Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistunut olo. 8 v lapsi ei nuku omassa sängyssään, ellei sänky ole makuuhuoneesamme
22.09.2018 |
Olemme käyneet juttelemassa tästä ihan ammattilaisten kanssa ja neuvona on ollut ,että jokaisen mielenrauhan ja levollisten unien takia sänky makkariimme jos on pakko. Mutta miten kauan? !
Pojalla on yövalo, ovi öisin auki, tietää ettå olemme seinän takana. . Ei auta. Heti hammaspesun jälkeen tunkee sänkyymme . Tätä taistelua on käyty 4 vuotta ja olemme ihan loppu.
Joten viikko sitten mies siirsi pojan sängyn huoneeseemme.
Kommentit (70)
Keksin miljoona asiaa, joissa olisit voinut vanhempana epäonnistua pahemmin.
Meillä 7v nukkuu samassa huoneessa vanhempiensa kanssa, tässä talossa ei ole järkevää mahdollisuutta omaan huoneeseen hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuiko hän perhepedissä pienenä?
Ehkä jos lakkaisitte taistelemasta niin vimmatusti niin lapsiparkakin saisi hengähtää ja huomata ettei tässä mitään hätää ole? Kuka lapsi ei takertuisi tiukemmin ja tiukemmin jos koko ajan on olo että vanhempi yrittää ravistella kauemmas kuin mikä itsestä tuntuu turvalliselta?
Antakaa nukkua. Jossain vaiheessa haluaa itse enemmän yksityisyyttä. Ei toi ole iso ongelma, jos nyt ongelma ollenkaan. Ennen vanhaan kun asuttiin ahtaasti oli ihan normaalia että koko perhe nukkui samassa huoneessa.
Meillä 9v ei myöskään haluaisi nukkua omassa sängyssä, omassa huoneessa. Haluaisi aina nukkua mun vieressä. Menee kuitenkin illalla omaan sänkyyn nukkumaan ja yöllä on lupa tulla viereen jos herää. Aamullahan tuo usein vierestä löytyy. En ota asiasta stressiä. Parin vuoden päästä ei varmaan enää edes halua tulla viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 5-v herää joka yö samaan kellonaikaan ja tulee mun viereen nukkumaan. En tiedä mitä tehdä, mulla ei ole sydäntä käännyttää ovelta pikkureppanaa, jota kuulemma pelottaa. Oon sit vaan antanut tulla kun en siihen edes aina herää ja nukutaan kaikki ihan muuten hyvin. Ehkä tää joskus loppuu.
Lahjonta! Mitä poika haluaa enemmän kuin mitään muuta? Sovitte, että kun on alkanut nukkua omassa huoneessa, saa haluamansa asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika nukkui minun kanssa samassa sängyssä, kun hän oli tuon ikäinen. Mies nukkui pojan huoneessa. Nyt poika jo teini ja omassa huoneessa nukkuu ja on nukkunut jo vuosia. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se teininä viimeistään nukkuu omassa huoneessa. Just wait.
Eikä edes anna tulla huoneeseensa jos ei pyydä audienssia tekstiviestillä kun oveen koputusta ei kuule koska kuulokkeet ovat koko ajan päässä.
Meillä oli ihan samanlainen poika. Sairasteli paljon pienempänä ja kai halusi tankata läheisyyttä kolmannelle luokalle saakka. Koulun aloittamisen jälkeen ei kovin herkästi tullut syliin istumaan mutta on aina ollut kova halaamaan.
Onneksi halaa nykyäänkin joka päivä vähintään kerran päivässä vaikka välillä riitelemme ja ovi paukkuu kun poika menee mököttämään huoneeseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, usko pois tuo on murheista pienimpiä. Meillä kohta 12v. poika haluaa edelleen nukkua vanhempien kanssa. Saa nukkua aina minun/miehen vieressä kun toinen meistä on yövuorossa töissä. Silloin kun nukkuu omassa sängyssä, niin huutelee sieltä: "minua ei nukuta/minua pelottaa/haluan kuolla". Lapsellamme on neuropsykiatrinen diagnoosi ja on ikäistään jnkv lapsellisempi, kuitenkin älykäs poika. Emme jaksa välittää mikä olisi normikäyttäytymistä tuon ikäiselle, tulisi vain epätoivoinen ja paha mieli.
