Ex vaimo vaihtoi sukunimensä takaisin tyttönimeen

Miksi pitäisi olla sama sukunimi?

Jos olette yhteishuoltajia, anna hänelle lupa vaihtaa lastenkin nimet omalle tyttönimelleen. 

Niin mitä haittaa lapsille mahtaisi olla tuollaisesta itsekkyydestä?

Täh? Mä pidin oman sukunimeni, kun avioiduimme, ja siksi lapsilla on eri sukunimi kuin mulla. Se ei ole ollut pienikään ongelma.

Vai oikein itsekästä? Luulen vaan, ettet halunnut luopua viimeisestä leimastasi vaimossasi.

Olen naimisissa ja mulla on eri sukunimi kuin miehellä ja lapsillamme.

Seuraava vaimosi on mielissään sitten. 

Ja miltähän sitten tuntuu, jos ja kun omat lapset päättävät ottaa kokonaan uuden nimen, joka ei ole sen paremmin isän kuin äidin nimi. - Siihen heillä on täysi oikeus ja mahdollisuus, jos tykkäävät niin tehdä syystä tai toisesta.

Täh miksi te annatte lapsenne miehen nimelle? Tehän ne kannatte ja synnytätte?

Ajatella, kyllä munkin mies on tooosi itsekäs kun sillä on eri nimi kun mulla ja meidän lapsilla.

Mä ainakin vaihdoin heti takaisin tyttönimeni, kun erosin. Hölmö olin, kun en omaa erikoista sukunimeä pitänyt naimisiin mennessä.

Vaihda sinä ja lapset exäsi nimeen niin kaikilla sama sukunimi, kukaan ei eroa joukosta

Niin voisin minäkin tehdä varsinkin jos eroamisen syy ja erotilanne olisivat olleet ikävät. Nollaisin sillä tavoin exän tulevaisuudestani. Lapset ovat tietenkin hyviä ja yhteisiä, mutta siihen jääköön se historia.

Vierailija kirjoitti:

Täh miksi te annatte lapsenne miehen nimelle? Tehän ne kannatte ja synnytätte?

Meillä sukunimi arvottiin, se oli reiluin tapa päättää lasten sukunimi. Arpaonni osui minun nimeeni.

Minä ainakin annoin lapset mieheni nimelle siitä syystä että asia oli minulle melko samantekevä ja mielestäni miehelläni on tosi kiva harvinainen sukunimi ja minulla ei.

Eron jälkeen otin tyttönimeni takaisin. Lapseni on isänsä sukunimellä, koska isä ei suostunut vaihtoon vaikka lapsi itse halusi. Pian hän on 18 vuotias, joten saa sitten päättää itse. Ongelma se ei ole koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Täh miksi te annatte lapsenne miehen nimelle? Tehän ne kannatte ja synnytätte?

Kyllä. Mutta ne ovat silti yhtä paljon miehen kuin minunkin. Ja jompikumpi piti valita. Miksi ei yhtä hyvin miehen nimeä?

Todella epäkunnioittava veto miestä kohtaan.

Tämä on aika yleinen tapa kiukutella avioeron jälkeen, mutta turha siitä on mieltään pahoittaa. Tuo nainen on nyt poistunut elämästäsi eikä hänen tekemisensä pitäisi kiinnostaa sinua pätkääkään.

Miksi se miehen nimi pitää alkujaankaan ottaa? Typerä ja todella sovinistinen perinne josta yllättävän monet fiksutkin ihmiset tuntuvat pitävän kynsin hampain kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se miehen nimi pitää alkujaankaan ottaa? Typerä ja todella sovinistinen perinne josta yllättävän monet fiksutkin ihmiset tuntuvat pitävän kynsin hampain kiinni.

Vaikka minunkin tyttönimeni on erikoinen ja inan harvinaisempi kuin miehen, niin on se NIIN ruma, että ei kiitos. Olenkin ajatellut, että jos joskus ero tulisi ja nimenvaihtaminen tulisi ajankohtaiseksi, ottaisin ihan uuden nimen. Ja senkin nimen olen jo valmiiksi miettinyt, olisi ihan uusi eikä kenelläkään Suomessa.