Lue keskustelun säännöt.
Pisin hyväksyttävä aukko ansioluettelossa?
20.09.2018 |
Itselläni on useita vuosien aukkoja ja nyt viimeisin jo yli kolme vuotta.
Ei varmaan hirveästi kannata enää yrittää töitä hakea?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen gäppeihin keksinyt kaikenlaista, vaikka freelancer-hommia. Ei niitä vuosien jälkeen ainakaan mitenkään tarkistella. Jos on lapsia, voi säveltää olleensa hoitovapaalla.
Ai tyhjäntoimittamista kutsutaan nykyisin gäpiksi. Aina oppii jotain uutta.
No, tuossahan on selvästi kuitenkin ihminen joka haluaa tehdä töitä/etsii töitä. Siksi sellainen edes miettii työhistoriaa ja sen "gäppejä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ikäkin vaikuttaa. Jos olet vielä alle 30v., niin ehkä sinulla on vielä toivoa. Tietysti olisi hyvä, jos voisit osoittaa tehneesi jotain kolmen vuoden aikana, edes vapaaehtoistyötä, mutta jos et ole, niin älä lähde valehtelemaan asiasta.
Olen lähes 40. Olen rakentanut kaverilleni aidan ja toiselle uuden katon. Melkein vapaaehtoisesti.
ap
Eli osaat ainakin nikkaroida. Mitenkäs rakennushommat?
Miksi minä en pääse työttömäksi ikinä? Aina jatkuu ja jatkuu hommat.
Kadehdin hirveästi puolta nuorempia suomalaisia ja maahanmuuttajanaisia pentuineen, jotka eivät joudu tekemään töitä, ostelevat kaupassa kaikkea ja minun pitää aina joka ostokseeni tehdä rahat itse.
Sairauksia ja ikää on. Nuorena elätin itse lapseni omalla työlläni ja nyt katson tätä meininkiä, kun omat ja muualta tulleet löysäilevät kaupoissa ja kotona ja Kelalla.
Ehkä vähän väärät kysymykset ap:lla.
Olennaista lienee se, että 3 vuoden aukko ansioluettelossa näyttää kuitenkin paremmalta kuin 10 vuoden aukko. Jos sitä omaa tilannetta siis haluaa muuttaa, niin kannattaa alkaa tehdä asioita siihen suuntaan.
Jos on jo vuosia mennyt ilman mitään vastuita, niin varmaan ihan tosi onkin, että ihan omalle itsellekin 8 tunnin täysiin työpäiviin siirtyminen kerralla on täysi mahdottomuus. Kannattaa sen sijaan suosiolla alkaa rakentaa elämää oikeaan suuntaan vähitellen hankkimalla työllistymistä tukemia aktiviteetteja ja alkamalla luomaan sellaista rutiinia ja verkostoa, jonka avulla työllistyminen on jonain päivänä mahdollinen. Voi mennä vaikka avoimen yliopiston kursseille tai aloittaa jonkin halvan harrastuksen, joka tukee halutuissa työtehtävissä tarvittavia taitoja. Näitä on olemassa ihan joka lähtöön.
Ei voi ajatella niin, että koska 3 vuoden ei-minkään-tekemisen jälkeen ei ole mahdollista saada mukavaa hyväpalkkaista työpaikkaa heti, ei kannata ollenkaan edes yrittää. Tuskinpa kukaan on saanut töitä ilman että jossain vaiheessa on nähnyt vaivaa itsensä valmistamiseksi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä en pääse työttömäksi ikinä? Aina jatkuu ja jatkuu hommat.
Kadehdin hirveästi puolta nuorempia suomalaisia ja maahanmuuttajanaisia pentuineen, jotka eivät joudu tekemään töitä, ostelevat kaupassa kaikkea ja minun pitää aina joka ostokseeni tehdä rahat itse.
Sairauksia ja ikää on. Nuorena elätin itse lapseni omalla työlläni ja nyt katson tätä meininkiä, kun omat ja muualta tulleet löysäilevät kaupoissa ja kotona ja Kelalla.
Ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi, niin pääset ihanuuteen. Helppoa kuin heinänteko.
Netissä voinee tehdä nykyään ekan ilmoituksenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä työpaikassa oikeasti katsellaan joitain aukkoja ansioluettelossa? En ole koskaan törmännyt tällaiseen...
me hävitään tää sota kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
me hävitään tää sota kirjoitti:
Itse notkuin kouluissa, jotka keskeytin/en saanut loppuun, sitten olin työttömänä ja join kaljaa. Joskus näiden opiskelujen lomilla kävin vähän töissä yms.
Kolmikymppisenä menin duunarihommiin, joita tein sitten kymmenen vuotta. Nyt menin paremmalla asenteella vanhana korkeakouluun. Mutta kyllä noin urpolla "työhistorialla" hankalaa tulee. Kannattaa nuorena miettiä oikeasti niitä asioita kunnolla, vaikkei kiinnostaisi ja tuntuu että edessä on loputtomasti aikaa.
Niin, en ole enää nuori. Olisi varmaan pitänyt pohtia joo, mutta nyt oon jo tavallaan hyväksynyt tän urpouteni ja todennäköisyyden loppuelämän työttömyyteen tai korkeintaan satunnaisiin pätkätöihin.
ap
Joo, heitin yleisesti ilmoille vaan. Tarkoitin myös itseäni, kun puhuin urposta työhistoriasta. Kyllä tässä keksiäisyyttä saa käyttää, kun joskus 45-vuotiaana kävelee taas markkinoille maisterin paprut taskussa.
No, sulla on sentään tuo. Mulla ei äly riitä korkeakouluopintoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee siitä mitä olet tauolla tehnyt? Ollut äitiyslomalla, opiskelemassa, kierrellyt maailmaa, ollut kotirouvana/omaishoitajana tms.
...jatkan vielä. Ei varmaan syyllä sinänsä ole väliä, jos osaat selittää työstä poissaolon positiivisella tavalla, eduksesi kääntäen. Asenne ratkaisee, sekä sinun että tulevan työpaikan haastattelija minun mielestä. Ja jos todella haet/haluat/tarvit töitä, niin luulisi oman asenteesi olevan kohdallaan?
En mä nyt välttämättä töitä tarvitse, mutta olisihan se varmaan välillä ihan kiva, jos olisi enemmän rahaa kuin minimi. Lähinnä mietin, että kannattaako edes yrittää, koska tyhjän saa pyytämättäkin?
ap
Tuolla asenteella ei kannata yrittää. Tuolla asenteella mikään ei kannata. Jos oikeasti haluaa töihin, kannattaa tietenkin yrittää. Ei kukaan kotoa tule töihin hakemaan.
Näin olen ymmärtänyt. No, on tässä jo tottunut tulemaan toimeen minimillä, joten mennään sitten tällä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain ollut.
ap
Miksi haluat nyt muuttaa tilanteesi?
En mä hirveästi haluakaan, mutta välillä viranomaiset ahdistelevat ja välillä myös krooninen rahanpuute ahdistaa. Varsinkin näin vanhemmalla iällä on ikävää, kun ei ole edes omaan autoon varaa ja pitää kituuttaa vuokrayksiössä.
ap
Eli rahaa pitäisi tulla tilille, mutta mitään ei pitäisi joutua tekemään sen eteen? Luulin, että vain teinit ajattelevat noin.
Niin, mä meinasin, että menisin kyllä töihin, mutta en viitsisi turhaan tehdä hommia sen eteen, jos tiedän että työllistymisen mahdollisuus on olematon. Kyllä mä sit töissä ne hommat toki tekisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
me hävitään tää sota kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
me hävitään tää sota kirjoitti:
Itse notkuin kouluissa, jotka keskeytin/en saanut loppuun, sitten olin työttömänä ja join kaljaa. Joskus näiden opiskelujen lomilla kävin vähän töissä yms.