Meidän tyttö nukkui meidän vanhempien sängyssä 10-vuotiaaksi asti. Tuossa vaiheessa hän muutti nukkumaan omaan huoneeseen, koska halusi ennakoida vuoden päästä tulevaa ulkomaanmatkaa, jossa joutuisi nukkumaan vieraassa perheessä kaksi viikkoa. Ehkä oli muutenkin jo valmis omaan sänkyyn. Minun oli aluksi vaikea totutella nukkumaan yksin (mies kömpi sänkyyn yleensä paljon myöhemmin), tytöllä ei ollut mitään ongelmaa.
Minusta oli mukava nukkua yhdessä, joskus mentiin samaan aikaan nukkumaan ja joskus tyttö oli jo nukkumassa kun minä menin hänen viereensä. Ihan parhaita muistoja noilta vuosilta oli nämä nukkumaanmenemiset, kun ennen nukahtamista sai vielä katsoa omaa vieressä nukkuvaa lasta. Rauhallisesti nukkuva lapsi on niin suloinen näky <3
Miksi ihmeessä pitää tällaisesta asiasta lapsen kanssa tapella? Selvästi hän on turvaa ja läheisyyttä vailla, jos kömpii vanhempien sänkyyn, ei hän sitä kiusallaan tee. Antakaa nyt lapsiparan nukkua teidän lähellänne, niin saatte aikuisetkin nukuttua eikä mene yöt lapsen kanssa taistellessa. Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa lähtee pois aikuisten sängystä, kun alkaa seurustella ja tahtoo nukkua tyttöystävänsä kanssa. Ja jos kerran pojan sänky mahtuu samaan huoneeseen aikuisten sängyn kanssa, niin eihän hän edes vähennä aikuisten nukkumatilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-vuotias on vielä pieni. Meidän 12- vuotias nukkuu nykyisin omassa huoneessa, mutta ei siitä niin hirveän kauaa ole kun ei uskaltanut nukkua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tyttö nukkui meidän vanhempien sängyssä 10-vuotiaaksi asti. Tuossa vaiheessa hän muutti nukkumaan omaan huoneeseen, koska halusi ennakoida vuoden päästä tulevaa ulkomaanmatkaa, jossa joutuisi nukkumaan vieraassa perheessä kaksi viikkoa. Ehkä oli muutenkin jo valmis omaan sänkyyn. Minun oli aluksi vaikea totutella nukkumaan yksin (mies kömpi sänkyyn yleensä paljon myöhemmin), tytöllä ei ollut mitään ongelmaa.
Minusta oli mukava nukkua yhdessä, joskus mentiin samaan aikaan nukkumaan ja joskus tyttö oli jo nukkumassa kun minä menin hänen viereensä. Ihan parhaita muistoja noilta vuosilta oli nämä nukkumaanmenemiset, kun ennen nukahtamista sai vielä katsoa omaa vieressä nukkuvaa lasta. Rauhallisesti nukkuva lapsi on niin suloinen näky <3
Miksi ihmeessä pitää tällaisesta asiasta lapsen kanssa tapella? Selvästi hän on turvaa ja läheisyyttä vailla, jos kömpii vanhempien sänkyyn, ei hän sitä kiusallaan tee. Antakaa nyt lapsiparan nukkua teidän lähellänne, niin saatte aikuisetkin nukuttua eikä mene yöt lapsen kanssa taistellessa. Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa lähtee pois aikuisten sängystä, kun alkaa seurustella ja tahtoo nukkua tyttöystävänsä kanssa. Ja jos kerran pojan sänky mahtuu samaan huoneeseen aikuisten sängyn kanssa, niin eihän hän edes vähennä aikuisten nukkumatilaa.
