Nainen: oletko uskonut miehesi exän varoituksia miehestäsi? Kannattiko tai olisiko kannattanut?

Kysyin kerran täältä palstalta neuvoa siihen, pitäisikö minun varoittaa exäni uutta naisystävää henkistä väkivaltaa harjoittavasta, narsistisesta exästäni. Sain täällä sen luokan lynkkauksen, etten sitä sitten tehnyt. Kuulemma olin vain kateellinen paska.

No, sitten tämä exäni uusi naisystävä, todella mukava ja kunnollinen ihminen, joutui käymään läpi saman helvetin kuin minä aikoinaan, ja kärsimään varmasti mittavat taloudelliset menetykset, jotta pääsi eroon yhteisestä asunnosta, jonka exä aina heti haluaa ostaa kaikkien naisystäviensä kanssa. Hän laittoi minulle viestiä jossain vaiheessa tilanteen ollessa päällä, ja kyllä hävetti, etten ollut uskaltanut varoittaa. 

Harmittaa edelleen. Mutta tiedän kyllä, että olisin voinut saada paskaa niskaani oikein kunnolla, jos olisin mennyt siinä ruusuisessa alkuvaiheessa maalaamaan piruja seinille. Lisäksi ex-mieheni on niin pelottava tapaus oikeasti, että olisin siinä todellakin hankkinut vaikeuksia itselleni, jos varoitteluni olisi tullut hänen tietoonsa.

Neuvoni kaikille naisille on: tutustu mieheesi rauhassa ensin ainakin vuosi, ennen kuin lähdet esim. isoihin taloudellisiin sitoumuksiin tai hankkiudut raskaaksi. Noin vuosi tuntuu olevan se raja, jonka häiriintynyt ihminen pystyy teeskentelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran täältä palstalta neuvoa siihen, pitäisikö minun varoittaa exäni uutta naisystävää henkistä väkivaltaa harjoittavasta, narsistisesta exästäni. Sain täällä sen luokan lynkkauksen, etten sitä sitten tehnyt. Kuulemma olin vain kateellinen paska.

No, sitten tämä exäni uusi naisystävä, todella mukava ja kunnollinen ihminen, joutui käymään läpi saman helvetin kuin minä aikoinaan, ja kärsimään varmasti mittavat taloudelliset menetykset, jotta pääsi eroon yhteisestä asunnosta, jonka exä aina heti haluaa ostaa kaikkien naisystäviensä kanssa. Hän laittoi minulle viestiä jossain vaiheessa tilanteen ollessa päällä, ja kyllä hävetti, etten ollut uskaltanut varoittaa. 

Harmittaa edelleen. Mutta tiedän kyllä, että olisin voinut saada paskaa niskaani oikein kunnolla, jos olisin mennyt siinä ruusuisessa alkuvaiheessa maalaamaan piruja seinille. Lisäksi ex-mieheni on niin pelottava tapaus oikeasti, että olisin siinä todellakin hankkinut vaikeuksia itselleni, jos varoitteluni olisi tullut hänen tietoonsa.

Neuvoni kaikille naisille on: tutustu mieheesi rauhassa ensin ainakin vuosi, ennen kuin lähdet esim. isoihin taloudellisiin sitoumuksiin tai hankkiudut raskaaksi. Noin vuosi tuntuu olevan se raja, jonka häiriintynyt ihminen pystyy teeskentelemään. 

Ei sun varoitukset olisi muuttaneet mitään.

Persoonallisuushäiriöinen ihminen luo uuden parisuhteen sillä tavalla, että se toinen uskoo kaiken ja kaikki varoitukset vain vahvistaa sen päätöstä.

Luulen myös, että jotkut joutuu vain kokemaan tuon itse, jos ne ei pysty tunnistamaan noita merkkejä (esim. vahva sitoutuminen heti alussa, asunnot ja lapset). Sen jälkeen ne ei ole enää helppoja uhreja, mutta tuo tieto tulee joillekin vain kokemuksen kautta.

