Miehen masennus ja yleinen ankeus.
Kaikki on paskaa.
Siis jos puolisoltani kysytään.
Ihmiset ovat idiootteja, lasten harrastukset täyttä paskaa, ruoka on epäterveellistä tai liian terveellistä, huonekalut on rumia ja vanhoja, kaikki mihin minä käytän aikaani tai rahaani on tyhmää, jne jne.
Oikeasti meillä on kaikki hyvin. On nätti koti ja fiksut muksut, syödään ihan perus kotiruokaa ja meillä on varaa elää ihan hyvää arkea. Mutta miehellä on työperäinen uupumus ja univaikeuksia.
Minä alan olla loppu tähän tilanteeseen. Mulla ja lapsilla on kivaa keskenään, mutta kun mies tulee paikalle, tunnelma laskee. Mä en saa apua arkeen käytännössä ollenkaan mutta sen hyväksyn ja sen asian kanssa pärjään. Jaksaminen loppuu siihen, kun toinen ankeilee 24/7. Ja on tuo rankkaa lapsillekin kuunnella.
Meillä on esiteinejä mun aiemmasta liitosta ja yksi yhteinen taapero. Eletään mun talossa, hoidan itse laskut jne ja se saakin ajattelemaan että pärjäisin paremmin itsekseni.. Mutta toisaalta hyvänä päivänä muistan taas miksi tuota miestä rakastan.
Mitä hittoa mä tekisin, että jaksaisin paremmin? Tai että jaksaisin uskoa, että tämä loppuu joskus ja tulee parempi aika?
Kommentit (23)
Masennus on sairaus, josta parantuu yleensä muutamassa vuodessa terapian ja lääkkeiden avulla. Masentunut sairastuttaa helposti puolisonkin, niin kävi meilläkin. Nyt olemme siinä tilanteessa, että pahin on selätetty ja toipuminen on hyvässä vauhdissa. En nyt ihan terveeksi itseäni sanoisi, mutta paljon paremmassa kunnossa kuitenkin. Meilläkin eropuheita on ollut ja asumuseroakin mietitty. Päätimme jatkaa ja selvisimme!
En osaa sanoa onko parempi erota. Muutama vuosi siinä voi olla paskaa aikaa, mutta senkö takia hajottaa perhe? Kannattaa hankkia omia harrastuksia tai ainakin omaa aikaa. Jos vain luotat, että puoliso pärjää lasten kanssa hetken vaikka valittaisikin siitä, niin pidä pääsi ja tee omia juttuja! Miksikään marttyyriksi ei kannata alkaa.
Yrittääkö mies edes parantua? Eihän tuollaista voi olla että toinen saa vaan maata koska masennus ja sun pitää koko ajan olla hyödyllinen. Käyttääkö masennusta tekosyynä kaikkeen vai onko oikeasti määrätietoisesti päättänyt että selättää sen sairauden?
Mä olin pari vuotta aika riesa masennukseni kanssa. Hattua nostan miehelle että jaksoi sen ajan. Nyt mulla on tahto ja pyrkimys päästä tästä tilasta eroon. Aikaa se tulee vielä viemään ja haastavia aikoja on edessäkin. Ymmärtäisin täysin jos mies päättäisi heittää sekopään ankeuttajan pois. Tosin en mä ole 24/7 ankea etenkään enää, korkeintaan 10% ajasta.
T: epävakaa (dg) nainen ja hemmetin kärsivällinen mies
Kuinka nopeasti ap teki miehen kanssa lapsen? Tunsitko häntä oikeasti sitä ennen? Mitä jos hän onkin ihan vaan k-pää?
Pelasta nuo isommat lapsesi tai anna heidän muuttaa isälleen. Aivan hirveä tilanne heille, kammottava isäpuoli. Onnea ap, järjestit heille upean lapsuuden!