Aistiyliherkkä aikuinen: kerro kokemuksistasi, jotta voisin paremmin ymmärtää lastani.

Käytännössä se bambukerrasto nurinpäin on talvella paras pohja, paita housuihin ettei kuminauha tunnu. Lisäksi osa urheiluvaatemateriaaleista on todella miellyttäviä vaikka ovat tekokuitua, yleensä ne kalliimmat. Lapsi mukaan ostoksille.

Alpakkasukat tai jenkkien bambusukat on kanssa hyviä.

Nukkua kannattaa alasti, joku löysä verkkari siihen sängyn viereen että voi sujauttaa päälle jos lähtee liikenteeseen.

Ihmetyttää miten joitakin ei purista tai koske, aikuistakin, on puristavia vaatteita ja kuminauhaa. Kuinka laihoja olette. Tai eikö väärä vaate ahdista. Ehkä toisen vanha ei myös hänelle käy, vaan uusi oma on ok. ÄLÄ ota kuminauhaa vyötärölle saati paksua kuminauhaa, joku säädettävä tai muu. Kuminauhat saa poiskin tai vatsan alle. Vatsan kohdalla ja vyötäröllä on sisäelimiä, sekä suolisto - siellä pitää nesteen kiertää. 

Mulla ei noin paha oo mutta ahdistaa useampi vaate päällä. En voisi kuvitellakaan että pistäisin t-paidan puseron alle. Tai ne "pitkät kalsarit". Sukatkin ahdistaa välillä.

Jotkut ihan ohuet ihonmyötäiset vaatteet menee kerrospukeutumisessa eli ns kerrasto ja siihen päälle ohut fleece ja sit toppahousut ja -takki. Ihan yhdet sukat eli ei normisukkia ja villasukkia päällekäin.

Mun pojalle puen pelkät pitkät kalsarit housujen alle. En alushousuja erikseen kun ne häntä ahdistaa jos pitkisten alla.

Se tuntuu oikeesti tosi epämukavalta ja ahdistavalta jos on huonon tuntuiset vaatteet päällä.

Jos on herkkä iho (niinkuin itselläni) niin kaikki karhea kangas hiertää, kutittaa ja siihen kiinnittää jatkuvasti huomiota. Joskus ne karheat kohdat vaatteissa voi jopa sattua. Yleisemmin käytetyt vaatteet ovat pehmeämpiä ja "tuttuja turvallisia".

Käykö miten suihkussa? Jos tosi harvakseen ja mielellään ei mene, niin varmasti kuivan ja herkän ihon ongelmia. Myös voi olla esim keskittymishäiriötä minkä takia vihaa kaikkea, mikä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi itse en halunnut lapsena ja nuorena käyttää aluksi rintaliiviä, koska ne puristi (kiitos äiti, ettet koskaan ostanut oikean kokoisia rintaliivejä) ja varsinkin ne kaaret rintaliivien alla sattui. Silloin pystyin vielä vähemmän keskittymään mihinkään. Varsinkin talvella vihasin suihkussa käyntiä, koska talvi kuivatti ihoa ja sen lisäksi myös pesuaineet. Iho kutisi ja hilseili ihan järkyttävästi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyperakusia Täältä tietoa kilinän ja kolinan kestämättömyyteen! Eri asia kuin misofonia tai tinnitus.

Lapselle, voisit ottaa kauppaan mukaan ja antaa "hipelöidä" vaatteita. Mä käyn sillai ostamassa uusia vaatteita, on kangaslajeja jotka jo lähdössä tuntuvat inhottavilta käsiin!

Joku puhui kerrospukeutumisesta, se on ihnottavaa! Mieluummin kunnolliset, laadukkaat vaatteet kuin kilokaupalla hikipuuvillaa. JA joo, kunnolliset kengät, kun jalat on lämpöiset, ja kädet, ei tarvii pakkautua. Kaulaliinoja inhian, mutta käytän ohuita huiveja.

Heh ja joo, sekin kuuluu asiaan ettei perunamuussin päälle saa laittaa kastiketta, se on ällöä! ENkä voi syödä mitään jolla on ollut silimät tai jalat!

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan ihan kamalasti alapeukkuja, mutta ihan sama.