Joskus mietin, että olisiko pitänyt varoittaa exäni uutta vaimoa exäni vakavasta peliongelmasta. Olivat menossa naimisiin 6kk tapaamisestaan, eli ongelma oli varmasti vielä hyvin peitetty.

Sitten totesin, että en kaipaa sitä draamaa missä minä olen se kakkiainen joka yrittää vain mustamaalata toista.

En uskonut. Tai minun tapauksessani juttu meni niin päin, että otin itse yhteyttä mieheni eksään kysyäkseni heidän erostaan, kun miehen tarinat "hullusta, narsistisesta psykopaattieksästä" alkoivat kuulostaa vähän turhan lennokkailta. Eksä vaikutti ihan täyspäiseltä ja sanoi toivoneensa että mies olisi hänen lähtönsä jälkeen käsitellyt ongelmansa, mutta koska mies toisti samaa kaavaa minun kanssani, niin kehotti lähtemään suhteesta mahdollisimman nopeasta ja olemaan katsomatta taakseni.

Enhän minä sitten kuitenkaan lähtenyt, mies jotenkin sai puhuttua ympäri, kuten useita kertoja aiemminkin. Aiemmin mies oli "vain" kontrolloiva ja mustasukkainen, mutta pikkuhiljaa sieltä astui kuvioihin myös se fyysinen väkivalta henkisen ohelle.

Nyt miehellä on uusi nainen ja voin vain kuvitella mitä kauhutarinoita minusta nyksälle kerrotaan. Periaatteessa tekisi mieli varoittaa uutta naista, käräjäoikeudesta saisi myös ihan konkreettisia todisteita miehen väkivaltaisuudesta, mutta tiedän miehen puhuvan mustan valkoiseksi ja minun olevan se "hullu, narsistinen psykopaattieksä", niin en jaksa edes yrittää. Enkä myöskään halua miestä enää kimppuuni.

Vierailija kirjoitti:

Nyt miehellä on uusi nainen ja voin vain kuvitella mitä kauhutarinoita minusta nyksälle kerrotaan. Periaatteessa tekisi mieli varoittaa uutta naista, käräjäoikeudesta saisi myös ihan konkreettisia todisteita miehen väkivaltaisuudesta, mutta tiedän miehen puhuvan mustan valkoiseksi ja minun olevan se "hullu, narsistinen psykopaattieksä", niin en jaksa edes yrittää. Enkä myöskään halua miestä enää kimppuuni.

Kirjoitin isästäni tähän ketjuun aikaisemmin.

Meillä oli tosiaan myös oikeudesta paperit, mutta ei auttanut, koska äitini oli kuulemma ärsyttänyt isääni hakkamaan, eli ei ollut isäni syytä. Sitä hakkaamista ei kiistetty, mutta se käännettiin uhrin syyksi.

Tietysti asiaan mahdollisesti vaikutti myös äitipuoleni ikä silloin (19v), eli oli todella nuori ja lapsellinen, aika tyhmäkin, jos saa sanoa. Meni yhteen monilapsisen vanhan miehen kanssa.

Mutta noin yleisesti ottaen melkein kukaan häiriintyneen pauloihin joutunut ei usko muiden varoituksia, vaikka olisi minkä ikäinen,  se on aikalailla tuhlattua aikaa ja energiaa varoitella.

Uusi nainen suorastaan manipuloi itsensä uskomaan miestä. Exäni on väkivaltainen ja persoonallisuushäiriöinen. Eron jälkeen alkoi silmitön vainoaminen ja huoltajuusoikeudenkäynnit. En koskaan ole vaihtanut sanaakaan nyxän kanssa. Uskoi kaiken mitä ex kertoi, että olen hullu yms.ja halusi itse olla äiti lapsilleni. Nyxä on hurjempi kuin ns vankilamorsiamet, teki kaikkensa saadakseen viranomaiset uskomaan heitä. Jos joku on nähnyt Happy Valley - sarjan niin tietää mistä puhun.