Eikös rakkauselämä kärsi, jos jälkikasvu nukkuu samassa makkarissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin just 7-vuotiaalle oma huone. Siihen asti oli sänky vanhempien makkarassa. Omasta huoneesta juteltiin parin vuoden ajan aina silloin tällöin, mitta lapsi ei halunnut. Nyt sitten kaverin esimerkistä rohkaistui, sai valita seinätarran ja uudet lakanat. Ei enää pyydä päästä meidän huoneeseen, tosin harva se ilta huikkaa että pelottaa, mutta niin oli aiemminkin kun odotteli yksin sängyssä unta...
Mutta anna nukkua teidän huoneessa jos kerran mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Lahjonta! Mitä poika haluaa enemmän kuin mitään muuta? Sovitte, että kun on alkanut nukkua omassa huoneessa, saa haluamansa asian.
Miksi alapeukut? Meillä tämä toimi erinomaisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tyttö nukkui meidän vanhempien sängyssä 10-vuotiaaksi asti. Tuossa vaiheessa hän muutti nukkumaan omaan huoneeseen, koska halusi ennakoida vuoden päästä tulevaa ulkomaanmatkaa, jossa joutuisi nukkumaan vieraassa perheessä kaksi viikkoa. Ehkä oli muutenkin jo valmis omaan sänkyyn. Minun oli aluksi vaikea totutella nukkumaan yksin (mies kömpi sänkyyn yleensä paljon myöhemmin), tytöllä ei ollut mitään ongelmaa.
Minusta oli mukava nukkua yhdessä, joskus mentiin samaan aikaan nukkumaan ja joskus tyttö oli jo nukkumassa kun minä menin hänen viereensä. Ihan parhaita muistoja noilta vuosilta oli nämä nukkumaanmenemiset, kun ennen nukahtamista sai vielä katsoa omaa vieressä nukkuvaa lasta. Rauhallisesti nukkuva lapsi on niin suloinen näky <3
Miksi ihmeessä pitää tällaisesta asiasta lapsen kanssa tapella? Selvästi hän on turvaa ja läheisyyttä vailla, jos kömpii vanhempien sänkyyn, ei hän sitä kiusallaan tee. Antakaa nyt lapsiparan nukkua teidän lähellänne, niin saatte aikuisetkin nukuttua eikä mene yöt lapsen kanssa taistellessa. Kyllä hän viimeistään siinä vaiheessa lähtee pois aikuisten sängystä, kun alkaa seurustella ja tahtoo nukkua tyttöystävänsä kanssa. Ja jos kerran pojan sänky mahtuu samaan huoneeseen aikuisten sängyn kanssa, niin eihän hän edes vähennä aikuisten nukkumatilaa.
Eikös rakkauselämä kärsi, jos jälkikasvu nukkuu samassa makkarissa?
Rakkauselämää voi harjoittaa muuallakin kuin makkarissa.
Olen itse lapseton mutta mietin usein että miksi aikuisten on ok nukkua toistensa lähellä ja yhdessä, mutta lapsen läheisyydenkaipuu, siis lapsen, on jotain mikä on ihan hirveetä? Yksin nyt äkkiä sänkyyn siitä, me täällä nukutaan lusikassa ja pidetään toisemme lämpiminä.
Tietenkin jotkut ihmiset on luonnostaan sellaisia että ei todellakaan halua ketään lähelleen nukkumaan, lapsissakin, mutta sitten jos toista pelottaa? Mitä ihmettä. Jos teidän miestä vaikka pelottaisi (vaikka jonkun traumaattisen tapahtuman seurauksena, vanhemman kuolema, väkivalta, mitä vaan) niin potkisitteko voimalla yksin pimeeseen huoneeseen?
Mä oon vaan onnellinen, kun herään lapsien vierestä aamulla. Ei meinaa millään huvittaa lähteä töihin kun pienet tuhisee vieressä.
Mä nukun äidin vieressä kun hän tulee kylään/kun itse menen kylään. Olen 38v. Mun veli toimii samoin hän on 36v...joo pienet on tilat.....
Kyllä se teininä viimeistään nukkuu omassa huoneessa. Just wait.