Lue keskustelun säännöt.
Varattu, perheellinen ihastunut varattuun, perheelliseen työkaveriin ja.....
Solmussa...
22.09.2018 |
Työpaikalla on yksi mies, joka melkeinpä heti töissä aloittaessaan tuntui jotenkin ihastuneen minuun. Tervehti eri tavalla kuin muut ja jotenkin aina hermoili seurassani. Ekoissa pikkujouluissa tuli pihalla pakkasessa seisomaan ihan viereeni suojakseni, mikä tuntui yllättävän luonnolliselta minusta.
Aikaa kului eikähän me nyt sen suuremmin aikaa yhdessä vietetty, töissä nähtiin kuten muitakin, mutta viime keväänä eräässä illanvietossa sitten jumitimme pöydässä toistemme seuraan. Siis juttelimme isommassa porukassa kaksin tuntikausia kaikesta mahdollisesta. Ihmeellistä, kun oman miehen kanssa ei jutella.
Tämän jälkeen töissä juutuimme kerran kahvipöytään pitemmäksi aikaa juttelemaan ja oli hämmentävää, miten hän muisti ne aiemmat keskustelumme niin hyvin. Minulle tuli suorastaan pakottava tarve hakeutua hänen seuraansa ja lähelleen milloin milläkin verukkeella, mutta onneksi tämä ei onnistunut kuin pari kertaa 😁
Tuli lomasesonki ja emme nähneet yli kuukauteen. Lomien jälkeen koitin pysyä suht normaaleissa väleissä enkä tupannut seuraan. Työpaikan illanvietossa kuitenkin päädyimme taas istuksimaan kaksin tunneiksi. Meitä luuli joku ohikulkija pariskunnaksi, vaikka vain istuimme puhumassa, mutta kävi jotain "kauniista parista" sanomassa. En ymmärrä, miten siinä taas niin kävi, mutta hänen äänensä ja olemuksensa rauhoittavat ja minusta hänen kanssaan on mahtavaa jutella, joskin aika syvällisesti...
Tämän illan jälkeen olen huomannut, että hän tekee tikusta asiaa ja tulee juttelemaan jostakin työasiasta ainakin kerran päivässä. Hän käy työhuoneessani hoitamassa asioita, jotka hoituisivat sähköpostilla. Hän tervehtii lämpimästi ja punastelee puhuessaan kanssani. Kyllä mietin, että ihastus on päivänselvä!
Noh nyt meillä oli taas pienimuotoinen työpaikan illanvietto ja kun muut lähtivät kotiin, jostain kumman syystä jäimme taas kaksin paikalle, juomat kesken. Ei ollut edes myöhä. Hän kysyi, eikö minua ihmetytä, miksi aina jäämme kahden istumaan. Yritin sanoa, että meillähän jäi juomat kesken, haluaako hän juoda loppuun vai lähteä. Hän sanoi, että tämä ei ole eka kerta, ja kertasi kaikkia aikaisempia kohtaamisiamme. Nyökyttelin siinä, että totta, totta... Sitten hän sanoi yhdestä työasiasta, jonka kävi huoneessani hoitamassa, että että hän olisi voinut hoitaa sen jonkun muunkin kanssa mutta mistähän syystä hän tuli juuri luokseni - koska hän halusi päästä luokseni sillä hetkellä. Ajattelin, että wou, nyt mennään jo aika pitkälle, mutta hän kyseli, tunnenko itse, että välillämme on sähköä ja kemiaa, koska hän tuntee minuun käsittämätöntä vetoa.
Kyllä. Tunnusti siinä ihastuneensa minuun. Olisin voinut sanoa että en ole tuntenut mitään ja häipyä kotiin mutta minäpä pöljä tietysti kerroin, että kyllä, jotakin mieletöntä vetovoimaa välillämme tosiaan on, olen huomannut. Istuimme analysoimassa tätä pari tuntia. Hän piti minua kädestä koko sen ajan ja sanoi, että ei ole pitänyt noin kädestä kuin vaimoaan. Niin, hän on varattu ja lapsia on ja minäkin olen varattu, lapsia on. Olemme kumpikin olleet puolisoidemme kanssa parikymmentä vuotta. Kummankin puolisot ovat oikein hyvät ja ihanat, mutta ilmeisesti saamme toisiltamme kuitenkin jotain, mitä puolisoiltamme emme saa. Se vetovoima välillämme on oikeasti hullua, sen tuntee fyysisesti jos on hänestä metrin päässä.