Ei sellaista naista voi varoittaa, jotkut ihmiset ilmeisesti yrittivät, mutta en minä. Tiedän, että yksi päivä totuus hänelle selviää, eikä niin kauniilla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kyllä varoituskellojen pitäisi soida ihan jo siitä jos mies sanoo exänsä olevan hullu, mielipuoli tms. Ja vielä suuremmalla syyllä jos näitä hulluja exiä on enemmänkin. Kyllä useimmiten suhteissa on molemmissa vikaa jos ne purkautuu.

Eli tää ex (nainen) saa haukkua miestä ja se pitää ottaa todesta, mutta mies ei saa tietenkään puolustautua millään tavalla?

Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta existä tai puolison existä, mutta sen mitä olen ympärilläni nähnyt: exät todella usein on hulluja, sukupuolesta riippumatta. Kaikki keinot näköjään on sallittu mustamaalaamisessa. Eli en ota enää mitään varauksetta vastaan.

Totta kai. Mies on aina väärässä, nainen oikeassa. Mikä tässä nyt on vaikea ymmärtää. 

Minulle taas kävi se klassinen tapaus, joka näytti eksän varoittelulta, mutta osoittautuikin feidatun naisen kostoksi. 

Silloin kun tapasin mieheni, niin hän oli sinkkumies ollut jo pitkään ja kertoi rehellisesti eronneensa pari vuotta aikaisemmin. Aloimme tapailla, mutten pitänyt kauheasti ääntä siitä, sillä olin aiemmin pilannut monta juttua hehkuttamalla liikaa etukäteen. Jossain vaiheessa juttumme tuli sitten kavereillemme ilmi, ja he yllättyivät ensinnäkin siitä että olin kelvannut miehelleni mutta että muuan nainen ei ollut. Jätin jutut omaan arvoonsa ja annoin olla, mutta sama kaveri jonka kautta olimme tavanneet, tuli salamyhkäisenä messengerissä yhtenä arkiyöllä linjoille "Hei, mulla on asiaa sun miehestä, siihen ei voi luottaa kauheasti, mutta puhutaan kun olen selvin päin." Totta kai järkytyin täysin ja mietin koko seuraavan yön ihan sydän pamppaillen että mikä pommi sieltä on tiedossa. Kaverini kielsi ehdottomasti kertomasta tuoreelle miehelleni mitään, koska mies on mukava, mutta totta kai tuo pyyntö herätti ensimmäisen kerran epäilyksiä jutun aitoutta kohtaan. Kysyin mieheltä oitis, että mitä nyt on meneillään ja onko hänellä kerrottavaa, koska ei kukaan voi olettaa että pystyisi olemaan tuollaisen jälkeen täysin hiljaa. Sen sijaan että mies olisi alkanut puolustelemaan itseään niin hän olikin ihan puulla päähän lyöty. Hän epäili kaikenmaailman asioita, että oliko joku suuttunut siitä tai tästä, ja ne olivat kaikki ihan arkisia tapahtumia kaveriporukassa eli toisin sanoen hänellä ei ollut hajuakaan mistä mahtaisi olla kyse. 

Lopulta kaverini päätti tulla juttusille paremmalla ajalla, ja hän kertoi aivan vakavana tärkeän asiansa eli sen miten mieheni on epäluotettava. Olin vähällä suuttua kun kuulin mistä on lopulta kyse. Hän sai kautta rantain kerrottua, miten oli ollut yhden illan juttu muutamaa kuukautta aiemmin ennen minua samaan kaveriporukkaan kuuluvan naisen kanssa, ja ratkaisevaa olikin koko jutussa se, että mieheni ei ollut soittanut tälle naiselle enää sen jälkeen.

Olin niin vihainen ensinnäkin siitä, että asioitani piti tulla sotkemaan ja kuvittelin että kyseessä on jotain ihan oikeitakin ongelmia eikä täysin keksittyjä juttuja. Lopulta kaveri tajusi itsekin juttua kertoessaan että tuli hiukan ylireagoitua, mutta ei se tilannetta pelastanut enää. 

