4,5v kuopus haukkuu, lyö ja potkii

Nosto!

Pikainen veikkaus, että kiusataan päiväkodissa noilla haukkumasanoilla ja läpsimisillä.

Ottaisin puheeksi sekä lapsen- että päiväkotihenkilöstön kanssa.

Tämä menee tietysti vähän arvailuksi kun käytössä on rajallisesti ja valikoidusti tietoa. Mutta arvaillaan. Koska lapsi käyttäytyy päiväkodissa hyvin, voidaan olettaa että mitään massiivisia itsesäätelyn ongelmia ei ole, ja lapsella on käsitys yleisesti toivotunlaisesta käytöksestä.

Miksi toivotunlainen käytös ei näy kotona, vaihtoehtoina tulee mieleen:

* lapsella on erilainen käsitys toivotunlaisesta käytöksestä kotona - millaista mallia muu perhe näyttää? onko perheensisäinen käytöskulttuuri millainen? ap viestissä ei tule esiin että tässä olisi proplematiikkaa

* lapsella ei jää voimia itsesäätelyyn vapaa-ajalla koska päivähoidossa hän joutuu pärjäämään turhan itsenäisesti - ei uskalla/osaa hakea aikuiselta tukea joten kaikki purkautuu sitten kotona turvallisille aikuisille? tämä olisi todennäköinen vaihtoehto jos kyse olisi vain ripustautumisesta ja aikuisen uhmaamisesta ja haastamisesta

* lapsen itsesäätely muissa olosuhteissa riittävä itsesäätely joutuu kotona kovemman paineen alle, eli lapsi joutuu kotona voimakkaampien tunteiden valtaan - lapselle tulee kotona voimakkaampia pettymyksiä tai epäreiluuden tai muita vaikeita tunteita vastaan? tätä puoltaisi ap viestissä kuvattu käytös sisaruksia kohtaan, arvaisin että jokin perhedynamiikassa sorkkii lasta kroonisesti herkkään kohtaan siinä määrin että itsesäätely ja keinot ilmaista tunteita loppuu

Se sitten, minkä lapsi kokee epäreiluksi, ei välttämättä ole vanhemmille aina selkeää. Sisarussuhteisiin kuuluu se, että omaa suhdetta vanhempiin verrataan sisarusten suhteisiin, omia oikeuksia sisarusten oikeuksiin. Jos edelleen jatkan arvailulinjalla, lapsi on kokenut jonkun aikuisen kannalta merkityksettömän asian epäoikeudenmukaisena, kokenut jäävänsä vaille huomiota, hellyyttä, vapauksia, mitä lie. Pahimmassa tapauksessa kokee vanhempien rakastavan vähemmän. Lapsen haastavasta käytöksestä alkaa negatiivisen vuorovaikutuksen kierre, joka ruokkii lapsen oletusta ja pahentaa käytöstä entisestään.

Annetuilla taustatiedoilla kuulostaa juuri tyyppikeissiltä joissa "huomaa hyvä" -asenteella ja positiivisen vuorovaikutuksen lisäämisellä päästäisiin haluttuihin tuloksiin. Nämä tuntuu usein perheestä syyllistäviltä, eiväthän ne ole lasta kaltoinkohdelleet ja ovat antaneet hyvääkin palautetta ja silittääkö pitäisi kun lapsi potkaisee. Se on ymmärrettävä ajatus. Eikä lasta siitä potkimisesta tarvitsekaan kiitellä, mutta ruokkimalla niitä hyviä hetkiä potkimisen tarve vähennee. Väkivaltaiseen käytökseen puututaan tietysti jatkossakin.

Vinkkaisin hakemaan apua esim. täältä:

http://nettipalvelut.vaestoliitto.fi/nettivastaanotto/pienten-lasten-va…

https://www.familyboost.fi/

Auttaa paljon kun pääsee jonkun kanssa vähän analysoimaan mitä itse voi muuttaa, että tilanne muuttuu paremmaksi.

Häiriintynyt kakara on selvästi kallonkutistajan tarpeessa.

kauhea kakara

Ihana kontrasti viestien 4 ja 5 ja niitä edeltävän älykkään kolmannen kommentin välillä. Hauska ajatusleikki, millaisiahan 4 ja 5 ovat kasvattajina ja millaisia heidän lapsensa ovat verrattuna kolmoseen :)

Vierailija kirjoitti:

Ihana kontrasti viestien 4 ja 5 ja niitä edeltävän älykkään kolmannen kommentin välillä. Hauska ajatusleikki, millaisiahan 4 ja 5 ovat kasvattajina ja millaisia heidän lapsensa ovat verrattuna kolmoseen :)

Ei ne ainakaan ketään lyö ja hauku.

