Lue keskustelun säännöt.
Varattu, perheellinen ihastunut varattuun, perheelliseen työkaveriin ja.....
Solmussa...
22.09.2018 |
Työpaikalla on yksi mies, joka melkeinpä heti töissä aloittaessaan tuntui jotenkin ihastuneen minuun. Tervehti eri tavalla kuin muut ja jotenkin aina hermoili seurassani. Ekoissa pikkujouluissa tuli pihalla pakkasessa seisomaan ihan viereeni suojakseni, mikä tuntui yllättävän luonnolliselta minusta.
Aikaa kului eikähän me nyt sen suuremmin aikaa yhdessä vietetty, töissä nähtiin kuten muitakin, mutta viime keväänä eräässä illanvietossa sitten jumitimme pöydässä toistemme seuraan. Siis juttelimme isommassa porukassa kaksin tuntikausia kaikesta mahdollisesta. Ihmeellistä, kun oman miehen kanssa ei jutella.
Tämän jälkeen töissä juutuimme kerran kahvipöytään pitemmäksi aikaa juttelemaan ja oli hämmentävää, miten hän muisti ne aiemmat keskustelumme niin hyvin. Minulle tuli suorastaan pakottava tarve hakeutua hänen seuraansa ja lähelleen milloin milläkin verukkeella, mutta onneksi tämä ei onnistunut kuin pari kertaa 😁
Tuli lomasesonki ja emme nähneet yli kuukauteen. Lomien jälkeen koitin pysyä suht normaaleissa väleissä enkä tupannut seuraan. Työpaikan illanvietossa kuitenkin päädyimme taas istuksimaan kaksin tunneiksi. Meitä luuli joku ohikulkija pariskunnaksi, vaikka vain istuimme puhumassa, mutta kävi jotain "kauniista parista" sanomassa. En ymmärrä, miten siinä taas niin kävi, mutta hänen äänensä ja olemuksensa rauhoittavat ja minusta hänen kanssaan on mahtavaa jutella, joskin aika syvällisesti...
Tämän illan jälkeen olen huomannut, että hän tekee tikusta asiaa ja tulee juttelemaan jostakin työasiasta ainakin kerran päivässä. Hän käy työhuoneessani hoitamassa asioita, jotka hoituisivat sähköpostilla. Hän tervehtii lämpimästi ja punastelee puhuessaan kanssani. Kyllä mietin, että ihastus on päivänselvä!
Noh nyt meillä oli taas pienimuotoinen työpaikan illanvietto ja kun muut lähtivät kotiin, jostain kumman syystä jäimme taas kaksin paikalle, juomat kesken. Ei ollut edes myöhä. Hän kysyi, eikö minua ihmetytä, miksi aina jäämme kahden istumaan. Yritin sanoa, että meillähän jäi juomat kesken, haluaako hän juoda loppuun vai lähteä. Hän sanoi, että tämä ei ole eka kerta, ja kertasi kaikkia aikaisempia kohtaamisiamme. Nyökyttelin siinä, että totta, totta... Sitten hän sanoi yhdestä työasiasta, jonka kävi huoneessani hoitamassa, että että hän olisi voinut hoitaa sen jonkun muunkin kanssa mutta mistähän syystä hän tuli juuri luokseni - koska hän halusi päästä luokseni sillä hetkellä. Ajattelin, että wou, nyt mennään jo aika pitkälle, mutta hän kyseli, tunnenko itse, että välillämme on sähköä ja kemiaa, koska hän tuntee minuun käsittämätöntä vetoa.
Kyllä. Tunnusti siinä ihastuneensa minuun. Olisin voinut sanoa että en ole tuntenut mitään ja häipyä kotiin mutta minäpä pöljä tietysti kerroin, että kyllä, jotakin mieletöntä vetovoimaa välillämme tosiaan on, olen huomannut. Istuimme analysoimassa tätä pari tuntia. Hän piti minua kädestä koko sen ajan ja sanoi, että ei ole pitänyt noin kädestä kuin vaimoaan. Niin, hän on varattu ja lapsia on ja minäkin olen varattu, lapsia on. Olemme kumpikin olleet puolisoidemme kanssa parikymmentä vuotta. Kummankin puolisot ovat oikein hyvät ja ihanat, mutta ilmeisesti saamme toisiltamme kuitenkin jotain, mitä puolisoiltamme emme saa. Se vetovoima välillämme on oikeasti hullua, sen tuntee fyysisesti jos on hänestä metrin päässä.
Maanantaiaamua odotellessa haluaisin kommentteja, että mitä tehdä. Koska en oikein tiedä. Ja miten voin edes näyttää naamani hänelle töissä - eilen päivällä välimme olivat ammatilliset ja ihastus verhottu muttei enää 😬
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä tee mitään.
Pidä asialliset välit, että työt hoituu.Been there.... ja tyhmä annoin fyysisen vetovoiman viedä mukanaan. Nyt on tosi vaikea päästä irti siitä, ihastus ja vetovoima aivan liian kova. Muut huomaa kun välttelen ja punastelen. Oma aviolitto ollu pitkään kuralla, nyt päätin saada sen kuntoon, mutta en pysty enää unohtamaan sitä toista. Voi kun olisin jättänyt sen vaan siihen pienen ihastuksen ja juttutuokioiden tasolle!
