Työkaverin jutut levottomia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidempään hyväksyt ton käytöksen mieheltä, niin sitä pidemmälle se menee. Älä sitten itke, jos se joskus yrittää jotain ja sinä sanot ei, mutta mies ei usko. Kun olet ensin hyväksynyt epäasiallisen käytöksen kuukausia.

Ihanaa syyllistämistä. Aina naisen vika.

En näkisi kommenttia näin, onhan tuossa totuuden häivä. Jos ei käytöksellään osoita, ettei pidä tuollaisesta, saattaa pervosedän mieli kääntää sen just niin että oikeasti tykkää. Pikkujouluissa sitten rohkaistusta nautittua käydään käsiksi... eikä se ole naisen vika, mutta varmemmin välttyy tuollaiselta kun tekee pelin (tai siis sen olemattomuuden) selväksi.

Juuri näin.

Ap vaikuttaa aika naiivilta. Noi jutut kuulostaa siltä, että mies todellakin on puutteessa. Tollasen ukon kanssa ei sitten kannata jäädä kahdestaan suljettuun tilaan koskaan.

Mulla myös oli ihailija ukkomies töissä, joka kävi ahdistamaan. Lopulta tajusi vetäytyä taka-alalle kun näpäytin että vain oma aviomies saa puhua sillä tavalla.

Nyt sai selville että olen eronnut ja flirttailu ja ystävyyden haikailu alkoi taas. Mitäs mä seuraavaks sanon että pääsen siitä eroon? Ei kiinnosta myöskään ystävyys. En halua pahoittaa hänen mieltään.

Mä oon ajatellut, että tää on vaan yksi niistä asioista, mitä pitää kestää. En vaan ymmärrä hänen huumoriaan (?). Eikä ole mikään setämies, aika samanikäisiä ollaan ja tietää kyllä että olen naimisissa yms. Lisäksi en myöskään ole mikään kaunotar, ihan tavallisen näköinen ja useita kertoja synnyttänyt (näytän myös siltä). Ei vaan mee tuo vitsailu jakeluun. Tosissaan ei kyllä voi olla, kun en tosiaan ole mikään kaunis, päinvastoin.

Tässä huomaa sen kuinka vaikea tilanne on, kun joutuu työpaikalla seksi sävytteisten juttujen kohteeksi. Miksi AP tuntee syyllisyyttä tai jopa häpeää vaikka mitään syytä ei olisi. Helppo se on sanoa, että sano suoraan jne. Ihmisestä tulee vaan jotenkin hyvin passiivinen, kun pitäisi puolustaa itseään.

Mut AP:lle tsempit. Toivottavasti asiaa ratkeaa hyvin.

Mä en ymmärrä miksi ihmiset töissä ei keskity työntekoon.

Enkä ymmärrä miksi ihmiset töissä juttelee toisilleen mukavia (tai ilkeyksiä).

Enkä ymmärrä miksi ihmiset menee työpaikan pikkujouluihin.

Mä en oo työelämässä, kuten ehkä arvasittekin jo.

Hyi mitä paskaa. Puhun henkilökohtaisista asioistani vain parin hyvän työkaverin kanssa ja kenenkään ulkomuotoa tai etenkään mitään seksiläppää en heitä tietenkään ollenkaan.

Täti-ikään ehtineet naiset (35+) osaavat myös tuollaiset vastaavat jutut. Vaivaannuttavaa kuunneltavaa.

Monilla työpaikoilla on nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään. Puhu pomolle, luottamusmiehelle.

AP ihan innoissaan kiherrellen lähtee juttuihin mukaan ja sitten muka ihmeissään kysyy että mitähän se ukko meinaa kun tulee jortikallaan tökkimään, yllyttää riisumaan vaatteita ja vitsailee seksipörröhiuksista.

Ja vielä ulkonäköään vähätellen harmittelee, että ei kai se tosissaan minua ahdistele kun olen niin rumakin...

Harmittaa kyllä että vaikka ap on ilmeisesti naimisissa, on hänen suhteensa niin huono että huomionkipeydessään tuollainen tökerö ahdistelukin on kuin palkinto.

Katot sitä suoraan silmiin ja sanot tiukasti, että nyt rajotat noita juttujas ei ole enää hauskaa. Toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidempään hyväksyt ton käytöksen mieheltä, niin sitä pidemmälle se menee. Älä sitten itke, jos se joskus yrittää jotain ja sinä sanot ei, mutta mies ei usko. Kun olet ensin hyväksynyt epäasiallisen käytöksen kuukausia.

Ihanaa syyllistämistä. Aina naisen vika.

Tottahan tuo on. Tämä sama pätee myös koulukiusaamiseen. Mitä kauemmin vain nielee kaiken niin sitä pahemmaksi se menee.