Lapsen agressiivinen käytös on aina oire jostain "möykystä" hänen sisällään. Se voi olla juurikin tunne siitä että kohdellaan epäreilusti, vaaditaan liikaa, jätetään vaille huomiota, joutuu pinnistelemään liikaa, joutuu kiusatuksi tms. Siihen liitettynä lapsen kenties puutteelliset taidot ilmaista itseään verbaalisesti ja/tai lapsen vasta kehittymässä olevat tunnetaidot voi johtaa juurikin siihen että lapsi käyttäytyy agressiivisesti. 

Minulla on kotona ajoittain agressiivisesti käyttäytyvä 6v ja olenpa vielä varhaiskasvatuksessa töissä jossa teen töitä lasten kanssa joilla on samoja ongelmia. Joskus syy löytyy lapsen huonolle ololle löytyy helposti, jolloin sitä on helppoa lähteä purkamaan mm. positiivisella vahvistamisella. Joskus syytä ei meinaa löytyä vaikka miten asioita käännetään ja väännetään ja mietitään. Silloin se onkin vaikeampaa ja vie kyllä huomattavan paljon voimavaroja. Näissä kannattaa kääntyä esim. perheneuvolan puoleen, jos tuntuu ettei kotona ja esim. päivähoidon yhteistyöllä löydy ratkaisuja. 

Tärkeää olisi kuitenkin olla leimaamatta lasta pahaksi tai huonoksi tai vialliseksi. Ei hän ole paha vaan tarvitsee aikuisen apua ja tukea niissä tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana kontrasti viestien 4 ja 5 ja niitä edeltävän älykkään kolmannen kommentin välillä. Hauska ajatusleikki, millaisiahan 4 ja 5 ovat kasvattajina ja millaisia heidän lapsensa ovat verrattuna kolmoseen :)

Ei ne ainakaan ketään lyö ja hauku.

Jahas, lapsen sanominen häiriintyneeksi ja kauheaksi tarjoamatta mitään rakentavaa kommenttia ei ole haukkumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana kontrasti viestien 4 ja 5 ja niitä edeltävän älykkään kolmannen kommentin välillä. Hauska ajatusleikki, millaisiahan 4 ja 5 ovat kasvattajina ja millaisia heidän lapsensa ovat verrattuna kolmoseen :)

Ei ne ainakaan ketään lyö ja hauku.

Jahas, lapsen sanominen häiriintyneeksi ja kauheaksi tarjoamatta mitään rakentavaa kommenttia ei ole haukkumista?

Törkeä kunnianloukkaus?

Tee samoin sille. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Jaahas, jos anteeksi pyyntöä ei kuulu niin sanoisin tiukalla äänensävyllä "suuttua saa ja huutaa mutta meillä ei lyödä ketään koskaan! " Itse laitoin vastaavassa tilanteessa väkisin haalarin päälle ja pistin pojan ulos yksinään miettimään tekosiaan ja sisään saa tulla heti kun on valmis pyytämään anteeksi. Tepsi hyvin. Meillä toki turvallinen okt piha mikä turvallisesti aidattu ja verhonraosta vakoilin poikaa. Kun käyttäytyy hyvin pitää muistaa kehua. Anna aikaa lapselle ettei ole huomion hakua. Riidat pitää hoitaa kunnolla alusta loppuun saakka eikä antaa milloinkaan periksi riidoissa niin kyllä oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, jos anteeksi pyyntöä ei kuulu niin sanoisin tiukalla äänensävyllä "suuttua saa ja huutaa mutta meillä ei lyödä ketään koskaan! " Itse laitoin vastaavassa tilanteessa väkisin haalarin päälle ja pistin pojan ulos yksinään miettimään tekosiaan ja sisään saa tulla heti kun on valmis pyytämään anteeksi. Tepsi hyvin. Meillä toki turvallinen okt piha mikä turvallisesti aidattu ja verhonraosta vakoilin poikaa. Kun käyttäytyy hyvin pitää muistaa kehua. Anna aikaa lapselle ettei ole huomion hakua. Riidat pitää hoitaa kunnolla alusta loppuun saakka eikä antaa milloinkaan periksi riidoissa niin kyllä oppivat.

4-vuotias lapsi yksin ulos ja sisään saa tulla kun pyytää anteeksi? Näin sitä kiusaamista ehkäisevää empatiaa ja oikeustajua kehitetään 👍

Hmm, vaikea tilanne. Hankkikaa apua vaikka sosiaaliviranomaisilta?

No sano sille että lopeta! Ei pitäis olla noin vaikeeta

Onko vaikeaa tehdä selväksi että tuollainen käytös ei ole sallittua? Tosiaan, nykyään ei lapsia saa käskeä eikä komentaa, etteivät saa traumoja.

Tuo on vain vaihe. Kyllä se tuosta kasvaa vielä.