Mitä voin tehdä mies"vihalleni"?

Hmm... Minulta jäi nyt vähän epäselväksi se miten olet riippuvainen miehistä?

Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että miksi olet suhteessa mieheen joka haluaa sinun olevan jollain tapaa alapuolella, kun tämä sinua selvästi häiritsee?

Ymmärrän kyllä kirjoituksesi ja samaistunkin osaan asioista, nutta nuo ylläolevat kohdat jäivät askarruttamaan. Suhde ei mielestäni voi olla koskaan tasa-arvoinen, jos toinen on riippuvainen toisesta. Tuollaisesta alistuvaa naista tahtovasta miehestä taas pääsee eroon helposti.

Sama juttu. En ole koskaan päätynyt paria vuotta pidempiin suhteisiinkaan tuosta syystä. Alku huumassa moni mies on ollut ihana, mutta nuo samat ongelmat tulevat sitten arjessa huuman haihduttua vastaan, ja olen lopettanut suhteet.

Tasa-arvoa ei ole se että vähemmän voimaa omaava laitetaan yhtälailla nostelemaan raskaita taakkoja kuin voimakaskin, eikä se että isokätisen täyryy yhtälailla operoida paikassa jonne käsi ei mahdu, kuin pienikätisenkin. Tasa-arvoa on se että jokainen tekee mielenkiintoaan vastaavia hommia ja ne joita kumpikaan ei halua tai pysty tehdään puoliksi tai teetetään ulkopuolisella. 

Jospa aloittaisit tunnustamalla tosiasiat, ettei miehet todellisuudessa vastaa omaa mielikuvaasi heistä. Miehetkin ovat heikkoja ja epätäydellisiä ihmisiä, eivät satujen prinssejä, jotka tekevät sinun elämästäsi ruusuilla tanssimista.

Luuletko muuten itse tai muiden naisten olevan kovinkin paljon täydellisempiä? Ilmeisesti, joten kannattaa kokeilla, niin saa vähän tasapuolisempaa kerspektiiviä asiaan. Se voi tietysti johtaa lesbojen ihailun sijaan sukupuolettomaan ihmisvihaan.

Miksi esität miehellesi jotain mitä et ole? Meidän suhteessa ei ole kilpailutilanteita ja voidaan oma tietämättömyys ja heikkous paljastaa. Olisi kamalaa, jos ei voisi olla oma itsensä.

Kyllä nuo miehetkin kärsii tyhmien miespäättäjien ja myös naispäättäjien päätöksistä.

Anteeksi, typerästi esitin vastakysymyksiä sinulle vastaamatta itse kysymyksiisi.

Tunnistan kyllä itsessäni tuon piirteen, että pidän miehiä helposti heikompana sukupuolena. Kokemukseni mukaan niin valitettavan moni mies tuntuu etsivät hallinnointikykyistä piikaa tai äidin korviketta. Nykyinen mieheni ei ole tällainen, vaan vastuuntuntoinen, hyvä mies joka kunnioittaa minua ja minä häntä. Kunnioitus tulee ennen kaikkea siitä, että kumpikin tee yhtälailla töitä yhteisen elämämme eteen ja antaa tilaa toiselle ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Minulta jäi nyt vähän epäselväksi se miten olet riippuvainen miehistä?

Toinen asia mikä ihmetyttää on se, että miksi olet suhteessa mieheen joka haluaa sinun olevan jollain tapaa alapuolella, kun tämä sinua selvästi häiritsee?

Ymmärrän kyllä kirjoituksesi ja samaistunkin osaan asioista, nutta nuo ylläolevat kohdat jäivät askarruttamaan. Suhde ei mielestäni voi olla koskaan tasa-arvoinen, jos toinen on riippuvainen toisesta. Tuollaisesta alistuvaa naista tahtovasta miehestä taas pääsee eroon helposti.

Koen että olen "riipuvainen" miehistä ihan jotenkin biologisella tasolla. Osittain se liittyy seksiin, mutta varmaan johonkin muuhunkin. Kaipaan sitä miehen huomiota ja läsnäoloa. Olen ollut elämässäni sinkkunakin, että tietysti tiedän pärjääväni. Mutta mies tuo jotain iloa elämään. Pystyn hyvin samaistumaan niihin naisiin, jotka eivät halua miestä "vaivoikseen", mutta itse koen että miehistä on vaivan lisäksi iloa. Olen tavallaan biologiani vanki, koska samaan aikaan koen miehet aika paskoiksi ja tämä tuo ristiriidan tunnetta. Yritän tietysti olla aina kaikille ihmisille, niin miehille kuin naisillekin, ystävällinen ja hyvä. Nämä ovat vain sisäisiä tunteitani. Toivoisin ettei minua haukuttaisi, koska en tee pahaa kenellekään, puran vain anonyymisti tuntojani. Olen myös aika huolissani siitä, että en tiedä miten minun pitäisi kasvattaa poikani. Hän on kyllä todella ihana nuori mies, mutta kammottaa ajatella, että jos hän jonkain päivänä on jollekin naiselle samanlainen kuin nähdäkseni enemmän tai vähemmän kaikki miehet ovat naisilleen. AP

