Aistiyliherkkä aikuinen: kerro kokemuksistasi, jotta voisin paremmin ymmärtää lastani.

Kiitos näistä :) Selvästikään poika ei keksi näitä kiusallaan, vaan oikeasti voi huonosti, jos joku kohta puristaa. Huomaan kyllä yhtymäkohtia muihinkin vastauksiinne. Päiväkoti-/ koulupäivän jälkeen hän selvästi kaipaa hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Halauksista ja koskettamisesta hän pitää, mutta monesti hän haluaa esim. nukahtaa ilman peittoa. Poika on myös veljeään herkempi aistimaan toisten tunnetiloja. Ihana poika kaiken kaikkiaan.

Nostan tämän ylös! Itse aistiherkkänä kirkkaat valot tai jopa pilvinen päivä häikäisee ja saa aikaan päänsärkyä, joten joudun käyttämään aurinkolaseja. Kotona en koskaan pidä kirkkaita valoja  päällä ja kaikenlainen melu tai kova puheensorina sattuu korviin. Sotkuisuus ja likaisuus ahdistaa joten meillä on aina siistiä ja tavarat on järjestyksessä. Jo leikki-ikäisenä olin tosi tarkka värien yhteensopivuudesta ja vaatteiden istuvuudesta. En voi käyttää mitään keinokuituja enkä villaa, vaatteiden pesulaput hiertää ja en voi puketua kerroksittain. Tietyt ruoat ei mene alas koska koostumus on väärä. En tee tästä numeroa mutta tottakai puolisolle saattaa välillä olla hankalaa. On hyvä huomioida em. asiat jos tunnistaa näitä oireita itsessään.

Meillä myös nää vuoden aikojen vaihteet tekee haastetta. Mutta vaikka ärsyttää ja tuntuu pahalta, niin joitain asioita on pakko tehdä, meillä se on pukeminen. Käytetään ihan puuvillaa sisävaatteissa. Leikkaan kaikki laput irti. Joka aamu lapsi valittaa että vihaa pikkareita, sukkia yms. Saa valittaa, mä sanon että niihin pitää tottua. Heti koulun jälkeen voi heittää kotona pois ärsyttävät vaatteet ja vaihtaa tilalle jotain mistä pitää, alasti ei silti saa olla. Ulkovaatteissa haalarit on ihan parhaita, meillä vielä 5 luokkalainen pukeutuu näillä keleillä sadehaalariin ( fleece vuorella)..

Kuomat ja kumisaappaat on kengistä mieluisimmat.

Puuvillainen tuubihuivi on ollut sellainen mikä on kelvannut kauluriksi.

Alusvaatteet kannattaa pukea väärinpäin, jotta se sauma ärsyttää mahdollisimman vähän ihoa.

Mä pesen pyykit erisan pyykinpesunesteellä ja annostelen sitä puolet vähemmän kuin ohjeen mukaan, puhdasta tulee, eikä ärsytä ihoa pesuaineet.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä :) Selvästikään poika ei keksi näitä kiusallaan, vaan oikeasti voi huonosti, jos joku kohta puristaa. Huomaan kyllä yhtymäkohtia muihinkin vastauksiinne. Päiväkoti-/ koulupäivän jälkeen hän selvästi kaipaa hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Halauksista ja koskettamisesta hän pitää, mutta monesti hän haluaa esim. nukahtaa ilman peittoa. Poika on myös veljeään herkempi aistimaan toisten tunnetiloja. Ihana poika kaiken kaikkiaan.

 Kyllä lapsi voi ilman peittoa nukkuu, vaikka alasti, ei normaali sisälämpötila niin alhainen oo että ei tarkenisi..

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan ihan kamalasti alapeukkuja, mutta ihan sama.

Oon aikuisena pohtinut, että lapsena taisin olla aistiyliherkkä. Aina tuntui, että vaatteet oli jotenkin huonosti päällä, kaikki saumat hiersi ja ahdisti vääränlaiset kengät jalassa jne. Äitini vieläkin muistelee aamuisia pukemiskatastrofeja ja mun raivokohtauksia vaatteista ja pukemisesta. Itsekin muistan sen tunteen, kun mikään vaate ei tunnu mukavalta päällä.

Erona nykyaikaan on, että vietin lapsuuteni 70-luvulla, jolloin kukaan ei koskaan ollut kuullutkaan tällaisesta ongelmasta. Joten mitään ymmärrystä et saanut vaikeaan oloosi, vaan piti vaan ns. oppia olemaan. Ja ainakin mun kohdalla vaikeudet meni ohi.

Mun kysymys kuuluukin, onko mun ikäluokassa eli viiskymppisissä ja vanhemmissa aistiyliherkistä kärsiviä? Voisiko lapsilla auttaa jonkinlainen siedätys asiaan? En nyt kuitenkaan tarkoita mitään väkivallaksi nykyään luokiteltavaa siedätystä, jollaista itse sain

Mun täti on yli 80-vuotais ja selvästi aistiyliherkkä. Hän käyttää paitoja saumat ulospäin, vaikka näyttää todella typerältä. Ei hänen elämä mitenkään hienoa ole ollut, kaikki pitänyt äärettömän rasittavana ja raskaana ihmisenä. Tiedä sitten johtuuko se ymmärryksen puutteesta vai toisen luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan ihan kamalasti alapeukkuja, mutta ihan sama.