Aivan viimeiseksi sain tietää, että tämä nainen oli elätellyt kauheasti toiveita parisuhteesta mieheni kanssa, mutta oli kieltäytynyt näkemästä todellisuutta. Mieheni ei ollut kiinnostunut naisesta eikä ollut luvannut edes soittaa hänelle, mutta nainen oli alkanut viestittelemään ja kirjottelemaan niin paljon että se oli ollut häiritsevää. Mies ei itse oma-aloitteisesti ollut ottanut naista kertaakaan esiin, ja kuulin koko tapauksesta vasta kavereitten kautta, joten tuo lisää sitä miehen osallisuuden uskottavuutta juttuun.

Nolointa oli, että meille tuli ilmottautumaan pari muutakin miestä jotka kertoivat kokeneensa saman mustamaalaamiskampanjan. Joka tapauksessa tuo nainen oli tuona yhtenä kohtalokkaana iltana saanut tietää, että mies on parisuhteessa kanssani ja humalaisesta päähänpistosta he olivat päättäneet yhdessä kaverini kanssa varmistaa että tiedän millaisen miehen kanssa olen. Toisin sanoen kaverini oli ajatellut olla lojaali ystävälleen ja toiminut itkuiselle kaverilleen olkapäänä, mutta vihareaktio oli kohdistunut sitten parisuhteeseemme. 

Tuosta on aikaa nyt nelisen vuotta ja olemme yhdessä edelleen. Näistä kavereista en tunne enää ketään, ja kaveriini paloi hihat sen jälkeen kun hän esitti suuttumiseni mustasukkaisuutena, eli jos ei voi ton vertaa myöntää että tuli mokattua niin siinäpä ovat ja ei ollut kivaa, että herkimpänä aikana emme saaneet olla rauhassa. 

En varmaan uskoisi, koska olisi vaikea tietää toisen motiivia miksi kertoo sen mitä kertoo.

Ajattelin että olisin halunnut exäni uudelle tyttöystävälle kertoa, että exäni on vain sairaalloisen saita, eikä köyhä. Hänen kanssaan joutui aina lopulta maksumieheksi. En kuitenkaan mennyt sanomaan yhtään mitään,  koska asiahan ei minulle kuulu. Onhan teoriassa mahdollista että ex on muuttanut tapojaan. Ja olisin vaikuttanut aivan sekopäältä, jos olisin mennyt nyxän kanssa aiheesta juttelemaan. Eiköhän tuo käy kyllä selväksi ajan kanssa muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kyllä varoituskellojen pitäisi soida ihan jo siitä jos mies sanoo exänsä olevan hullu, mielipuoli tms. Ja vielä suuremmalla syyllä jos näitä hulluja exiä on enemmänkin. Kyllä useimmiten suhteissa on molemmissa vikaa jos ne purkautuu.

Eli tää ex (nainen) saa haukkua miestä ja se pitää ottaa todesta, mutta mies ei saa tietenkään puolustautua millään tavalla?

Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta existä tai puolison existä, mutta sen mitä olen ympärilläni nähnyt: exät todella usein on hulluja, sukupuolesta riippumatta. Kaikki keinot näköjään on sallittu mustamaalaamisessa. Eli en ota enää mitään varauksetta vastaan.

Ei, Exät eivät ole todella usein hulluja. Suurin osa ihmisistä on ihan normaaleja ja pystyy eronkin jälkeen hoitamaan asioita asiallisesti, ilman hulluksi haukkumisia.  Olen tähän ikään mennessä nähnyt aika monta eronnutta paria ja yhteishuoltajuuskuviota. Jotain pientä kränää saattaa olla rahasta, mutta ne eivät aiheuta mitään haukkumisia tai häirintää mihinkään suuntaan.

En tiedä millaisissa piireissä tällaiset "hullut exät" ovat todella yleisiä. Jos siltä tuntuu, kannattaa vaihtaa tuttavapiiriä.

