Miten päästä eroon vihasta

Sillä että elää omaa elämää eikä turhaan mieti mitään  joutavia anoppeja.

Et kai sinä se anopin kanssa naimisissa ole. Älä ole niin paljon tekemisissä ja mieti, miksi tämä anoppi triggeröi sinussa hyväksynnänhalua niin voimakkaasti. Ei sinun tarvitse hänestä pitää, tekemisissä vain välttämättömän verran. Parempi vain, jos ei tykkää, niin ei tuppaa :)

Ottaa vaan niin päähän, kun meitä on kuitenkin kaksi miniää. Mut tää toinen haluaa olla ainut ja onkin saanut olla. Viihtyvät hyvin kahdestaan.

Tiedän ettei kannattas välittää, mut vaivaa se.ap.

Mun lapsuutta varjostivat äidin ja hänen appivanhempiensa iänikuiset kärhämät, jotka laajennettiin koskemaan myös meitä tenavia (kuka saa mennä mummolaan ja mistä siellä saa puhua, mikä piirre periytyy keneltäkin ja sen vuoksi herättää halveksuntaa kenessäkin jne). Tällä lailla ei saatu aikaan mitään muuta kuin onneton perhe ja nippu rikkinäisiä ihmisiä.

Jos sulla ap on lapsia, säästä heidät tältä - ja säästä itsesikin. Älä lähde mukaan miniöiden taisteluun. Asetu sen yläpuolelle ja hanki hyväksyntää muualta. Sulla ja anopilla ei kummallakaan ole velvollisuutta olla ylimmät ystävykset, kunhan käyttäydytte suurin piirtein ihmisiksi. Varmaan sillä toisella miniällä on jotain piirteitä, jotka istuvat anopin arvomaailmaan. Itselläsi on toisenlaisia aivan yhtä hyviä piirteitä, joita arvostetaan toisaalla.

Jos anoppi tietoisesti provosoi huonolla käytöksellä ja epäreiluudella, tee päätös, että otat kaiken huumorin kannalta: "Siinäpähän tanttaparka yrittää minua polkea mutta ei onnistu. Ai keksi tuollaisenkin tavan loukata mutta eipä osunut." Ei varmasti ole helppoa, mutta tällä asenteella selviät vähemmällä henkisellä kärsimyksellä kuin jäämällä märehtimään jokaikistä vääryyttä.

Täällä yks joka inhoaa anoppiaan niin että kun tässä siivotessa löytyi hänen vanhoja kuviaan, heitin ne roskiin.