Oon aikuisena pohtinut, että lapsena taisin olla aistiyliherkkä. Aina tuntui, että vaatteet oli jotenkin huonosti päällä, kaikki saumat hiersi ja ahdisti vääränlaiset kengät jalassa jne. Äitini vieläkin muistelee aamuisia pukemiskatastrofeja ja mun raivokohtauksia vaatteista ja pukemisesta. Itsekin muistan sen tunteen, kun mikään vaate ei tunnu mukavalta päällä.

Erona nykyaikaan on, että vietin lapsuuteni 70-luvulla, jolloin kukaan ei koskaan ollut kuullutkaan tällaisesta ongelmasta. Joten mitään ymmärrystä et saanut vaikeaan oloosi, vaan piti vaan ns. oppia olemaan. Ja ainakin mun kohdalla vaikeudet meni ohi.

Mun kysymys kuuluukin, onko mun ikäluokassa eli viiskymppisissä ja vanhemmissa aistiyliherkistä kärsiviä? Voisiko lapsilla auttaa jonkinlainen siedätys asiaan? En nyt kuitenkaan tarkoita mitään väkivallaksi nykyään luokiteltavaa siedätystä, jollaista itse sain

Kyllä.  Vaatteiden saumat hiersivät aina kun oli joku muukin murhe.  Nykyäänkin kun näen sähkönsinisen tai kirkkaan värin yleensä tekee pahaa.  Lapset voivat äksyillä muuten vaan, kun antaa itse valita vaatteet alkaa onnistua.  Tuoksut ym. ärsyttävät, samoin paasaava puhe.

Totta että nämä tulkittiin väärin.

Täällä puetaan esimerkiksi kolitsipaidan alle t-paita väärinpäin, sillai ettei saumat hankaa iholla. Itse asiassa kaikki muutkin laitetaan väärinpäin paitsi päällimmäiset  vaatteet. Kotona on kaikki vaatteet väärinpäin mutta ihan sama, kun nuin edes luonnistuu.

Ajankohtainen kysymys: millaisia talvikenkiä olette ostaneet aistiyliherkille koululaisillenne nyt, kun Kuomat ei enää kelpaa? Talvikumpparit toki on, mutta lapsi haluaisi jotkut siistit kengät. 

Puuvilla-silkkisekoitepaita on hyvä aistiyliherkille. 

yhyy, yhyy, minä sain tänään pienen pienen paperihaavan, mutta koska olen aisti yli herkkä, itkin sitä kolme tuntia ku sattu😭😭😭

bussinpenkki oli liian kylmä mun takaristolle!!!!!! 😭😭😭😭😭

haistoin omaa pieruani ja meinasin ylenantaan, koska oon niin hajuherkkä!!! 😭😭😭😭😭😭😭

Vaatteissa on nykyään paitsi että materiaalit on aina jotain kaameaa polyakryylillä höystettyä puuvillaelastaania tai akryyliä! Niin tuoteselosteita on 10 karkeareunaista liuskaa muovia niskassa tai kyljessä tai alaselässä. Hintalapun poisto,  voi jää se muovinarun pätkä. Ikinä ei tajua ennekuin on 2 viikkoa ihmetellyt huonoa oloa.

Äänet ärsyttää, radioo ei voi kuunnella juontajat höpöttää omasta elämästään, ketä kiinnostaa, tv:tä katsot ja nielet 50 mainosta illan mittaan. 

Vierailija kirjoitti:

yhyy, yhyy, minä sain tänään pienen pienen paperihaavan, mutta koska olen aisti yli herkkä, itkin sitä kolme tuntia ku sattu😭😭😭

Tiedoksi aistiyliherkkä ei käytä kolmea emoijia eikä ulise. Tiedän kuka tekee sitä.