Kolmikymppisenä menin duunarihommiin, joita tein sitten kymmenen vuotta. Nyt menin paremmalla asenteella vanhana korkeakouluun. Mutta kyllä noin urpolla "työhistorialla" hankalaa tulee. Kannattaa nuorena miettiä oikeasti niitä asioita kunnolla, vaikkei kiinnostaisi ja tuntuu että edessä on loputtomasti aikaa.
Niin, en ole enää nuori. Olisi varmaan pitänyt pohtia joo, mutta nyt oon jo tavallaan hyväksynyt tän urpouteni ja todennäköisyyden loppuelämän työttömyyteen tai korkeintaan satunnaisiin pätkätöihin.
ap
Joo, heitin yleisesti ilmoille vaan. Tarkoitin myös itseäni, kun puhuin urposta työhistoriasta. Kyllä tässä keksiäisyyttä saa käyttää, kun joskus 45-vuotiaana kävelee taas markkinoille maisterin paprut taskussa.
No, sulla on sentään tuo. Mulla ei äly riitä korkeakouluopintoihin.
ap
Ilman niitäkin pärjää ja työllistyy. Tästä on tuhansia esimerkkejä pelkästään Suomessa.
pääsisikö raksalle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ikäkin vaikuttaa. Jos olet vielä alle 30v., niin ehkä sinulla on vielä toivoa. Tietysti olisi hyvä, jos voisit osoittaa tehneesi jotain kolmen vuoden aikana, edes vapaaehtoistyötä, mutta jos et ole, niin älä lähde valehtelemaan asiasta.
Olen lähes 40. Olen rakentanut kaverilleni aidan ja toiselle uuden katon. Melkein vapaaehtoisesti.
ap
Eli osaat ainakin nikkaroida. Mitenkäs rakennushommat?
En oikeastaan osaa. Teen yrityksen ja erehdyksen kautta hyödyntämällä kirjoja sekä nettiä. Eikä mulla ole näistä mitään formaalia koulutusta tai todistusta, jotenka en usko, että kuvalla aidasta hirveästi saisin rakennushommia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteesi on suurempi ongelma kuin ne aukot. "Ei varmaan hirveästi kannata yrittää". No totta hitossa kannattaa!
Vierailija kirjoitti:
Miksi minä en pääse työttömäksi ikinä? Aina jatkuu ja jatkuu hommat.
Kadehdin hirveästi puolta nuorempia suomalaisia ja maahanmuuttajanaisia pentuineen, jotka eivät joudu tekemään töitä, ostelevat kaupassa kaikkea ja minun pitää aina joka ostokseeni tehdä rahat itse.
Sairauksia ja ikää on. Nuorena elätin itse lapseni omalla työlläni ja nyt katson tätä meininkiä, kun omat ja muualta tulleet löysäilevät kaupoissa ja kotona ja Kelalla.
Älä huoli, eiköhän ne kohta katkaise tuet kokonaan kaltaisiltani, jos en suostu menemään metsään poimimaan käpyjä. Nyt jo aktiivimalli vei osan ja samalla säästi sinunkin verojasi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän väärät kysymykset ap:lla.
Olennaista lienee se, että 3 vuoden aukko ansioluettelossa näyttää kuitenkin paremmalta kuin 10 vuoden aukko. Jos sitä omaa tilannetta siis haluaa muuttaa, niin kannattaa alkaa tehdä asioita siihen suuntaan.
Jos on jo vuosia mennyt ilman mitään vastuita, niin varmaan ihan tosi onkin, että ihan omalle itsellekin 8 tunnin täysiin työpäiviin siirtyminen kerralla on täysi mahdottomuus. Kannattaa sen sijaan suosiolla alkaa rakentaa elämää oikeaan suuntaan vähitellen hankkimalla työllistymistä tukemia aktiviteetteja ja alkamalla luomaan sellaista rutiinia ja verkostoa, jonka avulla työllistyminen on jonain päivänä mahdollinen. Voi mennä vaikka avoimen yliopiston kursseille tai aloittaa jonkin halvan harrastuksen, joka tukee halutuissa työtehtävissä tarvittavia taitoja. Näitä on olemassa ihan joka lähtöön.
