Lapsenlapselle ostetut vaatteet
Kuinka kummassa osaankin ostaa aina sellaisia, mitä en ikinä nää lapsen päällä.
Onko muilla mummeilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (36)
Lähdepä ostoksille yhdessä miniäsi (ilmeisesti?) kanssa.
Liian pieni koko, kutittava materiaali, langanjuoksutuksia nurjalla, hankalat napit, päiväkotiin sopimattomat...
Tässä meidän yleisimpiä syitä.
Muistan kun olin lapsi. Omat sukulaiset antoivat usein vaatteita lahjaksi ja ei kyllä mennyt koskaan nappiin.
Usein vaatteet olivat väärän mallisia, kokoisia, kutittavaa/hiostavaa materiaalia, liian lapsellisia kuoseja esim. 10-12-vuotiaalle jne...
Lapsillakin on mieltymyksiä vaatteiden malleissa ja väreissä. Kannattaa kysyä, millaisista vaatteista lapsi tykkää, jos haluaa että lahja tulee käyttöön.
Osta samanlaisia vaatteita,joita lapsella on muutenkin päällä. Tiedäthän varmasti oikean koon?
Me ei ainakaan olla saatu kertaakaan vaatteita, jotka olisivat sopineet. No joo, yhtä yöpaitaa tyttö käytti, vaikka oli aivan liian lyhyet hihat. Siinä ei niin haitannut. Paras oli, kun poika sai 5-vuotiaana (koko 110/116) kokoa 152 cm olevan paidan.
Usein myös lapsilla on jo niin paljon mieluisia vaatteita ennestään, ettei niitä vähemmän mieluisia tule vaan sitten pidettyä. En itsekään tykännyt useimmista lahjaksi saamistani vaatteista. Jotain piti käyttää sukulaisen mieliksi.
Elätkö heidän kanssaan päivittäistä arkea?
Vierailija kirjoitti:
Liian pieni koko, kutittava materiaali, langanjuoksutuksia nurjalla, hankalat napit, päiväkotiin sopimattomat...
Tässä meidän yleisimpiä syitä.
Nämä.
Lisäksi lahja voi tulla niin myöhään että on itse hankittu, väkisin ostetaan liian lapsellista, lapsen inhokkiväriä, silitettäviä, kankeitä kangasmekkoja.
Me on saatu mm:
- kaksivuotiaalle nippa nappa sopiva kaksiosainen toppapuku joululahjaksi
Jouluna vaan on jo se oma ostama, koska onhan lapsella täytynyt olla talvipuku jo monta viikkoa ennen joulua, kaksiosainen on hankala
- seeprakuvioinen villahaalari yksivuotiaalle
Siinä oli lankajuoksuja koko nurja puoli täynnä, mahdoton pukea tuonikäiselle
- erilaisia keinolankaisia lyhyitä villatakkeja, joissa "hauskat napit"
Rullautuvat selkään, kutittavat, eikä lapsi saa itse napitettua
- taftijuhlamekko jouluna, juuri ja juuri sopiva
Joulujuhla oli jo, seuraava juhla toukokuussa, jolloin liian pieni, kangas sellainen ettei sitä pysty mitenkään edes käyttämään arkena haalarin alla
- teinille kypäräpipoa ja muuta täysin ikävaiheetonta
Meilläkin nuo samat lähinnä syynä jos jokin jää käyttämättä, eli voi olla epäkäytännöllinen, väärä koko tai epämukava. Toinen mikä tulee mieleen on etten välttämättä aina huomaa pukea päälle jonkun ostamaa vaatetta kun nähdään, ja voihan se hyvinkin olla pyykkikorissa. Enkä pääsääntöisesti lähetä kuvia kun lahja on päällä, sillä siinä tulisi jo hulluksi, kun niin moni sukulainen ja kummi ostavat vaatetta.
Sinulle en oikein osaa muuta sanoa kuin että jos on hirveän tärkeää saada nähdä lahja käytössä, niin ehkä ei kannata ostaa kovinkaan niitä lahjoja sitten? Ainakaan muulloin kuin merkkipäivänä? Voisit myös kysyä vanhemmilta jälkikäteen, että tuliko vaatteelle/lahjalle käyttöä, jotta tiedät oliko mieluinen?
Tarkoitan vain, että pikkulapsiarki on rankkaa ilmankin, että sukulaiset tarkkailevat, että käytetäänkö annettuja vaatteita. Joskus voi olla hyvä miettiä, että haluaako olla itse perheelle stressiä helpottava vai sitä aiheuttava tekijä?
Ja tietysti on normaalia haluta tietää pidettiinkö lahjasta, mutta sitä pitäisi kysyä suoraan syyllistämättä ja aidosti sillä asenteella, että ensi kerralla hankkii mieluisampaa jos ei miellyttänyt. Eihän aikuisen ihmisen pitäisi tuollaisesta pahoittaa mieltään, ettei antamansa lahja ollutkaan "nappivalinta"?