Oon aikuisena pohtinut, että lapsena taisin olla aistiyliherkkä. Aina tuntui, että vaatteet oli jotenkin huonosti päällä, kaikki saumat hiersi ja ahdisti vääränlaiset kengät jalassa jne. Äitini vieläkin muistelee aamuisia pukemiskatastrofeja ja mun raivokohtauksia vaatteista ja pukemisesta. Itsekin muistan sen tunteen, kun mikään vaate ei tunnu mukavalta päällä.

Erona nykyaikaan on, että vietin lapsuuteni 70-luvulla, jolloin kukaan ei koskaan ollut kuullutkaan tällaisesta ongelmasta. Joten mitään ymmärrystä et saanut vaikeaan oloosi, vaan piti vaan ns. oppia olemaan. Ja ainakin mun kohdalla vaikeudet meni ohi.

Mun kysymys kuuluukin, onko mun ikäluokassa eli viiskymppisissä ja vanhemmissa aistiyliherkistä kärsiviä? Voisiko lapsilla auttaa jonkinlainen siedätys asiaan? En nyt kuitenkaan tarkoita mitään väkivallaksi nykyään luokiteltavaa siedätystä, jollaista itse sain

Mun yli seitsemänkymppinen vanhempani on erittäin aistiyliherkkä, ollut koko ikänsä. Johtuu autismin kirjosta meillä tämä aistiyliherkkyys, eikä tosiaan ole sillä kadonnut, että asiaa ei ole ymmärretty.

Mä itse pystyn aikuisena paljon paremmin sietämään niitä epämukavia tuntemuksia kuin lapsena, mutta ei se itse aistiyliherkkyys ole minnekään kadonnut. 

Tajuatteko olevanne ärsyttäviä vammaisia? Olette todennäköisesti pilanneet ison osan vanhempienne elämästä noilla pikkumaisuuksillanne!

Aikuisille löytyy bambukerrastoja. Löytyisikö lapsille, en tiedä. Tytär oli ja on herkkä kaikille mahdollisesti puristaville, hankaaville, pisteleville yms. vaatteille ja on löytänyt nyt bambun. Hänellä oli aistiyliherkkyyksien lisäksi atooppinen iho, niin oli välillä luvalla sanoen aivan karmeaa keksiä mitään päällepantavaa. Ykkösluokasta vitoseen hän käytti samaa paitaa aina. Onneksi sattui olemaan kestävä henkkamaukan paita 😁. Toimintaterapeutilta voisi löytyä keinoja tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko olevanne ärsyttäviä vammaisia? Olette todennäköisesti pilanneet ison osan vanhempienne elämästä noilla pikkumaisuuksillanne!

Puolison suvussa on autismia ja aistiyliherkkyyttä. Hän ei millään tajua, miksi en halua jälkikasvua. Hän on ehkä itse tottunut näihin sukulaisiinsa, mutta minä eh todellakaan halua sellaista elämää.

Täytyy vaan kokeilla eli vaatteita ja materiaaleja. Vääränlaiset vaatteet on ihan helvettiä ja joitain kertoja olen jopa joutunut lähtemään töistä kotiin vaihtamaan vaatteita kesken päivän. Osa materiaaleista alkaa tuntumaan erilaiselta jos niihin tulee yhtään kosteutta esim. hyvin lievän hikoilun tai todella korkean ilmankosteuden seurauksena. Ihoa voi esimerkiksi alkaa kihelmöidä tai "kuumottaa". Väärän kohtaan painavat tai hankaavat saumat voivat saada aikaan hermojen kihelmöintiä ja sen jatkuessa pidempään myös hermosäryn kaltaista tuntemusta. Tällaista se on minulla ollut aina pikkulapsesta asti ja ikää nyt melkein 50 vuotta. En myöskään lapsena (kuten en edelleenkään) pitänyt yhtään jos minua koskettiin. Esim. silittäminen oli kamalaa, mutta isä ja äiti saivat pitää kättä paikallaan sopivassa kohtaa (esim. olkapäällä) kun minua pikkulapsena nukuttivat. 

Jos nyt pitäisi joku idea antaa, niin mieti miltä tuntuisi jos itselläsi olisi hiekanjyviä tai muurahaisia vaatteiden alla. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille löytyy bambukerrastoja. Löytyisikö lapsille, en tiedä. Tytär oli ja on herkkä kaikille mahdollisesti puristaville, hankaaville, pisteleville yms. vaatteille ja on löytänyt nyt bambun. Hänellä oli aistiyliherkkyyksien lisäksi atooppinen iho, niin oli välillä luvalla sanoen aivan karmeaa keksiä mitään päällepantavaa. Ykkösluokasta vitoseen hän käytti samaa paitaa aina. Onneksi sattui olemaan kestävä henkkamaukan paita 😁. Toimintaterapeutilta voisi löytyä keinoja tähän. 

