Onko puolisosi erilainen vanhempi kuin luulit?

Mä kuvittelin, että mun opettajana työskentelevä mies olisi superhyvä isä, kun on työssään niin tykätty ja hyvä.

Paskanmarjat. Hänestä paljastui kärsimätön ja lyhytpinnainen äkäilijä, joka ei pystynyt yhtään ymmärtämään uhmiksen kiukkuraivareita tai sitä, että parivuotias esim. sotkee kotona aika paljon. Kynsin hampain piti kiinni myös omista treeneistään ja moninaisista menoistaan, mä hoidin lapset ja kodin.

Erottiin lasten ollessa päiväkoti-ikäisiä.

On. Miehestäni sai varsin lapsirakkaan kuvan ja tällaisen kuvan hän antaa myös itsestään. Ja totta varmasti onkin. En kuitenkaan huomioinut sitä, että mieheni on varsin mukavuudenhaluinen ja heidän perheessään isä ei varmasti ole osallistunut lasten käytännön hoitoon. 

Kun esikonen syntyi, tuli kyllä järkytyksenä, että mies ei ollutkaan kiinnostunut lapsen hoidosta tai seurustelemaan pienen vauvan kanssa. Televisio vei varmasti voiton syöttämisistä, vaipan vaihdoista ja nukuttamisista. Tästä johtuen vauva kiinnittyi minuun, eikä isä hetken kulutta edes kelvannut hoitamaan. Mikä tietysti oli omiaan vähentämään miehen kiinnostusta. 

Tämän jälkeen meille on syntynyt kaksi lasta lisää. Hoitaminen on ollut 99% minun hommaani. Kun lapset kasvoivat, mies kyllä satunnaisesti ulkoili heidän kanssaan (kunhan ei tarvinnut viikonloppuisin herätä ennen puoltapäivää) ja pelaili. Mies itse varmasti kuvittelee olevansa osallistuva isä, koska ei muusta tiedä. 

Itse en ole jaksanut asiasta tapella, koska yritykset puhua, ovat johtaneet miehen mököttämiseen. Olen ajatellut , että hän on se joka tässä menettää (ja lapset tietysti).

Mä olin hirveän pettynyt siihen, kuinka vähän miestä kiinnosti se vauva. Ei osallistunut oikein mitenkään mihinkään hankintoihin, ei todellakaan paijaillut mun mahaa tms. Vaihtoi vaipan ja otti syliin, kun mä kehotin. Miehelle oli kyllä selkeesti tosi hankala luoda syvää, hyvää suhdetta lapseen. Tosi harvoin tekivät mitään yhdessä silloinkaan, kun lapsi oli vanhempi. Musta tuntuu, että vasta nyt kun lapsi on jo 7, niin heillä alkaa olla jotakin yhteisiä juttuja ja ihan hyvää yhdessäoloa. Miehelläni on lievä asperger, ehkä se johtuu siitä.

Minä itse olin se erilainen vanhempi. Luulin olevani pullantuoksuinen emo, kaiken kestävä ja kaiken ymmärtävä. Paskat. Olin kyllä pullantuoksuinen, mutta en olisi jaksanut lapsia sitä määrää, mitä piti. Ne oli koko ajan läsnä.