Voiko ihminen olla samaa aikaan sekä taiteellinen että urheilullinen?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap:n kuvaamat lajit ovat enemmän liikuntaa, ei urheilua. Esimerkiksi lenkkeily ja pyöräily on tavallista, eikä harrastajaltaan paljon vaadi. Urheilullinen on mielestäni vasta sellainen, joka innostuu useista taito- tai joukkuelajeista ja on intohimoinen niissä.

Myöskään taiteellinen ei tarkoita sellaista, joka tykkää piirtää tai kirjoittaa. Taiteellisella on oltava paljon ilmaisuvoimaa niissä töissä.

Onpa kovat vaatimukset! :D

Tottakai voi. Tosin harvemmin olen törmännyt sellaisiin. Siis urheiluhulluihin jotka ovat myös taidehulluja. 

En siis katso normaalia liikunnallisuutta urheilullisuudeksi.

tapio rautavaara: keihään olympiakultamitalisti, näyttelijä, laulaja

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, mutta yleensä jompikumpi vetää enemmän ihan siksi, että aika ei riitä kaikkeen. Sekä taide että liikunta auttaa purkamaan tunteita ja poistamaan ahdistusta, niin että molempia ei välttämättä tarvita.

Suomalaisessa suoritusyhteiskunnassa harrastetaan vain siksi, että saa purettua ahdistusta? Suoritetaan, jotta pääsisi eroon suorittamisen tuomasta ahdistuksesta ja stressistä.

Mites olisi, että harrastaa asioita, jotka eivät hyödytä millään tavalla. Ne vain tuovat iloa, hauskuutta ja mielekästä sisältöä elämään. Tai että on tekemättä yhtään Mitään!

Suomessa on ihan hirveää myöntää tekevänsä jotain täysin turhaa. Kaikki pitäisi perustella aina Hyödyn kautta tai sen kautta, että ne tuovat lisätehoa taas suorittamiseen, ongelmanratkaisuun ja työelämään.

Ei oikein. Taiteellisuus ja urheilullisuus ovat loogisessa ristiriidassa keskenään.

Kyllä voi. Tuttavapiirissäni on useita, jotka lahjakkaita ja menestyneitä sekä urheilussa että musiikinalalla.

Himourheilijoissa on kyllä enemmän suorittaja- ja kilpailijaluonteisia ihmisiä. Taiteilijoissa enemmän pohdiskelijoita, tunneihmisiä. Mutta ei aina näin.