Vierailija kirjoitti:

Autistin kanssa olen seurustellut kyllä, enkä koskaan oikein oppinut ymmärtämään hänen outouksiaan. Minä myös ymmärrän oikein mainiosti sarkasmia, älyä vaativia vitsejä, looginen päättelykykyni on aina ollut mainio jne. En oikein täytä autismin kirjon kriteereitä, vaikka aistiyliherkkä olenkin. Rakastan myös hajusteita, kunhan ne eivät ole läpitunkevan voimakkaita. Mielestäni voisi ajatella niin, että kuka hitto tykkää puristavista vaatteista? Kuka hitto ei välitä vaikka sukanvarret valuvat ja menevät myttyyn jalan alle? Kuka ihme nauttii ylikirkkaista valoista ja kirkuvista kakaroista? Kerrospukeutumisesta, joka tekee niin kankeaksi, että on vaikeaa edes liikkua ja käyttää raajojaan normaalisti? Minun mielestäni on outoa, jos jotakuta ei haittaa pätkän vertaa tuo edellä mainittu.

Autisteillahan just yleensä on hyvä looginen päättelykyky, ja ymmärretään älyä vaativia vitsejä. 

Minäkin olin seurustellut muutaman miespuolisen autistin kanssa, jotka oli aika tyypillisiä miesaspergereja, ja minähän en ollut heidän kanssaan samanlainen, joten en yhtään ajatellut, että voisin itse olla asperger. Mutta olinhan minä. Enemmän vaan tyypillinen naisasperger. 

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan ihan kamalasti alapeukkuja, mutta ihan sama.

Oon aikuisena pohtinut, että lapsena taisin olla aistiyliherkkä. Aina tuntui, että vaatteet oli jotenkin huonosti päällä, kaikki saumat hiersi ja ahdisti vääränlaiset kengät jalassa jne. Äitini vieläkin muistelee aamuisia pukemiskatastrofeja ja mun raivokohtauksia vaatteista ja pukemisesta. Itsekin muistan sen tunteen, kun mikään vaate ei tunnu mukavalta päällä.

Erona nykyaikaan on, että vietin lapsuuteni 70-luvulla, jolloin kukaan ei koskaan ollut kuullutkaan tällaisesta ongelmasta. Joten mitään ymmärrystä et saanut vaikeaan oloosi, vaan piti vaan ns. oppia olemaan. Ja ainakin mun kohdalla vaikeudet meni ohi.

Mun kysymys kuuluukin, onko mun ikäluokassa eli viiskymppisissä ja vanhemmissa aistiyliherkistä kärsiviä? Voisiko lapsilla auttaa jonkinlainen siedätys asiaan? En nyt kuitenkaan tarkoita mitään väkivallaksi nykyään luokiteltavaa siedätystä, jollaista itse sain

Kylläpä kai yleensä kasvu ja elämä siedättää? Siis hermosto muuttuu kasvun myötä ja hermot turtuvat vähän kaikenlaiseen kun elämän mittaan ärsykkeitä on saatu jos jonkinlaisia. Ei tietenkään kaikilla mutta useimmilla varmaan näin. Esim ap:n lapsen tapauksessa pukeutuminen voi muuttua helpommaksi. Tosin sanoisin että nyt päälle mahdollisimman hänelle mukavia vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Monikohan vanhempi on itse lietsonut lapselleen jonkinsortin erityisyliherkkyyden, kyselemällä tuntuuko se sauma?puristaako se sukka?  Eihän purista hiat?

Tuota jatkaa pari vuotta niin varmasti mikään ei ole enää sopiva vaate

Miten sinun äitisi lietsoi esiin tuon empatian puutteen?

Olen vasta aikuisena tajunnut olevani aistiyliherkkä. En voi sietää kirkkaita valoja, en kestä meteliä jonka joku toinen aiheuttaa, vieressä istuvan ihmisen syömisen äänet saavat minut raivonpartaalle, kaikenlainen suusta tuleva mäiske ottaa hermoon. Purkan jauhaminen on inhokki ykkönen. Rintaliivit ahistavat ja puristavat sukat. Jos vaatteessa joku hiertää tai puristaa, en pysty keskittymään. Tuulessa leijaileva tukka/kampaus saa aikaan inhottavan olon. En siedä leijailevia hiuksia. En tykkää toisten leijailevista/sojottavista hiuksista. Omiin hiuksiini ei saa koskea. Onhan näitä, osaa en varmasti edes ymmärrä aistiyliherkkyydeksi. Toisaalta nämä on myös hauskoja. Mieheni jaksaa nauraa minulle ruokapöydässä, kun hän näkee ilmeestäni että mäiske kuuluu!! 

Puuvilla on ok, synteettiset vaatteet ihan kamalia.