Miksi joidenkin on niin vaikeeta ymmärtää, ettei joku halua tehdä lapsia?

Heti ollaan nokka nurinpäin kun ollaan epäkohteliaita tms.



Etkö sitten itse ole tyytyväinen siihen, ettet halua lapsia? Miksi et voi sitten vain reilusti sanoa niin?



Harvoinpa ihmiset sillä mitään pahaa tarkoittaa, ovat vain kiinnostuneita sinusta ja sinun elämäntilanteestasi. Eikö olisi tylsempää, jos kukaan ei olisi kiinnostunut sinusta ja elämästäsi?



Tietysti ymmärrän, jos kärsii lapsettomuudesta ja asia on hyvin kipeä, tuollaiset utelut voivat satuttaa, mutta pitäisi myös muistaa, ettei kysyjällä varmaankaa ole tarkoitus loukata. Voihan silloinkin sanoa ihan rehellisesti, että yritystä on ilman tulosta ja vaikka vielä lisätä, että asia on kipeä ja ettei halua asiasta puhua.



Muutenkaan en ymmärrä miksi lasten"teko" pitää olla aina niin salaista puuhaa. Kaikki tämän päivän aikuiset varmaankin tietävät, ettei se kaikilla ole aina helppoa, voi mennä vuosi tai enemmänkin että tärppi käy. Sitten sitä painetta kasvatetaan sisällä, kun kenellekkään ei voi purkaa painetta siitä kun "menkat taas alkoivat" ja taas tuokin ja tuo tutun tuttu tuli raskaaksi vahingossa.



Nyt meni kyllä jo vähän aiheen vierestäkin, mutta kyllä me suomalaiset olemme sisäänpäin kääntyneitä juroja...

Jos asia ei ole arka, ja ap on niin sinut ratkaisunsa kanssa kuin väittää, miksi pelkkä kysymys loukkaa?



Eri asia sitten toki on painostus ja äimistely. Siis jos joku alkaa inttää, että kyllä teidän pitäisi ja ette tiedä, mistä jäätte paitsi.



Mutta pelkkä kysymys on kuitenkin viaton ja osoittaa, että toinen on teistä kiinnostuneita.

Kyllä mäkin menisin varmaan hiljaiseksi, jos saisin tuollaisen vastauksen.. Koska tuosta ap:n vastauksesta saisin sen käsityksen, että hän kärsii lapsettomuudesta.



Mutta muuten mulle on ihan sama, kuka hankkii lapsia ja kuka ei :) Ehkä senkin takia vapaaehtoinen lapsettomuus on vaikea (lapsellisen) ymmärtää, koska tietää millaista on rakastaa sitä OMAA lasta... Ja siis ihmettelee ettei joku halua kokea sitä tunnetta.

Ehkä senkin takia vapaaehtoinen lapsettomuus on vaikea (lapsellisen) ymmärtää, koska tietää millaista on rakastaa sitä OMAA lasta... Ja siis ihmettelee ettei joku halua kokea sitä tunnetta.

Niin. Kun se rakkaus on jotain niin suurta, että harmittaa jos joku jää siitä paitsi. Että jää elämässä se tavallaan suurin asia kokematta. Mutta miten selität jollekin joka ei tiedä omakohtaisesti mistä puhutaan. Tämä on tosi hankala asia. Koska totta kai se tekeekö lapsia on jokaisen oma asia eikä kaikkien tietenkään tarvi tehdä lapsia. Mutta sitten taas on vaikea pitää suunsa supussa kun tietää miten mullistava asia se rakkaus on. Pitäisi kyllä vaan pitää.

Arvasinhan, että just tällä tavalla asioihin täällä suhtaudutaan.



Tietenkin mun on pakko KÄRSIÄ lapsettomuudesta, eihän kukaan voi olla vapaaehtoisesti lapseton. Ystävän utelut ärsyttävät siksi, koska olen useasti jo sanonut, etten ehkä halua "tehdä" lapsia. Olemme mieheni kanssa samaa mieltä asiasta, että maailmassa on aivan liikaa lapsia, eikä meidän ole pakko tehdä biologisia lapsia, jotta olisimme onnellisia.

