Miksi joidenkin on niin vaikeeta ymmärtää, ettei joku halua tehdä lapsia?

Koska omien lasten saaminen tuntuu itselle suunnilleen yhtä oleelliselta kuin hengittäminen. Jos/kun joku tulee minulle sanomaan, ettei hänellä ole tarvetta saada omia lapsia, se kuulostaa minusta aivan samalta kuin joku väittäisi, ettei hänen tarvitse hengittää. Toisin sanoen se kuulostaa todella absurdilta.

Mulle taas tuli mieleen absurdi vertaus sisävessasta =). Että siis sellainen joka on saanut taloonsa pöntön yrittää selittää ulkovessassa pakkasella kökkivälle että hei, tää sisävessa on siis aivan mahtava keksintö! Kokeilisit nyt. Ja vessasta kuuluu vaan että ei ei ei ja ei, mua ei sisävessat kiinnosta. Vaatii kyllä pyhimyksen hermot olla menemättä sanomaan että hei, kun olis tää sisavessa, aivan mahtava keksintö...

Kumma vertaus, joo. Mutta mulla ehkä sit tällä tasolla =). Jollekin muulle kuin hengittäminen.

Uskon että kun "olette puhuneet miehen kanssa" =mies on sanonut ettei lapsia halua ja sinä suostunut siihen ettei niitä tule.

Jos olisit sinut asian kanssa, et närkästyisi. Ehkä sinun ongelmasi on se, että et ole 100% varma siitä ettet halua lapsia. Asia on niin helpoo "unohtaa" siihen saakka kunnes joku taas kysyy "no millos te alatte lasta koittamaan?" ja asia nousee taas mieleesi.

Ne jotka ovat sinut asian kanssa ettei lapsia tule (esim. eräs tuttuni joka perinnöllisen sairauden vuoksi ei halua biologisia lapsi koskaan) puhuvat asiasta avoimesti ja se ei ole heille tabu mistä puhuminen ärsyttäisi heitä.

Kannattaa olla varovainen, sillä niin ihanaa ja rakkauden täyteistä elämää teillä miehen kanssa nyt onkin, niin se ei välttämättä kestä.

Mitä teet kun vaihdevuodet ovat alkaneet ja mies 50-villityksissään nai puolet nuoremmman sihteerinsä ja hankkii pari lasta hänen kanssaan.

Kuvittele tilanne ja katso peiliin; voitko TODELLA 110% olla edelleen onnellinen siitä ettei sinulla lapsia ole? Etkö yhtään olisi katkera miehelle...?

Viestisi oli kyllä aivan paras!

Enemmän pieleen et olisi voinut osua! Varsinkin tuo sihteeri- juttu sai nauramaan! Ja hienosti olit arvannut tuon miehen tahtoon alistumisen, onnittelut! Toivottavasti tulet jakamaan lisää viisauttasi tänne, tai ehkä sinun pitäisi alkaa ennustajaksi! Vinkiksi vain: ei kannata katkeroitua ja olettaa että muillakin menee päin per*että!

ap

Ettei ap ole ihan varma itsekään mitä haluaa ja mitä ei. Käyttäähän hän sanoja "välttämättä koskaan" tai "ehkä koskaan" ja puhuu adoptoinnista. Eli se mahdollisuus lapsenhankkimiseen kuitenkin on.



Jos ei lapsia halua, niin sitten ei (ja silloin niitä on parempi olla hankkimatta "ympäristön painostuksestakaan"). En taas ymmärrä, miksi omaa valintaa pitää sitten niin puolustella ja perustella?

että mies jättää 50 veenä ja hankkii lapsia toisen naisen kanssa, saa sellaisen kuvan, että sen kirjoittaja on sitä mieltä, että 50 v nainen ilman lapsia on luuseri. Ja IHAN VARMASTI se nyt itkee,että hänellä ei ole lapsia kun sen exällä on. Eli tuossa on juuri se ympäristön paine, odottamukset, oletukset ja asenteet kuvattuna. Eli ei nainen voi olla onnellinen jos hänellä ei ole lapsia, varsinkaan jos exällä myöhemmin on.



Vaikka miehet pystyisivätkin hankkimaan lapsia myöhemmin kuin naiset, niin se pitää vaan hyväksyä ja tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan. Ei kukaan nainen voi loppuelämäänsä itkeä yhtä tahallaan tai tahattomasti missattua mahdollisuutta. Se on vain muiden kuvitelmaa se. Life goes on, yksinkin.

