Epäonnistunut olo. 8 v lapsi ei nuku omassa sängyssään, ellei sänky ole makuuhuoneesamme

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton mutta mietin usein että miksi aikuisten on ok nukkua toistensa lähellä ja yhdessä, mutta lapsen läheisyydenkaipuu, siis lapsen, on jotain mikä on ihan hirveetä? Yksin nyt äkkiä sänkyyn siitä, me täällä nukutaan lusikassa ja pidetään toisemme lämpiminä.

Tietenkin jotkut ihmiset on luonnostaan sellaisia että ei todellakaan halua ketään lähelleen nukkumaan, lapsissakin, mutta sitten jos toista pelottaa? Mitä ihmettä. Jos teidän miestä vaikka pelottaisi (vaikka jonkun traumaattisen tapahtuman seurauksena, vanhemman kuolema, väkivalta, mitä vaan) niin potkisitteko voimalla yksin pimeeseen huoneeseen?

Niinpä. Onkohan muuten muita nisäkkäitä, jotka nukuttavat vastasyntyneetkin poikasensa erillään emosta? Ja jotkut vielä oikein antavat huutaa ettei se totu liian hyvälle. Hullulta kuulostaa.

Minäkin nukuin noin 8-10.v äitini vieressä. Vanhempani erosivat kun olin 4.v. Isäni oli tai on alkoholisti ja narsisti ja pelkäsin kuollakseni menettäväni äitini. Olin muutenkin eron jälkeen hyvin kiinni äidissäni ja pelkäsin, että hänkin lähtee pois minun luoltani. Äitini onneksi antoi minun nukkua vieressään kun halusin, vaikka minulla oli oma huone ja sänky. 

Kyllä se nukkuminen siellä loppuu, lapsella on vain parempi olo, jos nukkuu siellä. Antakaa nukkua ja älkää painostako, se ei ainakaan auta. 

Mä ajattelen, että me tiedetään vielä kovin vähän lasten keskeneräisistä aivoista. Jos lapsi tarvitsee jotain, siihen on syynsä.

Tarvitseminen ja haluaminen ovat eri asioita. Eli en tarkoita, että lapsen tahtoa noudatetaan, jos se on ristiriidassa tarpeen kanssa.

Meidän lapset ovat tarvinneet pitkän imetyksen ja ovat nukkuneet ekat vuodet perhepedissä. Sitten, kun siinä kolmen-neljän vuoden iässä ovat siirtyneet ensin omaan sänkyyn ja sittemmin omaan huoneeseen, ovat olleet älyttömän reippaita ja nukkuneet läpi yön.

Lapset ovat yksilöitä. Ehkä teillä on herkkä lapsi, joka tarvitsee vanhemman turvaa keskivertoa pidempään. Ette varmasti kadu läsnöoloa myöhemmin. Tsemppiä!

Kuten joku jo totesi, ei poika enää teininä teidän huoneessa nuku. Nyt kun kolmesta lapsesta nuorinkin on jo 15v, tajuaa olleensa monesta asiasta turhaan huolissaan. Suurin osa asioista ratkeaa omalla painollaan. Käännä omaa ajatteluasi ja ole positiivisella mielellä siitä, että te saatte pitää poikaanne lähellämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö nukkui meidän vanhempien sängyssä 10-vuotiaaksi asti. Tuossa vaiheessa hän muutti nukkumaan omaan huoneeseen, koska halusi ennakoida vuoden päästä tulevaa ulkomaanmatkaa, jossa joutuisi nukkumaan vieraassa perheessä kaksi viikkoa. Ehkä oli muutenkin jo valmis omaan sänkyyn. Minun oli aluksi vaikea totutella nukkumaan yksin (mies kömpi sänkyyn yleensä paljon myöhemmin), tytöllä ei ollut mitään ongelmaa.

Minusta oli mukava nukkua yhdessä, joskus mentiin samaan aikaan nukkumaan ja joskus tyttö oli jo nukkumassa kun minä menin hänen viereensä. Ihan parhaita muistoja noilta vuosilta oli nämä nukkumaanmenemiset, kun ennen nukahtamista sai vielä katsoa omaa vieressä nukkuvaa lasta. Rauhallisesti nukkuva lapsi on niin suloinen näky <3

Miksi ihmeessä pitää tällaisesta asiasta lapsen kanssa tapella? Selvästi hän on turvaa ja läheisyyttä vailla, jos kömpii vanhempien sänkyyn, ei hän sitä kiusallaan tee. Antakaa nyt lapsiparan nukkua teidän lähellänne, niin saatte aikuisetkin nukuttua eikä mene yöt lapsen kanssa taistellessa. Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa lähtee pois aikuisten sängystä, kun alkaa seurustella ja tahtoo nukkua tyttöystävänsä kanssa. Ja jos kerran pojan sänky mahtuu samaan huoneeseen aikuisten sängyn kanssa, niin eihän hän edes vähennä aikuisten nukkumatilaa. 