Sanoisin niin, että jos mies on lyönyt kerran, hän on voinut oppia virheestään ja pystyy sitä välttämään. Jos sitä on tapahtunut useammin, hän tuskin pystyy hillitsemään käyttäytymistään, vaikka kuinka yrittäisi.

Yksi nainen varoitteli miehestäni parisuhteemme alettua. Lopulta sain tietää, että hänellä oli ollut yhden illan juttu mieheni kanssa ennen minua ja hänellä oli ollut toiveita parisuhteen aloittamisesta. Miestäni ei ollut kiinnostanut koko nainen ollenkaan, ja draama kasattiin minun harteilleni. Suutuin miehellekin kun hän ei suostunut asiaa selvittämään ja kuvitteli, että ongelma oli yksin minun.

Mieheni exä varoitti minua siitä, että mies on väkivaltainen. Miestä hän varoitti siitä, että olen mielenterveysongelmainen ja olen tehnyt kaikenlaista jäynää lapsille, kiusannut heitä kun mies ollut poissa.

Olen ollut nyt miehen kanssa yhdessä yli 12 vuotta eli kauemmin kuin mies oli exänsä kanssa. Toistaiseksi mitään väkivaltaisuutta ei ole ilmennyt, ei edes sen uhkaa.

Oli tosi outo väite, että olen tehnyt jäynää lapsille miehen poissaollessa. Mies ei ollut siihen mennessä koskaan ollut poissa (!) niin, että olisin ollut kolmistaan lasten kanssa. Meillä ei ole yhteisiä tuttuja, vaikka Suomi pieni maa onkin, joten väitteet mt-ongelmista olivat melko heppoisalla pohjalla. Hän kuvitteli googlaamalla minulle koko elämäntarinan, vaikka vuonna 2006 minusta löytyi google-haulla tasan yksi rivi tekstiä. Olin vastannut toimittajan kysymykseen. Miehen ex päätteli ammatin väärin...

En ole tavannut miehen exää yli kymmeneen vuoteen ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kyllä varoituskellojen pitäisi soida ihan jo siitä jos mies sanoo exänsä olevan hullu, mielipuoli tms. Ja vielä suuremmalla syyllä jos näitä hulluja exiä on enemmänkin. Kyllä useimmiten suhteissa on molemmissa vikaa jos ne purkautuu.

Onkin hyvä tietää miehen historiaa muilta tahoilta kuin mieheltä tai exiltä. Mun miehellä on takanaan suhde "mielipuolen" kanssa vuosien takaa, naisen, joka väitti miestä väkivaltaiseksi, levitteli sellaisia huhuja ympäriinsä, ja mieheni joutui kärsimään niistä jonkin aikaa. Tämä siitä huolimatta, että naisen itsensä nähtiin usein käyttäytyvän väkivaltaisesti ihan julkisilla paikoilla miestä kohtaan.

Noh, miehelläni on myös yli 5v avioliitto takanaan ennen tätä hulluexää, eikä ex-vaimolla ole ollut kokemusta miehen väkivlataisuudesta, eikä näitä väkivaltasyytöksiä olu kuullut koskaan kenenkään muun suusta levitettyinä, kuin tämän yhden pöhölön. Joten kyllä, parisuhteessa voi olla se toisnen osapuoli vain hullu, ei tarvitse molempien olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin kerran täältä palstalta neuvoa siihen, pitäisikö minun varoittaa exäni uutta naisystävää henkistä väkivaltaa harjoittavasta, narsistisesta exästäni. Sain täällä sen luokan lynkkauksen, etten sitä sitten tehnyt. Kuulemma olin vain kateellinen paska.

No, sitten tämä exäni uusi naisystävä, todella mukava ja kunnollinen ihminen, joutui käymään läpi saman helvetin kuin minä aikoinaan, ja kärsimään varmasti mittavat taloudelliset menetykset, jotta pääsi eroon yhteisestä asunnosta, jonka exä aina heti haluaa ostaa kaikkien naisystäviensä kanssa. Hän laittoi minulle viestiä jossain vaiheessa tilanteen ollessa päällä, ja kyllä hävetti, etten ollut uskaltanut varoittaa. 

