielestä aloittajan elämä ei ole ollenkaan merkityksetöntä! Oikeastaan kenenkään muunkaan elämä ei ole merkityksetöntä. Välillä saattaa tuntua siltä, mutta se on vaan tunne, joka saattaa liittyä masennukseen.
Jos oikeasti ajattelee elämää itsessään, niin huomaa, että elämä on oikeastaan aika ihmeellistä. Jos vaikka katsoo jotain ruohonkortta, niin siellä tapahtuu sen ruohonkorren sisällä vaikka mitä ihmeellistä, hiilidioksidi muuttuu sokeriksi ja hapeksi, solut suorittaa monimutkaisia aineenvaihdunnallisia juttuja jne. Ja sitten kun ajattelee ihmistä, niin onhan se ihminen monin kerroin ihmeellisempi kuin ruohonkorsi.
Elämä ei koskaan ole turhaa.
Yritä hankkia uusia kavereita tai jos olet sinkku, käy treffeillä. Tai hanki uusi harrastus.
Sama homma. Olen tullut siihen ikään, jossa valkenee, että kaikki ei ole mahdollista ja moni unelma vaan on sellainen, että haaveeksi jää, vaikka mitä tekisi.
up