Työskentelen vaatekaupassa ja suurin osa isovanhemmista ostaa tosi reiluja kokoja lahjaksi. Jos menen tarjoamaan apua tai kerron että tuollainen 120- senttinen yöpuku on todennäköisesti liian iso kolmevuotiaalle niin vastaus on yleensä juuri tuo "menee sitten vähän myöhemmin, hyvä olla vähän kasvuvaraa". Toki nuo kokosuositukset ovat ohjeellisia ja lapset kasvavat eri tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin nuo samat lähinnä syynä jos jokin jää käyttämättä, eli voi olla epäkäytännöllinen, väärä koko tai epämukava. Toinen mikä tulee mieleen on etten välttämättä aina huomaa pukea päälle jonkun ostamaa vaatetta kun nähdään, ja voihan se hyvinkin olla pyykkikorissa. Enkä pääsääntöisesti lähetä kuvia kun lahja on päällä, sillä siinä tulisi jo hulluksi, kun niin moni sukulainen ja kummi ostavat vaatetta.
Sinulle en oikein osaa muuta sanoa kuin että jos on hirveän tärkeää saada nähdä lahja käytössä, niin ehkä ei kannata ostaa kovinkaan niitä lahjoja sitten? Ainakaan muulloin kuin merkkipäivänä? Voisit myös kysyä vanhemmilta jälkikäteen, että tuliko vaatteelle/lahjalle käyttöä, jotta tiedät oliko mieluinen?
Tarkoitan vain, että pikkulapsiarki on rankkaa ilmankin, että sukulaiset tarkkailevat, että käytetäänkö annettuja vaatteita. Joskus voi olla hyvä miettiä, että haluaako olla itse perheelle stressiä helpottava vai sitä aiheuttava tekijä?
Ja tietysti on normaalia haluta tietää pidettiinkö lahjasta, mutta sitä pitäisi kysyä suoraan syyllistämättä ja aidosti sillä asenteella, että ensi kerralla hankkii mieluisampaa jos ei miellyttänyt. Eihän aikuisen ihmisen pitäisi tuollaisesta pahoittaa mieltään, ettei antamansa lahja ollutkaan "nappivalinta"?
Tämä.
On todella raskasta esim valvoa viikkotolkulla astmalapsen kanssa ja sitten se ns tukiverkko tekee tarkastuskäyntejä kotiin, että onko lahjoja varmasti käytetty ja missä sejase mekko on jne. Kun itse on just ja just saanut sairaalan avulla pidettyä sen lapsen hengissä ja jollain ihme kofeiinihumalalla työnsä hoidettua.
Kaikkein raskainta on se, että niitä kyttääjiä on monta, jotka vielä sitten millimetrimitan kanssa laskee, että varmasti Pirkko-mummin haalaria käytetään yhtä paljon kuin Sirpa-tädin pipoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kummassa osaankin ostaa aina sellaisia, mitä en ikinä nää lapsen päällä.
Onko muilla mummeilla samanlaisia kokemuksia?
Kuulostaa tutulta! Vein anopille ikeakassillisen kaikenlaista vaatetta konmarituksen jäljiltä. Ei ole näkynyt päällä, ei tainnut edes kiittää? Ja joukossa oli monta uuttakin vaatetta, mitä ei vaan ole tullut käytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kummassa osaankin ostaa aina sellaisia, mitä en ikinä nää lapsen päällä.
Onko muilla mummeilla samanlaisia kokemuksia?Kuulostaa tutulta! Vein anopille ikeakassillisen kaikenlaista vaatetta konmarituksen jäljiltä. Ei ole näkynyt päällä, ei tainnut edes kiittää? Ja joukossa oli monta uuttakin vaatetta, mitä ei vaan ole tullut käytettyä.
Samaa olen ihmetellyt. Vein myös vanhan maton, vanhoja elintarvikkeita ja vaatteista muistin erikseen mainita, että ne on mulle iiiiihan liian isoja mutta varmaan anopille sopivia. Ei näy mattoa, ei ruokia, eikä vaatteita. Missä vika? En tajua.
Ajattelinkin, että vastaukset tulee olemaan äärilaidasta toiseen.
No, ajattelemme asioista vaan niin eri tavalla.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelinkin, että vastaukset tulee olemaan äärilaidasta toiseen.
No, ajattelemme asioista vaan niin eri tavalla.
ap.
Miten sinä sitten ajattelet? Jotainhan teet väärin.
Ihan saman värisiä jopa mitä yleensä käyttää.
Lastenvaate putiikeista ostetttuja. Ei todellakaan mitään kutittavia tai nappeja selkäpuolella.
Ihan oikean kokoisiakin, katson koot, kun lapsi on mummilassa hoidossa.
Että silleen.
Niille kannata ostaa mitään. Samoin itselleni en halua epäsopivaa vaatetta, kosmetiikkaa, tavaraa. Kirjat haluan valita itse.
Vierailija kirjoitti:
Ihan saman värisiä jopa mitä yleensä käyttää.
Lastenvaate putiikeista ostetttuja. Ei todellakaan mitään kutittavia tai nappeja selkäpuolella.
Ihan oikean kokoisiakin, katson koot, kun lapsi on mummilassa hoidossa.
Että silleen.
Ihan putiikista ostetut myyn käyttämättöminä facen kirppariryhmässä heti. Saa mukavasti ukolle kaljarahaa.
Miksi ostat? Kysy selkeästi koko ja tarve tai anna rahana?