Mies 29v + 4v miettii; ilmeet viestinnässä
Kävin äsken kaupassa, joka on vähän remontissa ja kävelin yhden naisen ohi, jolla oli sadetakki, silmälasit ja keskipitkät ruskeat hiukset. Hän oli ehkä minun ikäinen, mutta voi olla useamman vuoden nuorempikin.
Kun ajattelen tämän naisen ilmettä, se oli jonkinlainen sekoitus toiveikkuutta ja eksyneisyyttä; siinä oli haavoittuvaisuutta, mutta kuitenkin myös aikuisen optimismia ja itsehillintää. Hän oli jotenkin sen näköinen kuin olisi vähän hukassa jonkun jutun suhteen; ehkä jotain tuotetta ei löydy tai se ei ole entisellä paikalla. Olisi tuntunut luontevalta kysyä onko hän eksynyt, mutta vain tunnetasolla.
Kun kävelin tuon naisen ohi, tunsin myönteisiä tunteita häntä kohtaan ja oma ilmeeni oli sellainen hymyn ja viivasuisuuden välimuoto, jota voin luonnehtia vain hiljaisen hyväksymisen ilmeeksi, jonka on tarkoitus lohduttaa tai osoittaa samaistumista ja myötätuntoa, mutta ei kuitenkaan liian dramaattisesti ja holhoavasti. Huomaan, että tuo ilme on minulle luontainen noissa tilanteissa ja en tiedä onko sillä nimeä. Uskon että sama ilme on kyllä muillakin ihmisillä ja sen olevan universaalinen.
Kommentit (17)
Ei kannata enempää rasittaa pienen pieniä aivoja tuollaisen asian takia. 😄
Vierailija kirjoitti:
Mietit ihan liikaa, Mies 29 v. Tai siis Mies 32 v. ...?
33
Nainen todennäköisesti mietti, oliko kotona sitä tomaattimurskaa vai pitäisikö ostaa ja harmitteli, että ei muistanut tarkistaa asiaa kotona.
Kauhean kauan toisen naamaa pitää tuijottaa, että saa kuviteltua kaikki mahdolliset tunnetilat. Kun se kyseinen nainen mietti kuitenkin vain ottaako tätä vai tuota, kun vakiomerkkiä ei ollutkaan.
Miksi ihmeessä analysoit toisten tai omiakaan ilmeitä? Ihmisten ilmeet tulee suurimmaksi osaksi tiedostamatta ja toiset ihmiset tulkitsevat niitä yleensä tiedostamatta sitä tapahtuu koko ajan, ei voi pystähtyä analysoimaan jokaisen ihmisen jokaista ilmettä. Ihmisiä on paljon ja ilmeet vaihtuu kaikilla koko ajan, ja toki siinä on aina se tulkinnan vara. Murrosikäiset tulkitsevat lähes kaikki ilmeet aikuisilla vihaksi, vaikka kyse olisi vaikka pelosta. Sitten kun murrosikä menee ohi, ihminen osaa taas tulkita paremmin toisten ilmeitä ja eleitä.
Tuntuu hieman kammottavalta, että joku vieras tulkitsisi esim. kauppareissulla minun ilmeitäni tuolla tavalla. Päässäni risteilee yleensä lukematon määrä ajatuksia, aivan merkityksettömistä arkitason "ostaisinko omena- vai appelsiinimehua?" -pohdinnoista paljon isompiin asioihin (olenko tyytyväinen työpaikkaani vai pitäisikö vaihtaa/suunnata jatko-opintoihin, miten yhteiskunnan polarisoitumisen ja huono-osaisuuden syvenemisen taas huomasi tälläkin kauppareissulla) jne jne jne. Ja kaikkea siltä väliltä.
Itse en edes uskaltaisi lähteä arvailemaan muiden ihmisten ajatuksia tai ilmeitä ohikiitävien random-kohtaamisten pohjalta. Ihmiset myöskään eivät usein (onneksi) kiinnitä tuolla tavalla huomiota toisiinsa, joten tuokaan nainen tuskin kiinnitti ap:n tarkoin analysoituun vastailmeeseen mitään huomiota. Tai korkeintaan noteerasi, että ap tuijotti.
