Lue keskustelun säännöt.
Hankalat potilaat
21.09.2018 |
Kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuuteanemia, krooninen väsymysoireyhtymä... Lista kasvaa päivä päivältä. Mystisiä kaiken kattavia oirekuvauksia, musertavaa väsymystä, työkyvyttömyyttä...
Olen nyt jo pidemmän aikaa seurannut keskustelua joka velloo julkisuudessa. Olen potilas itsekin vailla minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta. Tästä huolimatta olen havainnut muutamia yhdistäviä tekijöitä kaikille näille oireyhtymille.
-On olevinaan uusi tauti, mutta vähän kun pintaa rapsuttaa alkaakin löytyä ihan tutkittua tietoa vuosikymmenten ajalta, potilaskuvauksia jopa vuosisatojen ajalta.
-Tutkimustulokset hyvin ristiriitaisia kuten myös hoitosuositukset. Tämä pätee kunnes saa nähtäväksi tutkimuksia ja täsmähoitoja Suomen rajojen ulkopuolelta.
-Hoitosuositukset (jos niitä on) tähtäävät siihen että potilas pysyy hengissä, eivät siihen että saavutetaan terve olotila.
-Lähes kaikkiin näihin "uusiin" oireyhtymiin on olemassa hyvin halpa ja yksinkertainen hoitotapa jota ei kuitenkaan Suomalainen koululääketiede tue koska "ei ole tarpeeksi tietoa ja tutkimuksia/todisteita".
-Varsin usein edellämainittu hoitomuoto on muualla maailmassa ollut menestyksekkäästi käytössä pahimmillaan jo vuosisadan/kymmeniä vuosia. Tarpeeksi kauas kun mennään kotimaisen lääketieteen historiaa, kyseinen hoitomuoto on meilläkin joskus ollut olemassa, vaan ei enää tänään.
-Jos vaihtoehtoina ovat muualla jo vahingollisena kielletyt hoidot ja hoito jonka toimivuudesta on muualta maailmasta runsaasti todisteita, yleisimmin meillä KäypäHoidoksi valikoituu juurikin se huonompi vaihtoehto.
Miksi näin? Miksi tämä "Kotimainen on aina paras" -pöljäily saa aina vaan jatkua vuodesta toiseen? Jos todetaan uusi päänsäryn muoto ja muualla maailmassa todistetusti saadaan se katoamaan aspiriinilla, miksi meillä siihen suositellaan kuntojumppaa ja happosalpaajia? Miksi juuri Suomalainen lääketieteen tutkimus on se ainoa oikea koko totuus? Samaan ihmislajiin kuitenkin kuulutaan muiden tätä palloa asuvien kaksijalkaisten kanssa, ja peruskoulupohjaisen biologian mukaan samojen luonnon lakien ja käytäntöjen vaikutus meihin pitäisi siis olla yhteneväinen.
Kommentit (4)
En ole alan asiantuntija, mutta kiinnostaisi kuulla esimerkkejä mainitsemistasi sairauksista ja niiden hoidosta meillä vs. ulkomailla, jos kerran ulkomailla on edistyneempiä hoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkiään raja-arvot hormoneille, hivenaineille ja vitamiineille meillä matalampia kuin muualla, tästä johtuen hoito usein viivästyy eikä ole tarpeeksi aggressiivista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta: maailmalla käytössä testit ja raja-arvot joilla sen toteaminen yksiselitteistä. Suomen rajojen ulkopuolella käytössä laaja kirjo korvaavia hormonivalmisteita potilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Suomessa tuijotetaan paria raja-arvoa, jotka on täällä määritetty liian tiukoiksi. Lääkkeistä käytössä lähinnä Thyroxin, jos oikein irrotellaan ja lääkäri on vapaamielisempi, Liothyronia voi saada Thyroxinin rinnalle ellei oireet muutoin poistu.
Anemia: ferritiinin määritys on maailmalla peruskauraa, ja raja-arvot huomattavan korkeat. Suomessa tuijotetaan sitkeästi hemoglobiinia ja jos ferritiini satutaan mittaamaan, yleensä se on hoitavan lääkärin mielestä ok arvoilla joilla muualla maailmassa saisi jo rautaa suoraan suoneen. Suomessa myös suositaan perusteettomasti ainoastaan suun kautta annosteltavia tabletteja pitkine kuureineen, kun asian voisi hoitaa nopeammin kuntoon suonensisäisesti.
Väsymysoireyhtymä: Nimi sen jo kertoo. Nää on vaan väsyneitä, luulosairaita ja laiskoja. Maailmalla oireyhtymälle on parikin eri nimeä. Syistä ja synnyistä ei ole vielä yksimielisyyttä, kuin ei myöskään hoitosuosituksista. Suomessa potilas on luulosairas, masentunut (psyykenlääkkeet kuvioihin), tai oikeasti sairas jolloin valitaan muualla jo kokeilluista hoidoista esim. toimintaterapiaa joka on jo aukottomasti todettu jopa vahingolliseksi hoitomuodoksi.
Yhteistä kaikille näille usein kroonisille ja elämänlaadun romahduttaville sairauksille oman havainnon mukaan on tutkijoiden ja lääkäreiden pakonomainen vänkääminen siitä, että pitää itse toistaa ksikki virheet mitkä muualla on jo tehty ja dokumentoitu.
Miksi Suomen terveydenhuollon pitää yrittää keksiä polkupyörä uudelleen ja uudelleen, kun ne piirrustukset voi kopioida muualta ja alkaa niiden pohjalta kehittämään ihan omaa kulkupeliä?
Potilas on aina luulosairas jos kuvittelee että terveydenhuolto voi parantaa hänet. Parhaimmillaankin terveydenhuolto voi vain auttaa paranemaan. Jos ruokavalio tuntuu ongelmalliselta sitä voi muuttaa ilman että lääkäri siihen antaa määräyksen.
...