Harmittaa edelleen. Mutta tiedän kyllä, että olisin voinut saada paskaa niskaani oikein kunnolla, jos olisin mennyt siinä ruusuisessa alkuvaiheessa maalaamaan piruja seinille. Lisäksi ex-mieheni on niin pelottava tapaus oikeasti, että olisin siinä todellakin hankkinut vaikeuksia itselleni, jos varoitteluni olisi tullut hänen tietoonsa.

Neuvoni kaikille naisille on: tutustu mieheesi rauhassa ensin ainakin vuosi, ennen kuin lähdet esim. isoihin taloudellisiin sitoumuksiin tai hankkiudut raskaaksi. Noin vuosi tuntuu olevan se raja, jonka häiriintynyt ihminen pystyy teeskentelemään. 

Ei sun varoitukset olisi muuttaneet mitään.

Persoonallisuushäiriöinen ihminen luo uuden parisuhteen sillä tavalla, että se toinen uskoo kaiken ja kaikki varoitukset vain vahvistaa sen päätöstä.

Luulen myös, että jotkut joutuu vain kokemaan tuon itse, jos ne ei pysty tunnistamaan noita merkkejä (esim. vahva sitoutuminen heti alussa, asunnot ja lapset). Sen jälkeen ne ei ole enää helppoja uhreja, mutta tuo tieto tulee joillekin vain kokemuksen kautta.

Tämä on totta.

Oma kertomukseni on vähän aiheen ohi, koska olen itse se ex, jolla olisi ollut aihetta varoittaa miehensä uutta naista.

Luonnehäiriöinen mieheni siis ilmoitti minulle erosta ja muutti heti uuden naisen luo. Häät pidettiin heti, kun meidän eromme astui voimaan.

Uusi nainen jopa todisti paikanpäällä, kun exäni pahoinpiteli minut, mutta otti tämän kultakimpaleen silti itselleen. Jopa tuo pahoinpitely (joka oli uuden naisen omin silmin todistamista asioista vain jäävuoren huippu) oli minun vikani. Olinhan mielisairas ja vaikka mitä.

Turha ihastuneita naisia on mennä varoittelemaan, eivät usko edes näkemäänsä.

ni siis ilmoitti erosta

Erästä tuttuani eksä varoitti, mutta liian myöhään. Toimivat kuitenkin yhdessä ja saivat miehen edes osittain vastuuseen.

Seurustelin eksäni kanssa 7 vuotta. Hän petti, valehteli ja oli väkivaltainen. Monesti annoin anteeksi, mutta lopulta sain lähdettyä ja muutin kaupungin toiselle puolelle. Noin puolivuotta eron jälkeen huomasin miehellä olevan uuden naisen. Kiltti ja herttaisen oloinen. Päätin laittaa naiselle viestiä facebookissa ja varoittaa ja kertoa omia kokemuksiani miehen kanssa elämisestä. Eihän nainen tietenkään uskonut ja sanoi, miten minä olen manipuloinut ja kiristänyt ja kohdellut miestä huonosti. Annoin olla, mutta laitoin varmuuden vuoksi puhelinnumeroni. Hyvä että laitoin. 

Pari kuukautta myöhemmin sain yöllä viestin tuntemattomasto numerosta. Mies riehui, hakkasi ja uhkasi tappaa itsensä ja naisen, kun oli jäänyt pettämisestä kiinni. Nainen oli vessassa piilossa lukkojen takana. Tiesin missä mies asuu ja mikä on ovikoodi, koska jäi meidän vanhaan asuntoon asumaan. Laitoin naiselle viestin, että tulen hakemaan hänet. Ajoin miehen luo ja nainen tuli rappukäytävässä vastaan, mies perässä. Olin soittanut matkalla poliisit ja juoksin naisen kanssa autooni turvaan. Nainen itki hysteerisenä vähissä vaatteissa ja ilman kenkiä autossa (oli talvi). Onneksi mulla oli viltti takapenkillä lämmikkeeksi ja annoin omat villasukkani. Odotettiin että poliisit tuli ja lupasin viedä naisen päivystykseen ja siitä poliisi asemalle. Koko yö siinä meni vieraan naisen kanssa asioita hoitaessa ja majoitin hänet vielä pariksi päiväksi luokseni, ennekuin saa tavaransa miehen luolta (oli muuttanut eri paikkakunnalta, joten ei tukiverkkoa lähellä)