Maanantaiaamua odotellessa haluaisin kommentteja, että mitä tehdä. Koska en oikein tiedä. Ja miten voin edes näyttää naamani hänelle töissä - eilen päivällä välimme olivat ammatilliset ja ihastus verhottu muttei enää 😬
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet sen saman, minkä toivot miehesi tekevän, jos joku miehesi työkaveri ilmoittaa ihastuneensa häneen.
No jos molempien parisuhteet hyviä ja lapset vielä pieniä niin unohtakaa koko juttu. Noita tulee muutama elämän aikana joten voitte odottaa sen aikaa että lapset kasvavat isoiksi. Jos teillä kerran on valtavasti fyysistä vetovoimaa keskenänne niin voisiko olla että teillä olisi joskus ollut suhde? Seksisellainen? Minä ainakin tunnen fyysistä vetovoimaa entisiä seurustelukumppaneitani kohtaan vaikka muuten ei enää rakastettaisikaan ja suhde on jo ohi.
Ihastuksia voi tulla ja mennä pitkässä parisuhteessa, mutta älä anna niiden johtaa mihinkään. Ota etäisyyttä ja suuntaa sen sijaan intohimosi mieheesi.
Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Teet sen saman, minkä toivot miehesi tekevän, jos joku miehesi työkaveri ilmoittaa ihastuneensa häneen.
Tämä on hyvä neuvo. Mutta minun idiootin piti mennä kertomaan, että joo, olen huomannut vetovoimaa! Jos mieheni olisi itse ihastunut, niin varmaankin toivoisin, että hän antaa tunteiden lauhtua ja pitää ihastuksen kanssa etäämmät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta elämää olet valmis paskomaan pilalle "ihastuksen" takia. Katsopas lapsiasi silmiin ja mieti uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos molempien parisuhteet hyviä ja lapset vielä pieniä niin unohtakaa koko juttu. Noita tulee muutama elämän aikana joten voitte odottaa sen aikaa että lapset kasvavat isoiksi. Jos teillä kerran on valtavasti fyysistä vetovoimaa keskenänne niin voisiko olla että teillä olisi joskus ollut suhde? Seksisellainen? Minä ainakin tunnen fyysistä vetovoimaa entisiä seurustelukumppaneitani kohtaan vaikka muuten ei enää rakastettaisikaan ja suhde on jo ohi.
Lapset on jo vähintään 10v kaikki. Ei meillä todellakaan ole ollut mitään seksisuhdetta ainakaan tässä elämässä 😁 kumpikin pysynyt saman puolison kanssa 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on ihan omasta harkinnastasi kiinni, mitä teet. Ei kukaan voi sinua kieltää eikä kehottaa mihinkään. Elämä on tämmöistä.
Älä missään nimessä tee mitään.
Pidä asialliset välit, että työt hoituu.
Been there.... ja tyhmä annoin fyysisen vetovoiman viedä mukanaan. Nyt on tosi vaikea päästä irti siitä, ihastus ja vetovoima aivan liian kova. Muut huomaa kun välttelen ja punastelen. Oma aviolitto ollu pitkään kuralla, nyt päätin saada sen kuntoon, mutta en pysty enää unohtamaan sitä toista. Voi kun olisin jättänyt sen vaan siihen pienen ihastuksen ja juttutuokioiden tasolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokihan näin pitkässä liitossa on aiemminkin ollut ihastuksia mutta olen niistä päässyt kunnialla yli. Tämä on hankalampi tapaus ja etenkin nyt kun päätin mennä myöntämään ihastukseni. Miten paljon helpompaa olisikin, jos vain tämä mies olisi ihastunut ja minä en tai edes pystyisin esittämään, etten ole.
Aina näitä tällaisia.. No eiköhän peli ole selvää jo. Salasuhde alkaa 99% varmuudella. Ja sitten on niin ihanaa ja jännää. Perusteluina on , että mitä muut ei tiedä se ei vahingoita , kerran täällä vain eletään jne. Mutta itse repisit Kiimaiset pikkuhoususi jos sinä olisit se jonka selän takana vietetään "laatuaikaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Tokihan näin pitkässä liitossa on aiemminkin ollut ihastuksia mutta olen niistä päässyt kunnialla yli. Tämä on hankalampi tapaus ja etenkin nyt kun päätin mennä myöntämään ihastukseni. Miten paljon helpompaa olisikin, jos vain tämä mies olisi ihastunut ja minä en tai edes pystyisin esittämään, etten ole.
Mitä väliä sillä on, oletko myöntänyt sen vai et? Kuulostaa siltä, että yrität saada siitä oikeutuksen pettämiselle: "nyt tälle ei enää voi mitään, kun ihastuksen kohde tietää. Siispä pettämään!"
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tee mitään.
