Lue keskustelun säännöt.
Apua maailmankatsomuksellisista eroista johtuviin parisuhdeongelmiin
22.09.2018 |
Itse olen kristitty ja minulle usko on tärkeä asia. Mieheni puolestaan on muslimitaustainen, uskoo kyllä jumalan olemassa oloon, mutta luonnehtii itseään uskonnottomaksi. Maailmankatsomuksellisista eroista puhuttiin jo heti aluksi seurustellessamme. Miehelleni tämä ei ollut tuolloin ongelma. Mieheni pikemminkin osoitti kiinnostusta uskontoa kohtaan, kävimme yhdessä kirkossa ja luimme yhdessä Raamattua. Mieheni sanoi, että hänelle sopii hyvin että mahdolliset tulevat lapset kastetaan ja että he saavat kristillistä opetusta, itsekin hän sanoi voivansa liittyä kirkon jäseneksi. Vasta naimisiinmenomme jälkeen mieheni asenne on täysin muuttunut. Uskonnosta onkin tullut hänelle vastenmielinen asia. Hän kyllä pitkin hampain hyväksyy sen, että minä käyn kirkossa, mutta itse ei ole enää innostunut lähtemään enkä häntä tähän painostakaan. Minua kuitenkin surettaa, että mieheni ei esimerkiksi halua että kotonamme olisi esim. ristiä seinällä eikä hän tykkää, jos käytän ristikorua. Nyt joulun vietostakin on jo alkanut olemaan vääntöä. Osaatteko auttaa, mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Yhdessä olemme olleet viisi vuotta, naimissa kaksi. Meillä ei ole lapsia.
Kommentit (24)
Eikö tuo muka ole itsestään selvää mitä tuossa on tapahtunut? :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Jos on näkökulmaa/kokemusta, voiko tällaisia erimielisyyksiä yhteensovittaa? Kannattaako jatkaa yhdessä?
Ap
No. 2 vaihtoehtoa. Eroatte tai lakkaat tuputtamasta omaa uskoasi hänelle. Käy yksin kirkossa ja pidät suun supussa. Hommaatte asunnon missä sulla on oma työhuone minne voit ristisi ripustaa. Et voi väkisin muuttaa toisen maailmankatsomusta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo muka ole itsestään selvää mitä tuossa on tapahtunut? :-)
Voitko avata ajatusta enemmän. Ap
Kyllä ne asenteet usko(nto)a kohtaan voivat muuttua ihmisellä milloin vain. Kuuluin kirkkoon ja erosin siitä 5 vuotta sitten. Jos taas joskus minulle tulee sellainen olo, (epäilen kyllä vahvasti, että näin tulisi käymään, mutta) että haluan liittyä takaisin, niin kyllä se on ihan mun oma päätös. Ei siihen vaikuttaisi se mitä mun mies siitä ajattelee.
Jos ajattelet, että teillä pitää olla samanlainen usko, niin miksei sinusta sitten voisi tulla muslimia? Miksi miehen tarvitsisi muuttua ”sinunlaiseksesi”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. 2 vaihtoehtoa. Eroatte tai lakkaat tuputtamasta omaa uskoasi hänelle. Käy yksin kirkossa ja pidät suun supussa. Hommaatte asunnon missä sulla on oma työhuone minne voit ristisi ripustaa. Et voi väkisin muuttaa toisen maailmankatsomusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Jos on näkökulmaa/kokemusta, voiko tällaisia erimielisyyksiä yhteensovittaa? Kannattaako jatkaa yhdessä?
Ap
Itsehän sen tiedät. Kumpi miehistä on mielestäsi se aito ja kumpi tavoitteli oleskelulupaa? Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo muka ole itsestään selvää mitä tuossa on tapahtunut? :-)
Voitko avata ajatusta enemmän. Ap
Sinulle siis ei ole itsestään selvää?
Anteeksi vaan mutta ei tule toimimaan teidän suhde pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Ikävää olla jälkiviisas mutta tämä totta. Uskovan ja uskomattoman elämä ei ole yhdessä. Älä rakas ystävä anna miehen tulla sinun ja Jeesuksen väliin! Tämä elämä on lyhyt kuten tiedät, mutta miehesi ei pelasta sua kun kuolet. Vain Jeesus Kristus.