Ja todellakin, en pysty kuvittelemaan millaista on rakastaa omaa lasta, miten voisinkaan? En kuitenkaan kuvittele jääväni paitsi jostain mahtavasta ja ylimaallisesta tunteesta jos en omaa lasta tee/saa. On vain mun mielestä oma asia, jos lapsia haluaa. Piste.

Se on ihan sama asia, jos yritän jollekin lapselliselle selittää, että miten on kivaa elää ilman lapsia. Eihän sitä voi ymmärtää sellainen, jolla lapsi jo on.

Pyytäisin myös sitä, ettei kannata heti yleistää jotakuta lapsettomuudesta kärsiväksi, jos ei halua lapsia. Mielestäni se vähän loukkaa niitä, jotka OIKEASTI kärsivät siitä.



ap

Ymmärrän närkästyksesi silloin, jos yksi ja sama ystävä kyselee aina vain vaikka olet perustellutkin kantasi (vaikka sekään ei tietty ole mitkenkään pakollista..), mutta nykyään tuntuu että tuo vapaaehtoinen lapsettomuus on aika harvinaista joten en ihmettele että sitä ihmetellään :) Siis hyvässä mielessä, sellainen "kyllä se mieli muuttuu ja ette tiedä mitä menetättä" -kommentointi ei ole asiallista.



Ja tuohon, ettei lapselliset tiedä miten kivaa on elää ilman lapsia - kyllä he tietävät. Eihän ne lapset ole aina olleet olemassa :D

sen verta henkilökohtaisia, että niitä ei ole mielestäni sopivaa udella. Ja ap:n kaverillekin kävi kuten monille muille utelijoille eli sitten vaivaannutaan suorasta vastauksesta. Miksi ihmeessä? Millainen vastaus on näihin lapsenhankintauteluihin oikea? Joku pikkusievä kiertely ja kaartelu tyyliin "katsotaan nyt" tai "sitten joskus". Ei oikein kestetä sitten sitä totuutta, oli se sitten, että ei halua ollenkaan lapsia tai ei voi saada niitä. Ei pidä kysellä, jos ei kestä vastauksia.

ilman lapsia. Että kyllä ne tietää paremmin mitä on elämä ilman lapsia kuin lapseton mitä se on lapsen kanssa.



Minä kirjoitin tuon kommentin johon ap ehkä viittaa. Olin itse vapaaehtoisesti ja kiihkeästi lapseton yli 30-vuotiaaksi. Suostuin lapsentekoon pienen painostuksen alla. Ja nyt hirvittää ajatus, että en olisikaan suostunut. Että siinä mielessä uskallan jotain sanoa, vaikka pitäisi vaan olla hiljaa (en oikeassa elämässä tietenkään kenellekään vapaaehtoisesti lapsettomalle menisi mussuttamaan, tää av on ainoa ;). Jokaisen oma asiahan se on, ja eihän sitä tosiaan tiedä mitä menettää jos ei puuhaan ryhdy.

Silti olen itsekin sortunut lapsi -kyselyihin tai ainakin mielessäni hiljaa miettinyt, että koskahan. Se on sellainen opittu oletus, että kaikki hankkii lapsia jne. Ja joskus se on vaan smalltalkkia, eikä sen tarkoitus ole hirveästi loukata. Itse olen sanonut suoraan, että elä ny kaikkea kuvittele.

Jokaisella lapsellisellahan on kuitenkin jo kokemusta asiasta, kaikki ovat eläneet elämää ennenkuin saivat lapsia. Sen sijaan lapseton ei tietenkään voi tietää millaista on kun on oma lapsi.

Muta anyway, ei minusta ole vaikea ymmärtää että joku ei aio hankkia omia lapsia (vaikka mielessäni ajattelenkin että eivät raukat tiedä mistä jävät paitsi), enkä myöskään koskaan utele ja kysele asiaa. Varsinkin jos minulle on jo kerran kerrottu ettei aikomuksena ole luultavasti hankkia niitä omia lapsia.