Ei välttämättä ap:ta enää auta, mutta kun joku "sopiva" vaate löytyy, niin sitä kannattaa ostaa useampi kappale, vaikka eri värisenä ja tietysti suurempia kokoja samasta. Niitä suurempia kokoja ostaessa voi usein hyödyntää alennusmyyntejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille löytyy bambukerrastoja. Löytyisikö lapsille, en tiedä. Tytär oli ja on herkkä kaikille mahdollisesti puristaville, hankaaville, pisteleville yms. vaatteille ja on löytänyt nyt bambun. Hänellä oli aistiyliherkkyyksien lisäksi atooppinen iho, niin oli välillä luvalla sanoen aivan karmeaa keksiä mitään päällepantavaa. Ykkösluokasta vitoseen hän käytti samaa paitaa aina. Onneksi sattui olemaan kestävä henkkamaukan paita 😁. Toimintaterapeutilta voisi löytyä keinoja tähän. 

Ei välttämättä ap:ta enää auta, mutta kun joku "sopiva" vaate löytyy, niin sitä kannattaa ostaa useampi kappale, vaikka eri värisenä ja tietysti suurempia kokoja samasta. Niitä suurempia kokoja ostaessa voi usein hyödyntää alennusmyyntejä.

Tämä. Itsellä on monia vaatteita useampia kappaleita. Jos löytyy hyvä, niin menen ostamaan lisää samaa.

Aistiyliherkkä ei pystyy sulkemaan ulos sitä epämiellyttävää tunnetta. Se ikäänkuin hyökyy yli, kuin joku aalto joka ei koskaan lopu.

Niinpä esim. pistelevä paita koulussa voi tarkoittaa, ettei koko päivänä pysty keskittymään opetukseen.

Alkuun sanottakoon, että minulla ei ole ikinä epäilty mitään autismia tai mitään. Olen aivan... noh, normaali. Mutta minua on aina ahdistanut kerrospukeutuminen, valuvat ja vääntyvät ja kiertyväy ja kaartuvat vaatteet. Joustamaton kangas on hirvitys. Vihaan varsisukkia, koska ne valuvat aina. Käytän ainoastaan joustavia vaatteita ja nilkkasukkia. Ylikirkkaat loisteputkivalot ovat kamalia (kuten joku mainitsikin), saan migreenin. H*lvetillinen meteli käy hermoon (ihmettelen jos jollakulla ei käy.) Viritetyt mopot ja autot saavat raivon partaalle. Kiljuminen ja rääkyminen rasittaa. Kovaan ääneen kailottavat ihmiset myötähävettävät ja v*tuttavat. Niin ja se jonkun mainitsema villa... hirveä materiaali. Haisee navetalta ja kutittaa niin h*lvetisti. 

Mulla on todella herkkä anuksenalue ja esim. jos sitä koskettelee hellästi voin saada peppuorgasmin.

Ap, yritä kuvitella, että sinun pitäisi pukea päällesi hiekkapaperista tehty paita karkea puoli suoraan ihoa vastaan ja pitää tuota paitaa päällä koko päivä. Se vastaa todennäköisesti sitä, miltä lapsestasi tuntuu olla hänelle epämukavassa vaatteessa.

Autistin kanssa olen seurustellut kyllä, enkä koskaan oikein oppinut ymmärtämään hänen outouksiaan. Minä myös ymmärrän oikein mainiosti sarkasmia, älyä vaativia vitsejä, looginen päättelykykyni on aina ollut mainio jne. En oikein täytä autismin kirjon kriteereitä, vaikka aistiyliherkkä olenkin. Rakastan myös hajusteita, kunhan ne eivät ole läpitunkevan voimakkaita. Mielestäni voisi ajatella niin, että kuka hitto tykkää puristavista vaatteista? Kuka hitto ei välitä vaikka sukanvarret valuvat ja menevät myttyyn jalan alle? Kuka ihme nauttii ylikirkkaista valoista ja kirkuvista kakaroista? Kerrospukeutumisesta, joka tekee niin kankeaksi, että on vaikeaa edes liikkua ja käyttää raajojaan normaalisti? Minun mielestäni on outoa, jos jotakuta ei haittaa pätkän vertaa tuo edellä mainittu.

Älä osta puristavaa. Ei se ole yliherkkyys. Oikeasti minuakin aikuisena puristaa jos on kuminauha vyötärössä tai muu puristava juttu. Yritä etsiä puristamatonta ja pojalle mukava kangas. Silloin vanhat voi heittää pois. Etsi pojan kanssa joskus yhdessä jos et tiedä. Kaikkea uutta oppii.

Tai oikeastaan en täytä niitä kriteereitä ollenkaan. Olen vain yliherkkä epämukavuudelle.