Tilanteesi on kyllä vakava. Paholainenhan miestäsi ohjaa eli et voi kuin rukoilla hänen puolestaan ahkerasti.
Itse erosin juuri 7v parisuhteesta kun mies luopui uskostaan ja toi pahuutta elämääni. Riitoja tuli myös ja Jumala vihaa sitä. Oli pakko karsia asioita jotka saa mut tekemään syntiä, kuten riitelemään.
Pysy lujana uskossasi koska vain sillä on väliä! Rukoilen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne asenteet usko(nto)a kohtaan voivat muuttua ihmisellä milloin vain. Kuuluin kirkkoon ja erosin siitä 5 vuotta sitten. Jos taas joskus minulle tulee sellainen olo, (epäilen kyllä vahvasti, että näin tulisi käymään, mutta) että haluan liittyä takaisin, niin kyllä se on ihan mun oma päätös. Ei siihen vaikuttaisi se mitä mun mies siitä ajattelee.
Jos ajattelet, että teillä pitää olla samanlainen usko, niin miksei sinusta sitten voisi tulla muslimia? Miksi miehen tarvitsisi muuttua ”sinunlaiseksesi”?
Ite en vois kuvitellakaan, että kääntyisin muslimiksi. En voisi kieltää Kristusta, uskon että Jeesus on mun syntieni sovittaja eikä vain profeetta kuten muslimeille. Kunnioitan kyllä esim. miehen perheenjäsenten vakaumusta, ja koitan toimia heidän uskoaan kunnioittavasti. En halua miehelleni uskontoa tuputtaa, mut toivoisin vaan omalle uskonnollisuudelle elintilaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne asenteet usko(nto)a kohtaan voivat muuttua ihmisellä milloin vain. Kuuluin kirkkoon ja erosin siitä 5 vuotta sitten. Jos taas joskus minulle tulee sellainen olo, (epäilen kyllä vahvasti, että näin tulisi käymään, mutta) että haluan liittyä takaisin, niin kyllä se on ihan mun oma päätös. Ei siihen vaikuttaisi se mitä mun mies siitä ajattelee.
Jos ajattelet, että teillä pitää olla samanlainen usko, niin miksei sinusta sitten voisi tulla muslimia? Miksi miehen tarvitsisi muuttua ”sinunlaiseksesi”?Ite en vois kuvitellakaan, että kääntyisin muslimiksi. En voisi kieltää Kristusta, uskon että Jeesus on mun syntieni sovittaja eikä vain profeetta kuten muslimeille. Kunnioitan kyllä esim. miehen perheenjäsenten vakaumusta, ja koitan toimia heidän uskoaan kunnioittavasti. En halua miehelleni uskontoa tuputtaa, mut toivoisin vaan omalle uskonnollisuudelle elintilaa. Ap
No, ei kai tuohon sitten voi muuta sanoa, että mitäs läksit tuollaiseen suhteeseen. Hyvä kuitenkin, ettei teillä ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Ikävää olla jälkiviisas mutta tämä totta. Uskovan ja uskomattoman elämä ei ole yhdessä. Älä rakas ystävä anna miehen tulla sinun ja Jeesuksen väliin! Tämä elämä on lyhyt kuten tiedät, mutta miehesi ei pelasta sua kun kuolet. Vain Jeesus Kristus.
Tilanteesi on kyllä vakava. Paholainenhan miestäsi ohjaa eli et voi kuin rukoilla hänen puolestaan ahkerasti.
Itse erosin juuri 7v parisuhteesta kun mies luopui uskostaan ja toi pahuutta elämääni. Riitoja tuli myös ja Jumala vihaa sitä. Oli pakko karsia asioita jotka saa mut tekemään syntiä, kuten riitelemään.
Pysy lujana uskossasi koska vain sillä on väliä! Rukoilen puolestasi.
Kiitos paljon rukouksista! Jumala voi tuoda avun. Rukoilen kyllä mieheni puolesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaus. Minä ehdottaisin , jos sallit, että kaltaiseni ikisinkku (mies) neuvoisi, että otat Ap paperiarkin, tai tarvittaessa useamman arkin ja jaat sen tai ne kahteen osaan, niin että toiseen puoleen kirjoitat ne asiat, jotka koet suhteessanne olevan hyvin (+) ja toiselle puolelle ne asiat jotka eivät ole mielestäsi hyvin ja joihin olet tyytymätön (-). Seuraavaksi muistutan siitä ikävästä asiasta, että toista ei voi muuttaa. Hänelle, sille toiselle voi esittää toivomuksia ja pyyntöjä, mutta kuten tiedät hänellä, yhtä lailla on on esimerkiksi oikeus omaan vakaumuskeen, oli se sitten kristillinen maailmankuva tai ateismi; nämä vain esimerkkeinä.