Eihän sitä voi ymmärtää sellainen, jolla lapsi jo on.

että perheelliset on joskus eläneet ilman lapsia.

hitaammin, ja nelikymppisenä ne sitten haluaa sen lapsen. Ja yleensä jos nainen ei sitten raskaudukkaan, tulee ero, ja ottaa nuoremman. Ei kuule ole kiva olla vanhempana yksin. Ei ole ketään jolle omaisuutensa jättäis, ja rakastas sua eniten maailmassa. Tunnen paljon vanhempia ihmisiä, enkä yhtään onnellista yksinäistä sellaista.

Ei kaikilla lapsellisilla ole ollut aikomustakaan jäädä lapsettomaksi, joten siksi he eivät voi tietää tasan tarkkaan miltä se lapsettomuuden VALINTA tuntuu. Jos nyt on ollut "villi ja vapaa" 25-vuotiaaksi ja sitten perinteisesti paukahtanut naimisiin ja raskaaksi, niin daa. En menisi ex-vapaaehtoiseksi lapsettomaksi itseäni tituleeraamaan.

Ei kaikilla lapsellisilla ole ollut aikomustakaan jäädä lapsettomaksi, joten siksi he eivät voi tietää tasan tarkkaan miltä se lapsettomuuden VALINTA tuntuu. Jos nyt on ollut "villi ja vapaa" 25-vuotiaaksi ja sitten perinteisesti paukahtanut naimisiin ja raskaaksi, niin daa. En menisi ex-vapaaehtoiseksi lapsettomaksi itseäni tituleeraamaan.

En viitsi edes väittää tietäväni, millaista on vapaaehtoisen lapsettomuuden valinneen elämä, koska en ole koskaan sellaista elänytkään. Kyllä se elämänkatsomusta muuttaa aika radikaalisti, jos on jo päätetty, että meille ei lapsia tule koskaan. HIEMAN eri asia tosiaan kuin villi ja vapaa nuoruus, jonka jälkeen vakiinnutaan ja lisäännytään.

Yksi syy on ärtymyksesi = arka aihe, ja toinen on tuo adoptiosta puhuminen. Jos haluat, että ihmiset ottavat todesta vapaaehtoisen lapsettomuusvaihtoehdon, kerro siitä asiallisesti kiihtymättä, ilman adoptio-korttia.

Arvasinhan, että just tällä tavalla asioihin täällä suhtaudutaan.

Tietenkin mun on pakko KÄRSIÄ lapsettomuudesta, eihän kukaan voi olla vapaaehtoisesti lapseton. Ystävän utelut ärsyttävät siksi, koska olen useasti jo sanonut, etten ehkä halua "tehdä" lapsia. Olemme mieheni kanssa samaa mieltä asiasta, että maailmassa on aivan liikaa lapsia, eikä meidän ole pakko tehdä biologisia lapsia, jotta olisimme onnellisia.

Ja todellakin, en pysty kuvittelemaan millaista on rakastaa omaa lasta, miten voisinkaan? En kuitenkaan kuvittele jääväni paitsi jostain mahtavasta ja ylimaallisesta tunteesta jos en omaa lasta tee/saa. On vain mun mielestä oma asia, jos lapsia haluaa. Piste.

Se on ihan sama asia, jos yritän jollekin lapselliselle selittää, että miten on kivaa elää ilman lapsia. Eihän sitä voi ymmärtää sellainen, jolla lapsi jo on.

Pyytäisin myös sitä, ettei kannata heti yleistää jotakuta lapsettomuudesta kärsiväksi, jos ei halua lapsia. Mielestäni se vähän loukkaa niitä, jotka OIKEASTI kärsivät siitä.

ap

että perheelliset on joskus eläneet ilman lapsia.

tarkoitinkin, että sen jälkeen, kun lapsia on saatu, niin voi olla vaikeeta ymmärtää, että jotkut voivat nauttia lapsettoman elämästä.

ap

Kiitos asiallisista kommenteista!