Ei voi ajatella niin, että koska 3 vuoden ei-minkään-tekemisen jälkeen ei ole mahdollista saada mukavaa hyväpalkkaista työpaikkaa heti, ei kannata ollenkaan edes yrittää. Tuskinpa kukaan on saanut töitä ilman että jossain vaiheessa on nähnyt vaivaa itsensä valmistamiseksi siihen.
Niin, tuo aukko oli vain viimeisin ja pisin. Ei se aikaisempikaan historia ole kuin pätkätöiden ja projektihommien täyttämää. Ei siis ihan kymmenen vuoden yhtäjaksoista aukkoa, mutta käytännössä melkein.
ap
Vierailija kirjoitti:
Asenteesi on suurempi ongelma kuin ne aukot. "Ei varmaan hirveästi kannata yrittää". No totta hitossa kannattaa!
No, oon mä yrittänytkin. Tulos on käytännössä ollut jo vuosien ajan nolla. Ainoat hommat ovat tulleet suhteiden ja entisten kontaktien kautta. Alan siis uskoa, että tyhjän saa todellakin yrittämättäkin.
ap
Ei ole kukaan ainakaan minun kokemukseni mukaan ollut aukoista kiinnostunut. Olin kotona lasten kanssa 7 vuotta ja sitten minulla pari kolme 1-2 vuoden työttömyysjaksoa. Tällaisella CV:lla sain töitä 48 v. Toki minulla on koulutusta ja työkokemustakin kun olen 15 v saakka jotain duunia tehnyt vähintään kesät tai keikkoina.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan ainakaan minun kokemukseni mukaan ollut aukoista kiinnostunut. Olin kotona lasten kanssa 7 vuotta ja sitten minulla pari kolme 1-2 vuoden työttömyysjaksoa. Tällaisella CV:lla sain töitä 48 v. Toki minulla on koulutusta ja työkokemustakin kun olen 15 v saakka jotain duunia tehnyt vähintään kesät tai keikkoina.
Niin, mulla ei ole oikeastaan noista mitään. Tai ainakaan semmoista, joilla erottuisin muista hakijoista, kun työkokemuskin on hajanaista ja lähes kaikilta mahdollisilta aloilta. Tämä olisi ok, jos olisin kaikkien alojen yleisnero luokkaa Da Vinci, mutta olen enemmänkin Iso Vitsi.
ap
Minulla on yhdeksän vuoden aukko. Olen ollut sairauslomilla ja kuntoutustuella. Hirvittää ajatella sitä ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa häämöttävää hetkeä, kun olen työkykyinen ja työnhaku olisi viimein ajankohtaista. Siihen mennessä cv:n aukko on toki vielä pidempi eikä sitä selitä mikään "hyväksyttävä". Tuntuu ettei minulla ole mitään virkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kukaan ainakaan minun kokemukseni mukaan ollut aukoista kiinnostunut. Olin kotona lasten kanssa 7 vuotta ja sitten minulla pari kolme 1-2 vuoden työttömyysjaksoa. Tällaisella CV:lla sain töitä 48 v. Toki minulla on koulutusta ja työkokemustakin kun olen 15 v saakka jotain duunia tehnyt vähintään kesät tai keikkoina.
Ehkä Suomessa alkaa olla jo suhteellisen rentoa näiden hommien suhteen, ainakin itse toivon että nuoremman sukupolven pipopää-startup-kulttuuri vielä höllentää hiljakseen lisää todistusten ja ansioluetteloiden kyttäämistä.
Jossain Saksassa ja muissa konservatiivisissa maissahan katsotaan ala-asteen todistuksetkin ja postiosoitteet ja vanhempien statukset ja vaikka mitä, joten siinä mielessä villissä pohjolassa on hyvä elää.
Ai tyhjäntoimittamista kutsutaan nykyisin gäpiksi. Aina oppii jotain uutta.