Toiseksi ole itsellesi rehellinen ja avoin. - jos sinä koet ja tunnet, jonkun asian hyväksi suhteessanne sinulla oikeus siihen, vaikka joku toinen pitäisi sitä miinuksena. Ja vastaavasti toisinpäin, jos koet, että joku asia on sinusta suhteessa huonosti, vaikka joku pitäisi sitä turhanpäiväisenä, niin sinulla on oikeus pitää sitä huonona.
Tämän jälkeen kolmanneksi voit pitää pienen tauon tai käydä saman tien palata heti kirjoittamiesi plussien ja miinusten pariin. Sille edessä on mahd. se ikävin ja tylsin vaihe, nimittäin seuraavaksi kehotan sinua lukemaan kaikki havaintosi. Ja tämän jälkeen laskemaan sen kumpia tuli enempi.
Jos tuntuu nyt sille, että osa plussista on niin merkittäviä, että tuntuu hölmöltä verrata sitä johonkin pieneen epäkohtaan yhtä arvokkaana tai toisinpäin, niin voit toki pisteyttää antamiasi miinuksia ja plussia, niin että käytät esimerkiksi viisiportaista asteikkoa jokaisen kohdalla, niin että merkitse 1-5 kuinka merkittävänä tai vähämerkityksellisenä jotain kohtaa pidät. (1= Ei ollenkaaan merkityksellinen ja 5 tästä asiasta en neuvottele ja tämä on ehdottoman tärkeä)
Tämän jälkeen sinun on kohdattava havaintosi uudestaan. Lakse kumpia tuli enempi. Ja varmaan arvaat, mitä ehdotan, jos plussia tuli huomattavasti enempi, mutta varmasti tiedät myös mikä on ehdotukseni, jos saat merkittävän paljon miinuksia kokoon.
Edellä kerrotun sanoisinko suhde puntarin tai testin, voit kuten sanottu tehdä itse tai voit myös kysyä kumppaniltasi, että onko hän valmis ja halukas tekemään samanlaisen testin.
Hyviä voimia Ap. Viiden vuoden suhde on jo itsessään saavutus. Jäitte yhteen tai, vaikka eroaisitte. Hyvän suhteen merkki ei ole se, että kaikesta pitäisi olla aina samaa mieltä. Enemmän kyse on siitä, että miten näiden erimielisyyksien kanssa tullaan toimeen. Myös sinkkuna joutuu ja on pakotettu toisinaan tekemään kompromisseja. Mutta niin tai näin muutos ja halu edetä eteenpäin lähtee itsestä. Mitä tahansa ei siis pidä parisuhteessa sietää ja kestää. On uskallettava ja luotettava, että elämä kyllä kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Ikävää olla jälkiviisas mutta tämä totta. Uskovan ja uskomattoman elämä ei ole yhdessä. Älä rakas ystävä anna miehen tulla sinun ja Jeesuksen väliin! Tämä elämä on lyhyt kuten tiedät, mutta miehesi ei pelasta sua kun kuolet. Vain Jeesus Kristus.
Tilanteesi on kyllä vakava. Paholainenhan miestäsi ohjaa eli et voi kuin rukoilla hänen puolestaan ahkerasti.
Itse erosin juuri 7v parisuhteesta kun mies luopui uskostaan ja toi pahuutta elämääni. Riitoja tuli myös ja Jumala vihaa sitä. Oli pakko karsia asioita jotka saa mut tekemään syntiä, kuten riitelemään.
Pysy lujana uskossasi koska vain sillä on väliä! Rukoilen puolestasi.
Aika uskomatonta settiä sulla. Jeesushan oli yksi riidanhaastaja ja riehuva häirikkö. Nytkö riiteleminen sitten onkin syntiä? Ei ole pakko olla täysi typerys, vaikka uskovainen olisikin.