Yksi syy on ärtymyksesi = arka aihe, ja toinen on tuo adoptiosta puhuminen. Jos haluat, että ihmiset ottavat todesta vapaaehtoisen lapsettomuusvaihtoehdon, kerro siitä asiallisesti kiihtymättä, ilman adoptio-korttia.

Arvasinhan, että just tällä tavalla asioihin täällä suhtaudutaan.

Tietenkin mun on pakko KÄRSIÄ lapsettomuudesta, eihän kukaan voi olla vapaaehtoisesti lapseton. Ystävän utelut ärsyttävät siksi, koska olen useasti jo sanonut, etten ehkä halua "tehdä" lapsia. Olemme mieheni kanssa samaa mieltä asiasta, että maailmassa on aivan liikaa lapsia, eikä meidän ole pakko tehdä biologisia lapsia, jotta olisimme onnellisia.

Ja todellakin, en pysty kuvittelemaan millaista on rakastaa omaa lasta, miten voisinkaan? En kuitenkaan kuvittele jääväni paitsi jostain mahtavasta ja ylimaallisesta tunteesta jos en omaa lasta tee/saa. On vain mun mielestä oma asia, jos lapsia haluaa. Piste.

Se on ihan sama asia, jos yritän jollekin lapselliselle selittää, että miten on kivaa elää ilman lapsia. Eihän sitä voi ymmärtää sellainen, jolla lapsi jo on.

Pyytäisin myös sitä, ettei kannata heti yleistää jotakuta lapsettomuudesta kärsiväksi, jos ei halua lapsia. Mielestäni se vähän loukkaa niitä, jotka OIKEASTI kärsivät siitä.

ap

Ja missäköhän annan sen vaikutelman, että kärsin lapsettomuudesta?

Kivaa, että osaat analysoida ärtymykseni aiheita! Kannattaisikohan lukea tekstiä vähän tarkemmin? Ja mistä päättelit, että olen jotenkin kiihtynyt asiasta? Olitko paikalla, kun kävin ystäväni kanssa tuon keskustelun?

Uskon että kun "olette puhuneet miehen kanssa" =mies on sanonut ettei lapsia halua ja sinä suostunut siihen ettei niitä tule.



Jos olisit sinut asian kanssa, et närkästyisi. Ehkä sinun ongelmasi on se, että et ole 100% varma siitä ettet halua lapsia. Asia on niin helpoo "unohtaa" siihen saakka kunnes joku taas kysyy "no millos te alatte lasta koittamaan?" ja asia nousee taas mieleesi.



Ne jotka ovat sinut asian kanssa ettei lapsia tule (esim. eräs tuttuni joka perinnöllisen sairauden vuoksi ei halua biologisia lapsi koskaan) puhuvat asiasta avoimesti ja se ei ole heille tabu mistä puhuminen ärsyttäisi heitä.



Kannattaa olla varovainen, sillä niin ihanaa ja rakkauden täyteistä elämää teillä miehen kanssa nyt onkin, niin se ei välttämättä kestä.

Mitä teet kun vaihdevuodet ovat alkaneet ja mies 50-villityksissään nai puolet nuoremmman sihteerinsä ja hankkii pari lasta hänen kanssaan.



Kuvittele tilanne ja katso peiliin; voitko TODELLA 110% olla edelleen onnellinen siitä ettei sinulla lapsia ole? Etkö yhtään olisi katkera miehelle...?

kuin ne muut itse.

Koska omien lasten saaminen tuntuu itselle suunnilleen yhtä oleelliselta kuin hengittäminen. Jos/kun joku tulee minulle sanomaan, ettei hänellä ole tarvetta saada omia lapsia, se kuulostaa minusta aivan samalta kuin joku väittäisi, ettei hänen tarvitse hengittää. Toisin sanoen se kuulostaa todella absurdilta.



Tietenkin tiedän, että on olemassa ihmisiä, joilla ei kyseistä tarvetta ole (siis lasten saamis-), mutta en voi sitä täysin ymmärtää, koska itselleni tarve on niin perustavaa laatua.