Ex vaimo vaihtoi sukunimensä takaisin tyttönimeen

Tuliko ap:lle paniikki, että joutuuko lapsetkin vielä hoitamaan.

Ongelmasi ratkeaa, kun sinä ja lapset otatte saman nimen kuin vaimollasi.

Mä olen aina kuvitellut, että se tavallaan kuuluukin vaihtaa takaisin kun eroaa? Eihän siinä enää olla miehen suvussa, vaan erottu siitä. Musta on kummallista että joku pitäisi exänsä sukunimen, pitäisin sellaista vain imagokysymyksenä, häpeänä erosta tai muuten vaikeutena päästää irti. Itse vaihtaisin takaisin omaani samantien kun eropaperit selvät. En usko että lasten identiteetit moisesta kärsisi.

En minä kyllä viitsisi pitää eron jälkeen exän nimeä, enhän minä enää kuuluisi hänen sukuunsa eikä hän minun. Ikävä juttuhan se olisi että on eri sukunimi kuin lapsilla, mutta kyllähän sen kaikki ymmärtää jos ei kerran olla miehen kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina kuvitellut, että se tavallaan kuuluukin vaihtaa takaisin kun eroaa? Eihän siinä enää olla miehen suvussa, vaan erottu siitä. Musta on kummallista että joku pitäisi exänsä sukunimen, pitäisin sellaista vain imagokysymyksenä, häpeänä erosta tai muuten vaikeutena päästää irti. Itse vaihtaisin takaisin omaani samantien kun eropaperit selvät. En usko että lasten identiteetit moisesta kärsisi.

Itse kyllä haluaisin silti olla samanniminen kuin lapseni, ainakin niin kauan kun asuvat kotona.

Mitä se sulle kuuluu? Ei ole enää sun suvussa osallisena, lapset voivat pitää sun sukunimen. Mitä jos ex-vaimosi tapaa uuden miehenkin? Elämä jatkuu, daa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi ratkeaa, kun sinä ja lapset otatte saman nimen kuin vaimollasi.

Ei onnistu.

En yhtään ihmettele että on ex, kerta asenteesi on tuota luokkaa. 

Mulla on ollut aina eri sukunimi kuin muulla perheelläni. Kun olin lapsi, äiti meni uusiin naimisiin ja otti uuden miehensä nimen, mä jäin isäni sukunimelle. Nyt oon naimisissa, edelleen tyttönimelläni ja mies& lapset ovat miehen nimellä. 

Enemmän ihmettelen, miksi se sukunimi alunperinkään on pitänyt vaihtaa. Itse päätin olla lähtemättä siihen rumbaan. Lapsen eri sukunimestä ei ole ollut mitään ongelmaa, kukaan ei ole epäillyt äitiyttäni. Siviilisäädystä riippumatta sukunimi on ja pysyy.

Samaa ihmettelen minä kuin moni muukin. Eli mikä ongelma se on, että äidillä on eri sukunimi kuin lapsella? Korkeintaan esittäytyessä joutuu sanomaan / kirjoittamaan sanan tai muutaman sanan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika yleinen tapa kiukutella avioeron jälkeen, mutta turha siitä on mieltään pahoittaa. Tuo nainen on nyt poistunut elämästäsi eikä hänen tekemisensä pitäisi kiinnostaa sinua pätkääkään.

Kiukutella? Eikö se nyt ole ennemminkin itsestäänselvyys ettei avioeron jälkeen pidetä ex-puolison nimeä?? En ole ikinä kuullut että joku olisi pitänyt.

Eihän se enää nykyaikana ole ongelma, jos lapsella / lapsilla on eri sukunimi kuin toisella vanhemmalla. Eri asia oli 50-luvulla, kun äitini avioitui ja otti miehensä sukunimen (muutahan ei ollut mahdollista tehdä), jolloin minä jäin yksin äidin tyttönimelle, koska olen avioton lapsi. Ja minun vastuulleni sälytettiin eri nimen selittäminen. Ei ollut mikään helppo pieti ujolle ja aralle lapselle. Eikö ap ole tärkeintä, että lapsillanne on sekä isä että äiti, olipa nimi mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Todella epäkunnioittava veto miestä kohtaan.

Mistä tiedät, kuinka epäkunnioittava tämä ex-mies on ollut, jonka sukunimestä haluaa päästä eroon. 

Mulle oli eron jälkeen tosi tärkeä asia se,että vaihdoin omalle tyttönimelleni takaisin. Se tuntui kaiken myllerryksen jälkeen tärkeältä palata "omilleen" ja mulle on tärkeää myös se, että lapsi on isänsä sukuniminen, koska se on hänen sukunimi ja kyllä ilman sukunimiäkin tietää kuka äiti on.

Ihmisillä pitäisi olla sama homma kuin porolla, eli vasat pannaan emän merkkiin. Eihän siitä isästä koskaan tiedä, eikä sillä niin väliäkään loppujen lopuksi ole, kunhan on tolkut huoltajat ja rakastava perhe.

Semmosia ne ex-vaimot ovat. Kehtaavat vaihtaa sukunimensä eivätkä kuuntele lainkaan ex-miehen mielipidettä asiasta.

Mä otin eron jälkeen äitini tyttönimen, isäni kun oli sadistinen naistenhakkaaja. Ei kaduta ja tässä pysyn loppuikäni. Lapset päättävät omalla kohdallaan myöhemmin mitä tekevät.

Vähän OT mutta muistuipa lukioajoilta mieleen eräs kaveri, jonka sukunimi (veljensä kanssa) oli A, äitinsä B ja isänsä C.

Äiti oli erossa ottanut tyttönimensä takaisin ja isä uuden avioliiton myötä vaimonsa sukunimen. Lapsille jäi perheen (entinen) yhteinen sukunimi, jota ei lopulta ollut enää kummallakaan vanhemmalla. Eivät ole aikuiseksi tultuaan vaihtaneet sukunimiään ja äitikin on jo B-D.

Tuo kuvio vähän kummastutti mutta mitäpä siitä.