Tuttua on. Varmaan tuntemukset kumpuaa kaukaa omasta lapsuudesta. Oma mies saa välillä kuulla suustani kaikenlaista, mutta selvitetään aina asiat sitten. Miesviha on todellinen ongelma ja vaikuttaa elämään. Mutta osalla miehistä taitaa olla ongelma nimeltä naisviha.

Oletko sä varma, että ongelma on miesviha eikä esimerkiksi heeikko itsetunto ja epävarmuus omasta selviytymisestä jonka sitten projisoit mieheiin? Itse olet kyseisen miehen kanssa suhteeseen hankkiutunut ja päättänyt leikkiä jotain mitä et koe olevasi. Sinuna työstäisin ongelmiani mahdollisesti terapiassa ja esimerkiksi miespuolisten kavereiden hankkiminen olisi oiva tapa nähdä mies ensisijaisesti ihmisenä. Lisäksi hankkiudu eroon ihmisistä, joita halveksit ja keskity etsimään ihmisiä joita voit ihailla. Ja muista, että nyllä me naisetkin osataan olla m*lkkuja.

Olisiko kuitenkin enemmän kyse kokemuksen tuomasta miesturhautumisesta, eikä suoranaisesta miesvihasta?

Osa miehistä on kasvatettu ajattelemaan että mies on jotenkin parempi kuin nainen, ja naisen "kuuluu" palvella miestä. Sulla ap on varmaan ollut juuri näitä miehiä lähipiirissäsi?

Lapsuudenkodistahan se yleensä lähtee, pojilta ei odoteta/vaadita samaa kuin tytöiltä. Sinä ap voit kasvattaa oman lapsesi toisin. Pidä myös huoli siitä että oma miehesi jakaa kotityöt kanssasi, jotta poika oppii pitämään asiaa luonnollisena.

Nainen saa kahdesti,jopa useammin nimensä mieheltä. Ette ole tasa-arvoisia eikä miehet teitä kunnioita.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä varma, että ongelma on miesviha eikä esimerkiksi heeikko itsetunto ja epävarmuus omasta selviytymisestä jonka sitten projisoit mieheiin? Itse olet kyseisen miehen kanssa suhteeseen hankkiutunut ja päättänyt leikkiä jotain mitä et koe olevasi. Sinuna työstäisin ongelmiani mahdollisesti terapiassa ja esimerkiksi miespuolisten kavereiden hankkiminen olisi oiva tapa nähdä mies ensisijaisesti ihmisenä. Lisäksi hankkiudu eroon ihmisistä, joita halveksit ja keskity etsimään ihmisiä joita voit ihailla. Ja muista, että nyllä me naisetkin osataan olla m*lkkuja.

Aivan varmasti syynä on pohjimmiltaan juuri se heikko itsetunto ja epävarmuus omasta selviytymisestä. Olen ollut pitkään aikuisuuteen asti lapsellinen ja herkkä ja epäkäytännöllinen. Lapsuudenkodissa isä oli taivaanrannanmaalari ja melkein kuin yksi lapsista, vaikka ihan kiva tyyppi olikin. Sain sen mallin että vain nainen voi hoitaa asioita. Omien lasteni isä oli räyhäsi kännissä kun makasin juuri synnyttäneenä ja heikkona pikku vauvojen kanssa, ja jätti minut vuosien mittaan aina yksin kun olisin tarvinnut konkreettista tai henkistä tukea. Tottakai se kovuuteni tulee juuri näistä kokemuksista, siitä että en ole tiukassa paikassa saanut miehiltä apua. Olen seksissä mielelläni alistuva, koska naisen heikkous ja miehen vahvuus on tavallaan minulle tabu ja perversio, kun tosielämä on ihan toista. Yhteiskunnallisella tasolla minusta olisi erittäin mukavaa, jos miehet hallitsisivat koko maailmaa, mutta koen että he järjestävät sotaa ja naisten alistamista. En ole mitenkään vallanhimoinen, haluaisin vain elää rauhassa ja turvassa ilman että jotkut Trumpit laittavat maailman ihan sekaisin. Miehet hoitavat minusta homman huonosti mikro ja makrostasolla.