Miksi aloittajaa alapeukutetaan? Mielenkiintoista tunnetason pohdintaa ja reflektiota. Näiden puutteestahan miehiä usein syytetään, joten mikä tässä avauksessa on huonoa?
Huulten nuoleskelu tai pillin imeminen toimii aika hyvin. Silmiin kattelu toimii lähes aina.
19-v futiskundi
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittajaa alapeukutetaan? Mielenkiintoista tunnetason pohdintaa ja reflektiota. Näiden puutteestahan miehiä usein syytetään, joten mikä tässä avauksessa on huonoa?
Se että tuo menee aivan liian pitkälle, ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hieman kammottavalta, että joku vieras tulkitsisi esim. kauppareissulla minun ilmeitäni tuolla tavalla. Päässäni risteilee yleensä lukematon määrä ajatuksia, aivan merkityksettömistä arkitason "ostaisinko omena- vai appelsiinimehua?" -pohdinnoista paljon isompiin asioihin (olenko tyytyväinen työpaikkaani vai pitäisikö vaihtaa/suunnata jatko-opintoihin, miten yhteiskunnan polarisoitumisen ja huono-osaisuuden syvenemisen taas huomasi tälläkin kauppareissulla) jne jne jne. Ja kaikkea siltä väliltä.
Itse en edes uskaltaisi lähteä arvailemaan muiden ihmisten ajatuksia tai ilmeitä ohikiitävien random-kohtaamisten pohjalta. Ihmiset myöskään eivät usein (onneksi) kiinnitä tuolla tavalla huomiota toisiinsa, joten tuokaan nainen tuskin kiinnitti ap:n tarkoin analysoituun vastailmeeseen mitään huomiota. Tai korkeintaan noteerasi, että ap tuijotti.
Tuijottamisesta puhuminen on asenteellista, vaikka ymmärrän sinänsä ajatuksen siitä, että hetkissä ei ole välttämättä suurempaa merkitystä.
Mielestäni ilmeiden tulkinta on kuitenkin ihan validi tieteenala ja asia mietittäväksi. Sillä on pitkät perinteet; esim.Charles Darwin kirjoitti tästä ison kirjan 1800-luvulla. Mietin esim.onko tuolla kuvailemastani ilmeestä olemassa jotain tutkimusta ja miten siinä vaikuttaa konteksti, valtasuhteet yms.
Ihmisten sanattoman viestinnän tutkiminen ei ole mitenkään turhaa hommaa; sillä on iso merkitys elämässä.
Ehkä hän vain huomasi, että paikallinen kylähullu ja kyttääjä oli saapunut samaan kauppaan, ja yritti kaikkensa vältelläkseen katsekontaktia. Hän kävi sisäistä taistelua luonnollista "taistele tai pakene" -reaktiotaan vastaan, koska ei halunnut herättää enempää – varsinkaan kyttääjän – huomiota.
Jotenkin surullista, kuinka ihminen eläessään eristyksissä ja oman päänsä sisällä ei pääse kehittymään. Tällaiset mikrokohtaamiset saavat suunnattoman merkityksen, kun taas noiden kyttäyksen kohteiden elämässä ne eivät merkitse juuri mitään, hyvin ohimeneviä hetkiä kiireisessä elämässä, johon sisältyy monia aitoja ihmissuhteita.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hieman kammottavalta, että joku vieras tulkitsisi esim. kauppareissulla minun ilmeitäni tuolla tavalla. Päässäni risteilee yleensä lukematon määrä ajatuksia, aivan merkityksettömistä arkitason "ostaisinko omena- vai appelsiinimehua?" -pohdinnoista paljon isompiin asioihin (olenko tyytyväinen työpaikkaani vai pitäisikö vaihtaa/suunnata jatko-opintoihin, miten yhteiskunnan polarisoitumisen ja huono-osaisuuden syvenemisen taas huomasi tälläkin kauppareissulla) jne jne jne. Ja kaikkea siltä väliltä.
