Nainen: oletko uskonut miehesi exän varoituksia miehestäsi? Kannattiko tai olisiko kannattanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kyllä varoituskellojen pitäisi soida ihan jo siitä jos mies sanoo exänsä olevan hullu, mielipuoli tms. Ja vielä suuremmalla syyllä jos näitä hulluja exiä on enemmänkin. Kyllä useimmiten suhteissa on molemmissa vikaa jos ne purkautuu.

Vaimoni sanoi exänsä olevan narsisti (eli hullu) Oli kerran hakannutkin hänet. Pahoinpiteli kyllä seuraavan tyttöystävänsäkin, mutta tämä jostain kumman syystä silti naimisiin vaimon exän kanssa. En tiedä oliko vaimon diagnoosi oikea, mutta se ei niin kiinnosta. Ei se aina ole niin, että "jos toista sanoo, niin on itte". Vaikka usein voi ollakin...

Tottakai on aina mahdollista että ex on oikeasti hullu, mutta aika paljon voi päätellä siitä sävystä miten eksästä puhutaan ja minkälaisia asioita. Ja tosiaan jos niitä hulluja, kamalia eksiä on taustalla useampikin on syytä miettiä että olisiko vika nyt kuitenkin kertojassa. Aina kannattaa myös yrittää jutella ulkopuolisten kanssa näistä eksistä ja saada vähän perspektiiviä siihen minkälainen tyyppi on oikeasti kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kyllä varoituskellojen pitäisi soida ihan jo siitä jos mies sanoo exänsä olevan hullu, mielipuoli tms. Ja vielä suuremmalla syyllä jos näitä hulluja exiä on enemmänkin. Kyllä useimmiten suhteissa on molemmissa vikaa jos ne purkautuu.

Onkin hyvä tietää miehen historiaa muilta tahoilta kuin mieheltä tai exiltä. Mun miehellä on takanaan suhde "mielipuolen" kanssa vuosien takaa, naisen, joka väitti miestä väkivaltaiseksi, levitteli sellaisia huhuja ympäriinsä, ja mieheni joutui kärsimään niistä jonkin aikaa. Tämä siitä huolimatta, että naisen itsensä nähtiin usein käyttäytyvän väkivaltaisesti ihan julkisilla paikoilla miestä kohtaan.

Noh, miehelläni on myös yli 5v avioliitto takanaan ennen tätä hulluexää, eikä ex-vaimolla ole ollut kokemusta miehen väkivlataisuudesta, eikä näitä väkivaltasyytöksiä olu kuullut koskaan kenenkään muun suusta levitettyinä, kuin tämän yhden pöhölön. Joten kyllä, parisuhteessa voi olla se toisnen osapuoli vain hullu, ei tarvitse molempien olla.

Itsellä on miehenä juuri tällainen kokemus. Entinen puoliso levitteli ystävilleen ja perheelleen tietoa, jonka mukaan olisin pahoinpidellyt häntä. Tämä tapahtui, koska halusi huomion pois omasta riippuvuusongelmastaan. Ei totisesti ole mukavaa, kun joutuu syyttä vaimonhakkaajan maineeseen. Uusi puolisoni on tietoinen näistä asioista ja meillä ei ole mitään epäluottamusta asiassa, eikä hän tunne kokevansa väkivallan uhkaa taholtani esimerkiksi juhliessa tai riitelyn yhteydessä. Siitä olen todella kiitollinen, että hän luottaa.

Olen. Tuo muuten pätee kaverisuhteissakin, jos jollakin on hirveä määrä hulluja narsistisia ex-kavereita joihin kaikkiin on välit menneet täysin niin kannattaa olla varuillaan...

Mieheni ex otti aikoinaan yhteyttä ja kertoi nämä tutut päihde -mielenterveysongelmat ja väkivaltaa yms. Ihmettelin lähinnä miksi miehen ex on katsonut tarpeelliseksi seurata miestä reilun vuoden ajan heidän eronsa jälkeen, vain varoittaakseen seuraavaa kumppania tästä ihmishirviöstä. Varoituksia tuli muutaman kuukauden kunnes katkoin yhteydenottoreitit. Yli viisi vuotta oltu yhdessä eikä varoituksiin liittyviä ongelmia ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Uusi nainen tiesi miehen väkivaltaisuudesta. Hän sanoi, että ei ota yhtään lyöntiä vastaan ja se on ilmeisesti pitänyt, kun ovat olleet 20 v yhdessä ja olen naista nähnyt. Hän ei vaikuta hakatulta. On hiton kaunis nainen  muuten ja ex-mies on paska aikuinen lapsi, jolla on lapsia todennäköisesti yli kymmenelle naiselle. Jätti vastuun lapsista meille naisille. Onpahan sisaruspuolia. Sonni, ei muuta. Tämän uuden kanssa ovat lapsettomia. Miehestä ei ole ollut lapsille isäksi.