Eli kysyn uudestaan;



Jos miehesi ottaisi sinusta eron ja menisi toisen naisen kanssa naimisiin, ja saisi tämän kanssa lapsia, (ja sinä olisit jo sen ikäinen ettet lapsia voisi saada) niin etkö yhtään katuisi sitä ettet lapsia aikanaan hankkinut?



Ja omasta mielestäni viestini ei ollut tippaakaan katkera.

Sinä luit sen omilla silmilläsi omien kokemustesi kautta. Miksi alkaa haukkua minua katkeraksi, ja jättää vastaamatta kysymykseen, se viittaa siihen että pakoilet asiaa.



Totuus on se, että tälläkin palstalla usein törmää kirjoituksiin joissa nainen haluaa enemmän lapsia mitä mies/pitäisikö vaihtaa mies kun se ei halua lainkaan lapsia jne. ja ihan IRL tuohon olen törmännyt myös.



Kylmä tosia asia kun on se, että mies voi lapsia siittää "kuolinvuoteelle saakka", naisella taas vuosi vuodelta mahdollisuudes saada lapsia laskevat, ja elämme vuosikymmeniä sen jälkeen kun emme enää lapsia voi saada.

Eli naisten aika saada lapsia on rajallinen, mies voi muuttaa mielensä loppuun saakka.

"että mies jättää 50 veenä ja hankkii lapsia toisen naisen kanssa, saa sellaisen kuvan, että sen kirjoittaja on sitä mieltä, että 50 v nainen ilman lapsia on luuseri. Ja IHAN VARMASTI se nyt itkee,että hänellä ei ole lapsia kun sen exällä on. Eli tuossa on juuri se ympäristön paine, odottamukset, oletukset ja asenteet kuvattuna. Eli ei nainen voi olla onnellinen jos hänellä ei ole lapsia, varsinkaan jos exällä myöhemmin on.



Vaikka miehet pystyisivätkin hankkimaan lapsia myöhemmin kuin naiset, niin se pitää vaan hyväksyä ja tehdä omat ratkaisunsa sen mukaan. Ei kukaan nainen voi loppuelämäänsä itkeä yhtä tahallaan tai tahattomasti missattua mahdollisuutta. Se on vain muiden kuvitelmaa se. Life goes on, yksinkin."



Tätä kommentoin sen verran, että en pidä lapsetonsa 50-vuotiasta naista luuserina...!



Mutta jos se lapsettomuus ei lähde naisesta 110% vaan hän on ehkä luopunut haavestaan saada lapsi miehen/uran tmv. vuoksi, ei se ole naisen OMA valinta.



Ja kyllä, tunnen vapaaehtoisesti lapsettoman, mutta hän ei ikinä kirjoitaisi tänne ap:n tavalla, siksi rohkenen epäillä ettei ap ole ihan varma siitä ettei halua niitä lapsia.



Vähän niinkuin varaskin alkaa kärkkäimin vakuuttamaan etten se minä ole joka ne rahat varasti - tai joku joka epäilee olevansa homoseksuaalia hakkaa "hinttejä" ettei kukaan vaan minua homoksi luule jne. jne.



Jos on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse tuoda asiaa "koko ajan" esille, vaan asia vaan on niinkuin se on. Sitä ei tarvitse korostaa tai siitä "vaahdota" koko ajan, varsinkaan kärkkääseen sävyyn...!



24

"kylmää faktaa" tajua. Miksi juuri sen biologisen faktan takia pitäisi itkeä? Eihän miehetkään itke, että yhyy, elämäni on ohi koska en pysty synnyttämään.

ja jutellut vanhusten kanssa heidän elämänkokemuksistaan.



Noin 80 v lapsettomat vanhukset kertoivat, että olisivat halunneet saada lapsia tai että heräsivät liian myöhään ajatukseen omista lapsista. Jos syynä lapsettomuuteen oli myöhäinen herääminen ajatukseen lapsista, niin kokivat lapsettomuuden vaikeammaksi, kuin ne jotka olivat jääneet lapsettomiksi yrityksistä huolimatta.