Itse en edes uskaltaisi lähteä arvailemaan muiden ihmisten ajatuksia tai ilmeitä ohikiitävien random-kohtaamisten pohjalta. Ihmiset myöskään eivät usein (onneksi) kiinnitä tuolla tavalla huomiota toisiinsa, joten tuokaan nainen tuskin kiinnitti ap:n tarkoin analysoituun vastailmeeseen mitään huomiota. Tai korkeintaan noteerasi, että ap tuijotti.
Tuijottamisesta puhuminen on asenteellista, vaikka ymmärrän sinänsä ajatuksen siitä, että hetkissä ei ole välttämättä suurempaa merkitystä.
Mielestäni ilmeiden tulkinta on kuitenkin ihan validi tieteenala ja asia mietittäväksi. Sillä on pitkät perinteet; esim.Charles Darwin kirjoitti tästä ison kirjan 1800-luvulla. Mietin esim.onko tuolla kuvailemastani ilmeestä olemassa jotain tutkimusta ja miten siinä vaikuttaa konteksti, valtasuhteet yms.
Ihmisten sanattoman viestinnän tutkiminen ei ole mitenkään turhaa hommaa; sillä on iso merkitys elämässä.
Sinulle, jolla ei ole mitään muuta elämänsisältöä kuin ihmisten tarkkailu, niin on sillä sulle iso merkitys. Ne, ketkä siellä kaupassa käyvät työpäivän jälkeen kiireisesti hakemassa perheelle ruokaa ennen lasten harrastuksiin viemistä, ei voisi v**uakaan kiinnostaa muiden ihmisten ilmeet ja analysointi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hieman kammottavalta, että joku vieras tulkitsisi esim. kauppareissulla minun ilmeitäni tuolla tavalla. Päässäni risteilee yleensä lukematon määrä ajatuksia, aivan merkityksettömistä arkitason "ostaisinko omena- vai appelsiinimehua?" -pohdinnoista paljon isompiin asioihin (olenko tyytyväinen työpaikkaani vai pitäisikö vaihtaa/suunnata jatko-opintoihin, miten yhteiskunnan polarisoitumisen ja huono-osaisuuden syvenemisen taas huomasi tälläkin kauppareissulla) jne jne jne. Ja kaikkea siltä väliltä.
Itse en edes uskaltaisi lähteä arvailemaan muiden ihmisten ajatuksia tai ilmeitä ohikiitävien random-kohtaamisten pohjalta. Ihmiset myöskään eivät usein (onneksi) kiinnitä tuolla tavalla huomiota toisiinsa, joten tuokaan nainen tuskin kiinnitti ap:n tarkoin analysoituun vastailmeeseen mitään huomiota. Tai korkeintaan noteerasi, että ap tuijotti.
Tuijottamisesta puhuminen on asenteellista, vaikka ymmärrän sinänsä ajatuksen siitä, että hetkissä ei ole välttämättä suurempaa merkitystä.
Mielestäni ilmeiden tulkinta on kuitenkin ihan validi tieteenala ja asia mietittäväksi. Sillä on pitkät perinteet; esim.Charles Darwin kirjoitti tästä ison kirjan 1800-luvulla. Mietin esim.onko tuolla kuvailemastani ilmeestä olemassa jotain tutkimusta ja miten siinä vaikuttaa konteksti, valtasuhteet yms.
Ihmisten sanattoman viestinnän tutkiminen ei ole mitenkään turhaa hommaa; sillä on iso merkitys elämässä.
Sinulle, jolla ei ole mitään muuta elämänsisältöä kuin ihmisten tarkkailu, niin on sillä sulle iso merkitys. Ne, ketkä siellä kaupassa käyvät työpäivän jälkeen kiireisesti hakemassa perheelle ruokaa ennen lasten harrastuksiin viemistä, ei voisi v**uakaan kiinnostaa muiden ihmisten ilmeet ja analysointi niistä.
En ole tehnyt sinulle mitään tai sanonut mitään ilkeää tai provosoivaa, joten voit hengittää syvään ja keskustella aikuismaismaiseen tyyliin.
Mietit ihan liikaa, Mies 29 v. Tai siis Mies 32 v. ...?