Nykyään olemme hyviä ystäviä ja kerromme kyllä miehen uusille naisille miehestä. Mies sai pahoinpitelysyytteen. 

Mulle on käynyt tapailu/seurusteluvaiheessa useita kertoja niin, että olisin toivonut että joku olisi varoittanut minua miehestä. Väkivaltaisuutta ei ole ollut, mutta yhdellä oli paha peliongelma joka paljastui vasta kun muutimme yhteen, ja yhdellä oli pahoja mt-ongelmia niin, että poliisilaitoksella ilmoitusta tehdessäni poiliisi sanoi vain että aijaa, se on TÄMÄ herra... Näitä on muitakin, ja onneksi olen saanut tietoon jo aikaisessa vaiheessa asiati kuitenkin. Ystäväni ja kaverini ovat olleet innoissaan näistä miehistä eivätkä ole pahaa sanaa sanoneet. Jälkeenpäin ovat sitten kertoneet että joo, kyllä mä aavistelin jotain mutta en viitsinyt kertoa mitään. Mutta sitten nykyisen mieheni tavatesani, ja kun aloimme seurustelemaan hapuilevan ja aran alun jälkeen(kummallakin pettymyksiä takana) niin silloin kyllä muutamakin "kaveri" oli että eijei, ei tuo sinulle sovi, sehän on semmoinen ja tämmöinen, ja ihan meni välitkin useampaan ihmiseen kun sinnikkäästi jatkoin seurustelua. Mieheni myös loukkaantui että hänestä puhuttiin juoppona, ja sellaisena joka ei saa mitään tehtyä, ja kyllä, erään mukaan oli myös väkivaltainen ollut jossain vaiheessa.

Jännästi ei näin 6v yhdessäolon jälkeen ole ollut mitään ongelmia, mutta niin kuin tuossa jo joku muukin sanoi, että minä en näille anteeksi anna sitä että yrittivät pilata suhteen, varsinkin kun tiesivät miten minulle oli monesti käynyt aiemmin mutta he eivät olleet "viitsineet" puuttua, ja nyt kun ei ollut mitään puuuttavaa, niin osaltaan pilasivat herkkää alkua, kun suhde oli vielä nupullaan. Onneksi heivasin heidät elämästäni!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kyllä varoituskellojen pitäisi soida ihan jo siitä jos mies sanoo exänsä olevan hullu, mielipuoli tms. Ja vielä suuremmalla syyllä jos näitä hulluja exiä on enemmänkin. Kyllä useimmiten suhteissa on molemmissa vikaa jos ne purkautuu.

Vaimoni sanoi exänsä olevan narsisti (eli hullu) Oli kerran hakannutkin hänet. Pahoinpiteli kyllä seuraavan tyttöystävänsäkin, mutta tämä jostain kumman syystä silti naimisiin vaimon exän kanssa. En tiedä oliko vaimon diagnoosi oikea, mutta se ei niin kiinnosta. Ei se aina ole niin, että "jos toista sanoo, niin on itte". Vaikka usein voi ollakin...

Saimme uuden naapurin vuosia sitten.

Eronnut yh-mies.

Ensitapaamisella kertoi, että ex-vaimo on älyttömän niuho alkoholin suhteen.

Ei paria kaljaa saisi ottaa.

Arvasin, että miehen juomiset eivät pariin kaljaan rajoitu, vaan hänellä on vakava alko-ongelma.

Näin osoittautui myös olevan.

Kaikko viikonloput mies oli kuupa himmeänä.