Joku sanoi, että 50 vuotiaana, kun lapsia ei enää voinutkaan saada, hän ei niitä halunnutkaan, mutta eläkkeellä ollessa on katunut ettei ole lapsia ja mahdollisia lapsenlapsia. Vanhana, vaikka ei olisikaan yksinäinen voi kokea, että jotain mielenkiintoista on jäänyt omasta elämästä paitsi, jotain kasvattavaakin ja tärkeää. Elämän sisällöksi ei riitä se, että 50 vuotiaana kiinnosti käydä tansseissa ja ulkomaanmatkoilla. Tämä lapseton nainen sortui neuvomaan minua, että "hankithan sinä tyttö lapsia..."



Toisella syynä lapsettomuuteen oli synnytyspelko. Hän ajatteli, että nykyään siihenkin löytyy paremmat ratkaisut ja synnyttäminen on turvallisempaa kuin hänen aikanaan.

Ap:hän sanoi, että ovat miehensä kanssa asiasta puhuneet, en ainakaan minä saa tekstistä käsitystä, että ratkaisu olisi tapahtunut miehen painostuksesta.



Meilläkin on asiasta puhuttu, ja siinä uskossa ollaan, ettei lapsia tule. Mutta "koska koskaan eisaa sanoa Ei koskaan", sanomme että todennäköisesti emme koskaan hanki lapsia.

Emmehän tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mahdollisen vahinkoraskauden sattuessa minusta tuskin olisi aborttiin. Olen myös selvillä kylmistä faktoista. Ehkä vanhempana vauvakuumeen kourissa minusta voisi adoptio tulla kyseeseen, mutta mieheni siihen tuskin mieltyisi. En ole kyllä edes ottanut asioista selvää, en siis tiedä olisiko se esim. taloudellisesti mahdollista.



Olen huono katumaan mitään. Joten uskon voivani 110% varmuudella sanoa, että jos kävisi, kuten 24:n esimerkissä, en itkisi toteutumatonta. Päätös on omani, samoin mieheni päätös hänen omansa. En olisi varmaankaan jätettynä yksinhuoltajana sen onnellisempi.



Vai 24n oliko oletus se, että jos meillä olisi lapsia, mies ei jättäisi naista ja lähtisi siitosretkelle?



Sellaisen uhkailun olen nimittäin joskus kuullut tulevaisuudestani. Sellainen jo loukkaa, samoin tinkaaminen; "-Miksi ei, ette ymmärrä, olette itsekkäitä". Ei se ensimmäinen kysymys.

mutta kommentoinpa kuitenkin. Yhdestä aloitetusta ketjusta et pysty päätteleen, että ap "vaahtoaa koko ajan aiheesta".



Tiedän itsekin kuinka ärsyttävää utelu lastenhankkimisesta on. Minua ei ärsytä niinkään se, että asiasta kysytään, vaan se sävy, jolla kysymykset usein esitetään. Jo ennakko-oletuksena on yleensä, että lapsia hankitaan jossain vaiheessa. Sitten kun vastaa, ettei näin todennäköisesti tule käymään, vastausta ei haluta hyväksyä vaan se pyritään mitätöimään kaikilla mahdollisilla perusteilla, kuten "muutat mielesi vanhempana" ja "lapset ovat elämän tarkoitus".



Aikuisia ihmisiä ei kenenkään tarvitse holhota. Jos joku ei halua lapsia, antakaa olla. He eivät tiedä, mitä lapsettomuudessaan menettävät, eivätkä siitä kärsi. Ja jos nainen luopuu lapsista miehen tai uran vuoksi, se on kyllä edelleen ollut hänen OMA päätöksensä. Jokainen kantaa vastuun omista ratkaisuistaan, ei niitä voi kellekkään muullekaan sälyttää.



Joku heitti vielä sen kliseen, että lapsettomat ovat sitten yksinäisiä vanhoina. Voi olla, mutta niin ovat monet lapsellisetkin. Ei niillä lapsilla näytä aina olevan aikaa tai halua vierailla vanhempiensa luona...

Kehoitan kaikkia miettimään asioita tulevaisuuteen myös!



Terveenä ja nuorena on paljon tekemistä, mutta elämän ehtoopuolella ei ole, varsinkin JOS terveys alkaa reistailla.



Kannattaa myös muistaa se, että kun vanhenee niin "tuttuja näkee vain kuolinilmoituksissa".

On hieman paha lähteä Goalle seikkailemaan rinkka selässä, jos niveliä jäytää reuma.