Miksi pitäisi tehdä miesvihalle jotain? Itse en ainakaan aio tehdä naisvihalleni mitään. Paitsi vahvistaa ja jalostaa sitä, etsiä uusia tapoja..

Itse olen yrittänyt ajatella asian niin, että jos miesten "huonous" johtuu vain sukupuolesta, niin sittenhän olisin itsekin samanlainen, jos olisin syntynyt mieheksi. On vaikeampi halveksia sellaisia ominaisuuksia, joille ei voi itse mitään.

Mietihän, että tuo ei ole normaali tilanne. Itse olen ollut suhteissa miesten kanssa, jotka olen kokenut tasaveroisina ja jotka ovat myös kantaneet oman osuutensa suhteeseen. Niissä ei ole ollut sellaista katkeruutta ruokkivaa vääristymää, että itse koko ajan kokee olevansa se vastuunkantaja. Tutkaile, kun tutustut miehiin tai yleensä ihmisiin, viehättävätkö sinua sitten pohjimmiltaan tuollaiset äijätyypit, jotka esittävät jotain, mutta ovat pohjimmiltaan vellihousuja niin, että naiselle jää vastuu arjen asioista.

 Sinullakin on vastuu ihmissuhteistasi, et voi vain syyttää toista, jos suhteessa on sellaiset asiat vialla, jotka sinua kaihertavat. Toista ihmistä et voi muuttaa, mutta voit pyytää toista muuttamaan arjen toimintatapoja. Jos toinen ei halua tulla sinua vastaan, kuten tasavertaisessa suhteessa yleensä toimitaan, sun pitää tehdä omat ratkaisusi.

 Onko sinusta lähtökohtaisesti sellainen tilanne itsesi kannalta kohtuullinen, että olet kuviossa, jossa toisella ihmisellä on valta määrätä asioistasi siten, että se katkeroittaa sinua?

Ei sille kannata tehdä mitään. Ajattelet nyt realistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa ei ole se että vähemmän voimaa omaava laitetaan yhtälailla nostelemaan raskaita taakkoja kuin voimakaskin, eikä se että isokätisen täyryy yhtälailla operoida paikassa jonne käsi ei mahdu, kuin pienikätisenkin. Tasa-arvoa on se että jokainen tekee mielenkiintoaan vastaavia hommia ja ne joita kumpikaan ei halua tai pysty tehdään puoliksi tai teetetään ulkopuolisella. 

Sinä et olekaan unionilainen radikaalifeministi.

Meillä toteutuu kotona tasa-arvo siinä mielessä, ettemme kumpikaan ole koskaan olleet alistettuja. Toki erilaisia, mieheni on maskuliinisempi, minä feminiinisempi, kuitenkin omia itsejämme toisillemme. Kaikesta sovitaan reilusti ja ajamme yhdessä perheemme etua. Epätasa-arvoisinta taitaa olla, että synnytin lapsemme mistä tosin en voi yksin miestä syyttää, biologialla on siinä merkittävin osa.

Uskon, että ap:n kannattaisi todella työstää isä- ja muita miessuhteitaan esim. terapiassa. On surullista, että elämässäsi ei ole ollut vahvoja, kunniallisia ja vastuullisia miehiä ja olen varma, että se vaikuttaa siihen kuinka näet kaikki miehet. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, miehillä vain on keskimäärin enemmän testosteronia kuin naisilla. Päteehän se niinkin päin, että pahimmilla naistenvihaajilla on ollut etäinen ja huono äiti ja usein iän myötä ajauduttuaan tekemisiin huonojen naisten kanssa tämä käsitys vahvistuu käsittämään kaikkia naisia.

On minusta hienoa, että ymmärrät, ettei maailma ole voinut rakentua niin, että miehet alistavat naiset orjikseen ja ovat ihmisistä ne ainoat hyötyjät. Toki alistajia ja sikoja on molemmissa sukupuolissa, mutta niilläkään suhteilla ei ole mitään väliä oman elämäsi kannalta kun kohtelet muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Saat myös edellyttää sitä mieheltäsi, miehesi on oma valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvoa ei ole se että vähemmän voimaa omaava laitetaan yhtälailla nostelemaan raskaita taakkoja kuin voimakaskin, eikä se että isokätisen täyryy yhtälailla operoida paikassa jonne käsi ei mahdu, kuin pienikätisenkin. Tasa-arvoa on se että jokainen tekee mielenkiintoaan vastaavia hommia ja ne joita kumpikaan ei halua tai pysty tehdään puoliksi tai teetetään ulkopuolisella. 

Sinä et olekaan unionilainen radikaalifeministi.

Harva on.