Eikös rakkauselämä kärsi, jos jälkikasvu nukkuu samassa makkarissa?

Pienempi paha se on jos rakkauselämä vähän kärsii kuin että lapsi kärsii. Sen rakkauselämän voi varmaan hoitaa muulloinkin. Joskus vielä tulee aika jolloin kaiholla saa muistella aikaa kun vielä sai nukkua lapsen kanssa lähekkäin. Se aika kun ei sitten koskaan enää palaa.

Pojan huone pitää sisustaa niin, että siellä on houkuttelevaa ja turvallista olla.

Mikä kiire lapsi on saada nukkumaan yksin? Ensinnäkin tuo asenne ei helpota yhtään, varmasti olette tulossa neljässä vuodessa saaneet aikaan valtavat paineet vaan. Nyt anna sen sängyn vaan olla siellä teidän huoneessa ja jätät tuon hoputtelun kokonaan. Voisitte sopia että lapsen huoneeseen ostetaan toinen sänky (anna lapsen itse valita millainen ja millaiset vuodevaatteet, unikaveri ja yö valo, mutta näitä ei saa tuoda huoneesta pois) jolle voi halutessaan mennä nukkumaan, mutta pakko ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttö nukkui meidän vanhempien sängyssä 10-vuotiaaksi asti. Tuossa vaiheessa hän muutti nukkumaan omaan huoneeseen, koska halusi ennakoida vuoden päästä tulevaa ulkomaanmatkaa, jossa joutuisi nukkumaan vieraassa perheessä kaksi viikkoa. Ehkä oli muutenkin jo valmis omaan sänkyyn. Minun oli aluksi vaikea totutella nukkumaan yksin (mies kömpi sänkyyn yleensä paljon myöhemmin), tytöllä ei ollut mitään ongelmaa.

Minusta oli mukava nukkua yhdessä, joskus mentiin samaan aikaan nukkumaan ja joskus tyttö oli jo nukkumassa kun minä menin hänen viereensä. Ihan parhaita muistoja noilta vuosilta oli nämä nukkumaanmenemiset, kun ennen nukahtamista sai vielä katsoa omaa vieressä nukkuvaa lasta. Rauhallisesti nukkuva lapsi on niin suloinen näky <3

Miksi ihmeessä pitää tällaisesta asiasta lapsen kanssa tapella? Selvästi hän on turvaa ja läheisyyttä vailla, jos kömpii vanhempien sänkyyn, ei hän sitä kiusallaan tee. Antakaa nyt lapsiparan nukkua teidän lähellänne, niin saatte aikuisetkin nukuttua eikä mene yöt lapsen kanssa taistellessa. Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa lähtee pois aikuisten sängystä, kun alkaa seurustella ja tahtoo nukkua tyttöystävänsä kanssa. Ja jos kerran pojan sänky mahtuu samaan huoneeseen aikuisten sängyn kanssa, niin eihän hän edes vähennä aikuisten nukkumatilaa. 

Eikös rakkauselämä kärsi, jos jälkikasvu nukkuu samassa makkarissa?

Kun nyt kerran kysyt niin ei. Ollaan nukuttu kahdestaan (jotain yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) viimeksi yli 8 vuotta sitten ja rakkauselämä voi aina vain paremmin ja paremmin. Vauvavuodet oli kuivia mutta se ei johtunut siitä miten nukuttiin vaan miten valvottiin.

Tosin ne ei kyllä ollakaan koskaan oltu ihmisiä jotka menee sänkyyn hengaamaan ja saa siellä päähänsä että nyt seksiä, kyllä se idea tulee yleensä aiemmin ja nyt sen voi toteuttaa kaikissa muissa talon huoneissa kuin siinä missä nukumme. Ehkä asia olisi eri jos makkarin ulkopuolelta löytyisi vain ohut matto ja 2:n istuttava sohva mutta äkkiäkös sellaiseenkin kämppään jonkun taittopatjan hankkii 😉

Meillä poika nukkui joko meidän kanssa tai isosiskonsa kanssa 6-vuotiaaksi. Isosiskolla on iso huone ja hommattiin 120cm sänkykin yhteisnukkumista varten. Siskolle tämä oli ok. Ei vaan tykännyt nukkua yksin. On ollut vastasyntyneestä semmoinen halivauva, mönki vastasyntyneenäkin aivan kiinni ja melkein kiilasi itsensä minun alle. Oma sänky toki ollut, mutta eipä viihtynyt koskaan siellä. 6-vuotiaana päätti alkaa isoksi pojaksi yhtenä päivänä ja ilmoitti, että siirtyy omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Siis siihen sänkyyn, jossa ei ollut kertaakaan nukkunut aiemmin. Oli yritetty joskus nukuttaa, mutta luovutettu.

