Olen valumassa masennuksen mustaan aukkoon.

Yritän pitää kiinni kynsin hampain, mutta joka päivä tämä ahdistava tunne tulee ja kyyneleet nousevat silmiin. Olen vaihdevuosi-iässä ja olen lukenut, että hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa alakuloisuutta ja ilottomuutta. Olen toisaalta voinut huonosti työasioiden vuoksi, joten en tiedä johtuuko nämä tunnetilat siitä vai vaihdevuosista. Haen uutta työtä, mutta tässä iässä uuden työpaikan saaminen on aikamoinen lottovoitto.

Eilen tuli niin kova ahdistuksen tunne, että raavin itseäni kaulaan niin lujaa, että pelästyin mitä tein. Kotonakin on alkanut erinäiset asiat ärsyttää ja tiuskin lapsille välillä ihan syyttäkin varmaa. Minusta on tulossa se kliseinen kärttyisä akka enkä tunnista itseäni enää
Nyt ärsyttää, että aurinko paistaa taas kun sadekeli sopisi paremmin tunnetilaani.

En tiedä miten pääsen pois tästä ahdingosta. Edes tuleva viikonloppu ei enää piristä. Yritän säästää, joten en voi enää käydä kauppakeskuksissa, missä viihdyn. Viikonloput menevätkin nykyään vain kotona verkkareissa vaikka tykkään pukeutua nätisti ja laittaa itseäni.

Auttaisikohan joku lääkitys tähän?