Samoin shoppailusta ei paljon iloa saa jos näköä sumentaa kaihi, ja teatteristakaa ei ilos saa koska ei kuulo on heikentynyt.



Silloin kotona yksin istuskellessa ehkä kaipaa, että joku tulisi käytmään. Vaan omat vahemmat, sisarukset, ja suurin osa ystävistä ovat kuolleet/niin huonossa kunnossa etteivät pääse tulemaan.

Jos on tuuria, niin kummityttö käy taas jouluna tuomassa palan kinkkua.

Veljen lapsi esittää hyvää kaveria ja maksua vastaan kyyditsee lsinua ääkäriin, mutta huomaat kyllä että hän vain kyttää perintöäsi...



On toki totta etteivät kaikkien lapset käy iäkkäitä vanhempiaan katsomassa, mutta suurimmasta osasta kuitenkin välittää joku.

Ja onhan se ihan mukavaa, että on olemassa joku lähiomainen, sillä jouluisin ymv. moni tappaa itsensä kun on niin yksinäinen:(



Lapsissa jotenkin myös näkyy tulevaisuus ja jatkuvuus.



Itse en ymmärrä niitä jotka vapaaehtoisesti valitsevat lapsettomuuden. ketään en tuomitse, mutta rehellisesti voin sanoa että en ymmärrä.

Kaikki sanovat että oman lapsen syntyminen on se maailman ihmeellisin asia, miten sitä rakkauden määrää ei voi käsittää jne. miksi joku haluaisi jättää sen kokemuksen väliin?

Ja samalla passaa myös sen että joskus olisi mummo...



Toki lapsista on vaivaa ja huolta! Mutta jos miettii millä rakkaudella vanhemmat lapsistaan huolehtivat ja kuinka mukavia hetkiä isovanhemmilla ja lapsenlapsilla on, niin ihmetellä sopii miten joku kieltäytyy moisesta.

Yksilö joka ei lisäänny, on lajillensa hyödytön

Yksilö joka ei lisäänny, on lajillensa hyödytön.

Pikemminkin voisi nykypäivänä sanoa, että se joka EI lisäänny, tekee ihmislajille palveluksen. Liikakansoituksen ja luonnonvarojen hiipumisen kyllä tulisi painaa myös aika paljon näissä "laji pärjää" -heitoissa, eikö?

Itselläni on lapsi ja toinen tulossa, mutta ei tulisi mieleenkään tingata toisten lastensaannin aikeita - sekä kohteliaisuussyistä että muutenkaan.

Joten ap:lle myötätuntoa epähienotunteisen ystävän uteluiden johdosta, ja toivottavasti eivät jatku loputtomiin...

haluaa lapsia ja nainen on liian vanha. Katkeraa on olla ajattelematta loppuun asti ajoissa naisena, että haluaako lapsia ja kuinka monta.

en vain päivystä koneella koko aikaa, on muutakin tekemistä.

Mitä mun pitäisi sitten asiasta vielä kommentoida?

Vastaas siihen- todenmukaisesti!

eikö yhtään harmittaisi jos mies joskus haluaa ja hankkii lapsia kun sinä olet niihin jo liian vanha.

Vastaas siihen- todenmukaisesti!

ja saanut myös siihen kysymykseeni ja ihmettelyyni jo kaikenlaisia vastauksia. Suurin osa asiallisia, joista sain kyllä ajattelemisen aihetta. Kiitos niistä.

mita vapaaehtoisesti lapseton ap tekee vauva-lehden palstalla ??

mulla on kaksi v.e.lapsetonta tyokaveria ja he kylla avoimesti puhuvat asiasta ja tiedan utelemattakin etta nama kyseiset naiset ei halua lapsia. sen sijaan en ymmarra miksi ihminen joka ei halua lasta olisi kuitenkin valmis lahtemaan adoptiorumbaan. adoptiojonot ovat todella pitkia ja paljon lapsettomia pareja on jonossa.

ettei joku halua lapsia. Itselläni on, ja he ovat tärkeimmät asiat maailmassa minulle, mutta en silti tyrkytä omaa katsomustani lapsettomille. Enkä myöskään sääli heitä. Jokainen taaplaa tyylillään.



Ja uskon että suurin osa ihmisistä ajattelee näin. Ajattelemattomat juntit nyt möläyttelevät aina typeryyksiä, niistä ei kannata välittää tuon taivaallista.

Elä vain elämääsi ja ole onnellinen! :)