Mun isäni (joka oli taipuvainen parisuhdeväkivaltaan) oli aikoinaan valittanut mun äidilleni (vaimo nro1.) kuinka nykyistä eukkoa (vaimo nro3.) piti pelätä. Hän ihan vähän oli tätä emäntäänsä lyönyt, mutta emäntä olikin odottanut että herra oli kääntänyt selkänsä ja tintannut sitä sitten paistinpannulla päähän niin että oli tajukin mennyt. Hulluhan se akka oli, mutta pakko arvostaa:D

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt tapailu/seurusteluvaiheessa useita kertoja niin, että olisin toivonut että joku olisi varoittanut minua miehestä. Väkivaltaisuutta ei ole ollut, mutta yhdellä oli paha peliongelma joka paljastui vasta kun muutimme yhteen, ja yhdellä oli pahoja mt-ongelmia niin, että poliisilaitoksella ilmoitusta tehdessäni poiliisi sanoi vain että aijaa, se on TÄMÄ herra... Näitä on muitakin, ja onneksi olen saanut tietoon jo aikaisessa vaiheessa asiati kuitenkin. Ystäväni ja kaverini ovat olleet innoissaan näistä miehistä eivätkä ole pahaa sanaa sanoneet. Jälkeenpäin ovat sitten kertoneet että joo, kyllä mä aavistelin jotain mutta en viitsinyt kertoa mitään. Mutta sitten nykyisen mieheni tavatesani, ja kun aloimme seurustelemaan hapuilevan ja aran alun jälkeen(kummallakin pettymyksiä takana) niin silloin kyllä muutamakin "kaveri" oli että eijei, ei tuo sinulle sovi, sehän on semmoinen ja tämmöinen, ja ihan meni välitkin useampaan ihmiseen kun sinnikkäästi jatkoin seurustelua. Mieheni myös loukkaantui että hänestä puhuttiin juoppona, ja sellaisena joka ei saa mitään tehtyä, ja kyllä, erään mukaan oli myös väkivaltainen ollut jossain vaiheessa.

Jännästi ei näin 6v yhdessäolon jälkeen ole ollut mitään ongelmia, mutta niin kuin tuossa jo joku muukin sanoi, että minä en näille anteeksi anna sitä että yrittivät pilata suhteen, varsinkin kun tiesivät miten minulle oli monesti käynyt aiemmin mutta he eivät olleet "viitsineet" puuttua, ja nyt kun ei ollut mitään puuuttavaa, niin osaltaan pilasivat herkkää alkua, kun suhde oli vielä nupullaan. Onneksi heivasin heidät elämästäni!

Herää kyse, minkälaisilla kriteereillä alkaa tapailemaan miehiä, jos usein käy niin, että varoitukset olis ollu tarpeen. Suurimmalla osalla naisista tuskin kertaakaan.

En.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Tuo muuten pätee kaverisuhteissakin, jos jollakin on hirveä määrä hulluja narsistisia ex-kavereita joihin kaikkiin on välit menneet täysin niin kannattaa olla varuillaan...

Jep, näissä vain on yksi haaste. Yleensä narsistit vetävät puoleensa läheisriippuvaisia, jotka voivat olla liiankin kilttejä ihmisiä joilta puuttuu terve itsesuojeluvaisto ja terveet rajat. Tällaiset ihmiset voivat oikeasti kohdata elämässään useammankin narsistisen ihmisen ja joutua heidän hampaisiin (varsinkin jos tähän rooliin on tottunut jo lapsena) sillä tällainen ihminen antaa huomaamattaan käyttää itseään hyväksi ja on liiankin hyväntahtoinen. Toisaalta myös narsistit ESITTÄVÄT hyväntahtoista ja saavat tarinansa kuulostamaan siltä, kuin olisivat itse se uhri ja läheisriippuvainen olisikin se tarinan narsisti.

Näillä on suurimpana erona yleensä sairaudentunto vs. sairaudentunnotomuus. Narsisti harvoin ”parantuu” eikä yleensä edes halua parantua, koska ei tunne sellaiseen tarvetta. Vikahan on muissa ja muiden mt-ongelmissa. Läheisriippuvainen taas voi parantua, jos ymmärtää että on kestänyt kohtelua jota ei tarvitse kestää. Rajoja voi oppia ja itsetuntoa voi kehittää, sillä läheisriippuvuus ei ole persoonallisuushäiriö. Narsismi on, yleensä myös parantumatonta sorttia. Tämän vuoksi kannattaa olla varovainen mitä uskoo. Narsistilla yleensä katkeaa vähän kaikki ihmissuhteet, eikä löydy välejä esim. vanhoja nuoruudesta asti säilyneisiin porukoihin. Läheisriippuvaisella voi olla paljonkin ystäviä, joista vain osa on tällaisia epäterveitä. Jos ihminen kykenee kuitenkin terveisiin pitkäkestoisiin ihmissuhteisiin eikä esim. vaihda asuinpaikkaa ja työpaikkaa koko ajan, se on erittäin hyvä merkki.