Eikö koskaan ole tullut mieleesi, että ihmisellä on riitelemisen kyky, jotta sitä kehitettäisiin viisaampaan suuntaan. Miten ajattelit näin käyvän, jos kammoat sitä kuin mikäkin hysteerinen ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Jos on näkökulmaa/kokemusta, voiko tällaisia erimielisyyksiä yhteensovittaa? Kannattaako jatkaa yhdessä?
Ap
Itsehän sen tiedät. Kumpi miehistä on mielestäsi se aito ja kumpi tavoitteli oleskelulupaa? Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Voitko kertoa raamatunpaikkoja, joihin viittaat? Tiedän kyllä, et Paavali opettaa naimisiinmenosta, että sen tulisi tapahtua Kristuksessa. Mut sekä Paavali (1. Kor. 7) että Pietari kirjeissään (1.Piet. 3) kehottaa kristittyjä naisia, ettei heidän tule jättää uskosta osattomia miehiään. Toki tiesin, ettei tilanne ollut siltä osin paras mahdollinen että mieheni ei esim, ollut käynyt kasteella, mutta ilmaisi kuitenkin halua tulla kanssani kirkkoon ja tutkia Jumalan sanaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Minä ehdottaisin , jos sallit, että kaltaiseni ikisinkku (mies) neuvoisi, että otat Ap paperiarkin, tai tarvittaessa useamman arkin ja jaat sen tai ne kahteen osaan, niin että toiseen puoleen kirjoitat ne asiat, jotka koet suhteessanne olevan hyvin (+) ja toiselle puolelle ne asiat jotka eivät ole mielestäsi hyvin ja joihin olet tyytymätön (-). Seuraavaksi muistutan siitä ikävästä asiasta, että toista ei voi muuttaa. Hänelle, sille toiselle voi esittää toivomuksia ja pyyntöjä, mutta kuten tiedät hänellä, yhtä lailla on on esimerkiksi oikeus omaan vakaumuskeen, oli se sitten kristillinen maailmankuva tai ateismi; nämä vain esimerkkeinä.
Toiseksi ole itsellesi rehellinen ja avoin. - jos sinä koet ja tunnet, jonkun asian hyväksi suhteessanne sinulla oikeus siihen, vaikka joku toinen pitäisi sitä miinuksena. Ja vastaavasti toisinpäin, jos koet, että joku asia on sinusta suhteessa huonosti, vaikka joku pitäisi sitä turhanpäiväisenä, niin sinulla on oikeus pitää sitä huonona.
Tämän jälkeen kolmanneksi voit pitää pienen tauon tai käydä saman tien palata heti kirjoittamiesi plussien ja miinusten pariin. Sille edessä on mahd. se ikävin ja tylsin vaihe, nimittäin seuraavaksi kehotan sinua lukemaan kaikki havaintosi. Ja tämän jälkeen laskemaan sen kumpia tuli enempi.
Jos tuntuu nyt sille, että osa plussista on niin merkittäviä, että tuntuu hölmöltä verrata sitä johonkin pieneen epäkohtaan yhtä arvokkaana tai toisinpäin, niin voit toki pisteyttää antamiasi miinuksia ja plussia, niin että käytät esimerkiksi viisiportaista asteikkoa jokaisen kohdalla, niin että merkitse 1-5 kuinka merkittävänä tai vähämerkityksellisenä jotain kohtaa pidät. (1= Ei ollenkaaan merkityksellinen ja 5 tästä asiasta en neuvottele ja tämä on ehdottoman tärkeä)
Tämän jälkeen sinun on kohdattava havaintosi uudestaan. Lakse kumpia tuli enempi. Ja varmaan arvaat, mitä ehdotan, jos plussia tuli huomattavasti enempi, mutta varmasti tiedät myös mikä on ehdotukseni, jos saat merkittävän paljon miinuksia kokoon.
Edellä kerrotun sanoisinko suhde puntarin tai testin, voit kuten sanottu tehdä itse tai voit myös kysyä kumppaniltasi, että onko hän valmis ja halukas tekemään samanlaisen testin.
Hyviä voimia Ap. Viiden vuoden suhde on jo itsessään saavutus. Jäitte yhteen tai, vaikka eroaisitte. Hyvän suhteen merkki ei ole se, että kaikesta pitäisi olla aina samaa mieltä. Enemmän kyse on siitä, että miten näiden erimielisyyksien kanssa tullaan toimeen. Myös sinkkuna joutuu ja on pakotettu toisinaan tekemään kompromisseja. Mutta niin tai näin muutos ja halu edetä eteenpäin lähtee itsestä. Mitä tahansa ei siis pidä parisuhteessa sietää ja kestää. On uskallettava ja luotettava, että elämä kyllä kantaa.