Nykyään on 9 ja vaeltaa about 2-3 krt/vko edelleen meidän väliin. Huomaa vaan aamulla, että siinähän tuo taas on. Enimmäkseen kuitenkin omassa sängyssä.

Veljen kaveri nukkui yläkouluikään vanhempien kanssa, koska ei halunnut nukkua yksin. Nykyään on kolmen lapsen isä ja pärjää hyvin "akateemisessa ammatissaan". Eipä tuo siitä vahingoittunut. On hyvin perhekeskeinen ja lempeä mies.

Meidän 8v on nukkunut 1vuotiaasta asti omassa huoneessa, mutta aina on saanut tulla viereen ja lähes joka yö onkin tullut. Ei ole ollut pelkoja, mutta on kovin läheisyydenkipeä. Jossain vaiheessa tuli ahdasta ja laitettiin patja lattialle, johon sai tulla nukkumaan. Sitten alkoi tulla siitäkin viereen ja päädyttiin hankkimaan leveämpi sänky. Nyt mahdutaan hyvin. Ei varmaan tule enää viiden vuoden päästä viereen nukkumaan.

Kutsutte lapsen kaverin yökylään ja kumpikin nukkuu lapsen huoneessa.

En uskaltanut nukkua yksin tuossa iässä. Nolottaa, kun en uskaltanut.

Älkää pakottaisi. Se vaan pelottaa enemmän. Kyllä hän pian itse haluaa huoneeseensa.

Entinen vieressänukkujapoika ei suostunut millään hinnalla, että äiti tulee viereen valvomaan unta, kun poika 15- vuotiaana oli saanut aivotärähdyksen ja lääkäri pyysi vahtimaan yön yli. Sänky on 140 cm leveä, joten siinä olisi hyvin mahtunut yhden yön kaksi nukkumaan.

Hankkikaa toinen lapsi, sitten pojan ei tarvitse nukkua yksin huoneessaan

Meillä myös 6 v tyttö haluaa nukkua välissämme ja muuten on ihan mukavaa, mutta tyttö heittää raajat levälleen kuin mustekala ja me miehen kanssa makaamme krampeissa sängynreunoilla! Aamulla on paikat jumissa eikä olo ole kovin levännyt. Mekin harkitsemme lapsen sängyn siirtämistä tänne meidän makkariin.

Huomenta. Suurin ongelma vieressä nukkumisessa on lapsen levottomuus, milloin tulee kantapäästä korvaan tai kyynerpäästä poskeen. Vie myös peitot vaikka on omakin.

Mukavaa jos teillä muilla lapsen vieressä nukkuminen on levollinen ja kaunis tapahtuma, meillä se on vain mustelmia, katkounta ja silmäpusseja!

A.P

Kyllä asiat aikanaan lutviutuu. Älä turhaan stressaa.

Meillä taas minä menen 9-vuotiaan viereen hänen sänkyynsä nukkumaan. Syynä on se, että en halua nukkua mieheni vieressä (meillä on eri käsitys huoneen lämpötilasta, hän kuorsaa ja potkii unissaan, enkä todellakaan halua seksiä hänen kanssaan) ja minua pelottaa nukkua yksinään. Pelkään vieläkin, koska lapsena oli pakko nukkua yksinään, vaikka koko muu perhe (vanhemmat ja pikkuveli) nukkuivat yhdessä. Se yksinäinen kauhu ei koskaan unohdu.

Anna aikaa lapselle.

Jo 4 vuotta ootte yrittänyt pientä väkisin nukuttaa omassa huoneessa. No ei ihme, että lapsi kokee turvattomuutta.

TURVTTOMUUTTA! Te todella olette todellakin epäonnistuneet. Mitäpä jos nyt antaisitte lapselle pyyteetöntä rakkautta ja turvallisuuden tunnetta, nii pikku hiljaa lapsi itse jopa haluaa omaan huoneeseen nukkumaan.