Pidä asialliset välit, että työt hoituu.Been there.... ja tyhmä annoin fyysisen vetovoiman viedä mukanaan. Nyt on tosi vaikea päästä irti siitä, ihastus ja vetovoima aivan liian kova. Muut huomaa kun välttelen ja punastelen. Oma aviolitto ollu pitkään kuralla, nyt päätin saada sen kuntoon, mutta en pysty enää unohtamaan sitä toista. Voi kun olisin jättänyt sen vaan siihen pienen ihastuksen ja juttutuokioiden tasolle!
Mille tasolle veit? Teitkö miehestäsi aisankannattajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Tokihan näin pitkässä liitossa on aiemminkin ollut ihastuksia mutta olen niistä päässyt kunnialla yli. Tämä on hankalampi tapaus ja etenkin nyt kun päätin mennä myöntämään ihastukseni. Miten paljon helpompaa olisikin, jos vain tämä mies olisi ihastunut ja minä en tai edes pystyisin esittämään, etten ole.
Mitä väliä sillä on, oletko myöntänyt sen vai et? Kuulostaa siltä, että yrität saada siitä oikeutuksen pettämiselle: "nyt tälle ei enää voi mitään, kun ihastuksen kohde tietää. Siispä pettämään!"
En todellakaan! Tarkoitan sitä, että maanantaiaamuna olisi ollut hieman helpompaa hänet kohdata, jos olisin pitänyt suuni kiinni ja lähtenyt siitä heti, kun alkoi puhua vetovoimasta. Pitäisi varmaan ryömiä jonnekin koloon häpeämään.
Suhteella on tuhoisa vaikutus työpaikalla ja melko suurella varmuudella sinä naisena joudut pahemmin silmätikuksi. Toisekseen, miten teidän puolisot reagoivat, oletko valmis mahdolliseen helvettiin, joka tuosta voi seurata? Tee, mitä haluat, mutta helpolla et tule pääsemään. Näitä on tullut nähtyä ja pahaa jälkeä on seurannut.
Nautit ihastuksen tunteesta, pidät sen piristävän flirtin tasolla, mutta teet selväksi itsellesi missä menee raja. Tuskin kuitenkaan haluat rikkoa avioliittoa ja lasten kotia tämän takia?
Työkaveri miettii varmaan tahollaan samaa, miten kohdata maanantaina. Eikä luultavasti halua rikkoa perhettään hänkään.
Luultavasti myös miehellesi on niihin pariinkymmeneen vuoteen mahtunut muutama ihastus, jotka on toivottavasti hoitanut niinkuin pitää.
Treffit, loma tms oman miehen kanssa voisi tehdä hyvää.
Mieti mitä käy jos annat ihastukselle vallan. En nyt tarkoita seksiä vaan mitä sen jälkeen tulisi.
Jos hän nyt on sinun Tosi Rakkautesi niin päädytte tietysti yhteen. Eroatte molemmat ja sitten pääsetkin perustamaan uusperhettä elämäsi miehen kanssa.
Väitän että syvälliset keskustelut ja seksivetovoima metrin päästä ei ole enää siinä kohtaa jokapäiväistä, vaan mies ja parisuhde arkistuu niinkuin ne aina. Eksät ja eksien nyksät aiheuttaa draamaa ja pahaa mieltä, ja monta lasta kipuilee vanhempien eroa.
Vierailija kirjoitti:
Nautit ihastuksen tunteesta, pidät sen piristävän flirtin tasolla, mutta teet selväksi itsellesi missä menee raja. Tuskin kuitenkaan haluat rikkoa avioliittoa ja lasten kotia tämän takia?
Työkaveri miettii varmaan tahollaan samaa, miten kohdata maanantaina. Eikä luultavasti halua rikkoa perhettään hänkään.
Luultavasti myös miehellesi on niihin pariinkymmeneen vuoteen mahtunut muutama ihastus, jotka on toivottavasti hoitanut niinkuin pitää.
Treffit, loma tms oman miehen kanssa voisi tehdä hyvää.
Kiitos kommentista! Näinpä hänkin varmasti tahollaan miettii, miten päin maanantaina olisi. Ei varmasti halua rikkoa perhettään kuten en minäkään, kummallakin on hyvät puolisot ja ihanat lapset. Ja sitten kuitenkin on tämä järkky ihastuminen, joka ei oikein sovi kuvioon. Ehkä se siitä.
Voi apua... Mietin nyt, olisiko parempi teeskennellä unohtaneensa kaiken 😬 sanokaa nyt joku mitä teen huomenna, ajattelin pyytää hänet juttelemaan, pahoitella että taisin puhua sivu suuni ja että toivon että voidaan olla yhä työkavereita kaikesta huolimatta...!?!?
Plääh