Myöhäistä. Ja tiedätkö minäkään en unohda mitä sinä teit. Enkä pysty unohtamaan tunteitasi häntä kohtaan. Mutta kiva kun yrität, mutta yritä kovemmin, että oikeasti uskon ja näytä, että oikeasti haluat suhteemme takaisin kuntoon etkä vain esitä. Tällä hetkellä ei tunnu siltä, Esityksiä olen nähnyt riittävästi. Voi kun olisit jättänyt vaan sen ihastuksesi siihen ja keskittynyt perheeseesi.
t. miehesi
Et voi syödä kakkua ja säästää sitä myös. Klisee mutta totta.
Kiitos kommenteista!
39, meidän tilanteissa on se iso ero että me olemme kertoneet toisillemme tunteistamme ja tiedostamme tämän rakkauden olemassaolon. Lisäksi meistä kumpikaan ei aio erota puolisostaan eikä rikkoa perheitä. Me sovimme yhteen täydellisesti ja sitä on spekuloitu, miksemme voineet kohdata yli 20v sitten... Meidän elämät vaan ei sovi yhteen eikä haluta edes yrittää yhdistää niitä.
Hullua on että tämä, mitä tästä suhteesta saan, voittaa sen huonon olon, minkä saan pettämisestä. Ei tämä edes tunnu pettämisestä. Onhan tämä sitä, mutta itselleni niin tärkeää - en ole ikinä tuntenut itseäni niin rakastetuksi kuin nyt, en edes omien vanhempien taholta, siksi tästä en halua luopua. Välillämme on vain hyväksyntää ja halua olla toiselle hyvä. Ei kaunaa, mustasukkaisuutta, mitään negatiivista. Ja molemmat halutaan pitää tämä positiivisena ja hyvänä.
Jaamme toisemme puolisoidemme kanssa ja tyydymme tähän vähään, mitä voimme saada, koska tämä kuitenkin on niin paljon, emmekä enempää voi saada. Ihan varmasti joku tietää, mistä puhun ja toivon hänelle voimia. Tiedän että itse kärsin eniten jos tämä joskus loppuu. Siksi kai halusinkin kuulla, että tällainen voi jatkua lopun ikää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pää pois pilvilinnoista, pumpuleista ja vaaleanpunaisisa yksisarvisista. Valehtelet itsellesi (ja miehellesi, mutta mitäpäs väliä sillä on...), tuollaista huumaa on joidenkin ihmisten kanssa, kyllä, mutta se väistyy tuollaisessa sopassa vielä kymmenen kertaa nopeammin.
Olette jo rikkoneet perheenne ja paljon muutakin, et vain ymmärrä sitä vielä. Ette pian pysty enää katsomaan puolisoitanne silmiin samalla tavalla, teistä paistaa petos. Ette pysty suutelemaan, koska muistatte sen toisen huulet paremmin, miten hän suutelee, ja puolisonne tajuavat että suutelette eri tavalla kuin ennen. Seksistä en viitsi alkaa edes puhua. Kaiken tämän näet aikanaan.
Olet vielä pilvilinnoissa niin kuin joku kommentoi, etkä näe tai halua nähdä todellisuutta. Mutta kyllä se vielä iskeytyy vasten kasvojasi ja silloin ei ole enää yhtään ketään sinua tukemassa tai ymmärtämässä. Ei ole pakko kuunnella minua, mutta kuten sanoin, puhun kokemuksesta. Ja tässä sitä ollaan eroamassa nyt, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua.
39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos uudesta näkökulmasta 39. Tuota olen miettinyt että näkyykö tämä. Meillä on ollut kriisimme mieheni kanssa ja hän kokee että olemme lähentyneet viime aikoina. Mikään ei ole tässä liitossa muuttunut paitsi että itse en enää nipota joka asiasta. Miehet suutelevat kyllä ihan eri tavalla ja mieheni tyylistä tykkään enemmän. 🤔 Tajuan että mikään ei enää ole kuten ennen mutta itse olen lopulta löytänyt jonkin puuttuvan palan elämästäni. Olen muuttunut enemmän siksi, joka haluan olla mutten ole uskaltanut. Tämä toinen mies on tehnyt hyvää itsetunnolleni. Olin onneton liitossani mutten halunnut erota lasten ja miehen (joka rakastaa minua) takia. Aina jokin puuttui, aina oli sisällä paha olo. Nyt ei enää.
Hei te kaikki jotka veikkasitte että seksiin siirrytään. Niin on nyt käynyt. Rakastan häntä niin kuin en ketään ennen tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pettynyt aloittajaan.
Miksi uusi seksisuhde ennen eroa entisestä miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea tuota litaniaa, mutta vastaan otsikkoon:
Perheelliset, varatut ihmiset ovat yleensä aikuisia. Aikuiset eivät haihattele ympäriinsä ihastusten perässä, vaan hoitavat perheensä asioita perheen parhaan mukaan. Voihan sitä puolustella leväperäisyyttään vaikka muutaman romaanin verran, mutta ei siitä mihinkään pääse että metsässä ollaan jo.
Eivät aikuiset mitään tunteettomia ja virheettömiä robotteja ole, vaan tuntevia ihmisiä, jotka ihastuvat, rakastuvat, kohtaavat vaikeita tilanteita, yrittävät parhaansa, mutta mokaavat toisinaan.
Huonosti tulee käymään. Ja petoksella alkanutta suhdetta ei voi koskaan pestä puhtaaksi.