Kiitos paljon rohkaisevista sanoista ja hyvistä neuvoista. Paljon olen asioita punninnutkin, ehkä olisi hyvä ihan paperille laittaa. Mieheni on monella tapaa todella ihana ja sopiva kumppani minulle, lähinnä vain nämä uskonnolliset asiat meitä erottavat. Mutta itselleni ne painavat vaakakupissa paljon. En kuitenkaan halua toimia väärin miestäni kohtaan, en pakottaa muottiin, tuputtaa ajatuksia, en myöskään hylätä ja jättää. En vain tiedä miten itse selviän tämän ristiriidan kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Jos on näkökulmaa/kokemusta, voiko tällaisia erimielisyyksiä yhteensovittaa? Kannattaako jatkaa yhdessä?
Ap
Itsehän sen tiedät. Kumpi miehistä on mielestäsi se aito ja kumpi tavoitteli oleskelulupaa? Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Voitko kertoa raamatunpaikkoja, joihin viittaat? Tiedän kyllä, et Paavali opettaa naimisiinmenosta, että sen tulisi tapahtua Kristuksessa. Mut sekä Paavali (1. Kor. 7) että Pietari kirjeissään (1.Piet. 3) kehottaa kristittyjä naisia, ettei heidän tule jättää uskosta osattomia miehiään. Toki tiesin, ettei tilanne ollut siltä osin paras mahdollinen että mieheni ei esim, ollut käynyt kasteella, mutta ilmaisi kuitenkin halua tulla kanssani kirkkoon ja tutkia Jumalan sanaa. Ap
Viittasin 2. Kor 6. Nuo kohdat joihin sinä viittaat käsittelevät pikemminkin tilannetta, jossa nainen on tullut uskoon mutta mies ei. Eihän miehesi ollut edes uskossa, kun menitte naimisiin. Tuon tarkoittamani kohdan mukaan teidän ei olisi koskaan pitänyt mennäkään.
Tilanteesi ei tule ajan myötä helpottumaan, vaan miehesi tulee kiristämään elintilaa uskollesi aina vain ahtaammalle. Kuvitteletko, että hän rakastaa Jeesusta? Hänhän ei edes tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi, vaan hänen uskonsa pitää sellaista väitettä suurimpana mahdollisena syntinä, koska se on Al lah in ykseyden vastainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Ikävää olla jälkiviisas mutta tämä totta. Uskovan ja uskomattoman elämä ei ole yhdessä. Älä rakas ystävä anna miehen tulla sinun ja Jeesuksen väliin! Tämä elämä on lyhyt kuten tiedät, mutta miehesi ei pelasta sua kun kuolet. Vain Jeesus Kristus.
Tilanteesi on kyllä vakava. Paholainenhan miestäsi ohjaa eli et voi kuin rukoilla hänen puolestaan ahkerasti.
Itse erosin juuri 7v parisuhteesta kun mies luopui uskostaan ja toi pahuutta elämääni. Riitoja tuli myös ja Jumala vihaa sitä. Oli pakko karsia asioita jotka saa mut tekemään syntiä, kuten riitelemään.
Pysy lujana uskossasi koska vain sillä on väliä! Rukoilen puolestasi.
Aika uskomatonta settiä sulla. Jeesushan oli yksi riidanhaastaja ja riehuva häirikkö. Nytkö riiteleminen sitten onkin syntiä? Ei ole pakko olla täysi typerys, vaikka uskovainen olisikin.
Eikö koskaan ole tullut mieleesi, että ihmisellä on riitelemisen kyky, jotta sitä kehitettäisiin viisaampaan suuntaan. Miten ajattelit näin käyvän, jos kammoat sitä kuin mikäkin hysteerinen ääliö.
Kristittyjä kylläkin kehoitetaan sopuisuuteen, sovintoon eikä riitelyyn. Käsityksesi Jeesuksesta on rienaava, sellainen kuin fariseuksilla oli. Sinun mielipiteelläsi juuri perusteltiin ristinnaulitsemistakin.
Mitähän tuohon pitäisi vastata?