Pettäminen

Vaihtelun halu, naisen viettelyn ihanuus jne.... Kyllä noita syitä pettämiseen löytyy, vaikka se oma suhde olisikin suht hyvässä kunnossa ja haluaa oikeasti pysyä siinä suhteessa. Seksi on vain seksiä, hetken hurmaa. Ei siltä sivusuhteelta haeta välttämättä mitään muuta. Eikös nimen omaan tällä palstalla ole käynyt hyvin ilmi sekin, että ei tämä ole mitenkään pelkästään miesten juttu. Naiset tekee tätä ihan yhtä lailla, vaikka haluavatkin pysyä siinä omassa virallisessa parisuhteessaan.

Entä kun mies pettää saman kanssa useamman kerran? Vetosi " helppouteen" , ihastumistakin mukana. Ja silti haluaa jatkaa perheessään, väittää ettei ollut mitään syytä pettää??

parisuhde on muuten nasta juttu mutta seksi on jäänyt siinä vähän vähemmälle huomiolle. Tai mun mielestä petoshan on jo sinä vaiheessa tapahtunut kun toinen osapuoli on jätetty ilman hellyyttä. Silloinhan tämä ilman seksiä pärjäävä osapuoli on sanoutunut irti seksistä ja toisen on vähän niinkun mentävä muualle silloin kun suihkussa runkkaaminen alkaa tuntua rutiinilta.

Tämä niinkun esimerkkinä eräänlaisesta motiivista.

Ei minusta ole mitään outoa siinä että vierasta himoitsee, vaikka olisi hyvässä suhteessa ja haluaisi siinä pysyäkin. Itse naisena ajattelen ihan juuri näin kuin aiempi kommentoija. En tosin ole sänkyyn mennyt vieraiden miesten kanssa houkutuksista huolimatta, mutta ajatuksen tasolla asia on näin. En yhtään ihmettele, että jotkut joskus pitkässä suhteessa lipeävät kaidalta polulta, jos houkutuksia riittää. Seksi on seksiä eikä se ole välttämättä missään yhteydessä pidempään suhteeseen jossa on muutakin. Eläimiä me pohjimmiltaan olemme. Ja toiset ehkä ovat vaihtelunhaluisempia ja/tai halukkaampia kuin toiset. Elämä ei ole mustavalkoista.

N30

Vierailija:

Vaihtelun halu, naisen viettelyn ihanuus jne.... Kyllä noita syitä pettämiseen löytyy, vaikka se oma suhde olisikin suht hyvässä kunnossa ja haluaa oikeasti pysyä siinä suhteessa. Seksi on vain seksiä, hetken hurmaa. Ei siltä sivusuhteelta haeta välttämättä mitään muuta. Eikös nimen omaan tällä palstalla ole käynyt hyvin ilmi sekin, että ei tämä ole mitenkään pelkästään miesten juttu. Naiset tekee tätä ihan yhtä lailla, vaikka haluavatkin pysyä siinä omassa virallisessa parisuhteessaan.

Niin kyllähän siinä jonkinlaista ihastumista varmasti on aina mukana kuitenkin (ellei nyt sitten huorissa käy)... Ja helpostihan sitä ei tule jätettyä yhteen kertaan, jos se kolmas osapuoli on kätevästi " saatavilla" ... Mutta siltikään tosiaan en näe sitä niin, että välttämättä tilanne olisi se, että tämä pettäjä ajattelisi millään muotoa siten, että tämä uusi ihastus voisi olla hänen seuraava puolisonsa ja hänen takiaan jättäisi sitten nykyisen puolison.

Itse ainakin rakastan miestäni edelleen paljon ja seksi hänen kanssaan on ihan jees.

Mutta siitä huolimatta haluaisin pettää häntä yhden kiinnostavan työkaverin kanssa. Missään tapauksessa en halua suhdetta tämän työkaverin kanssa, haluaisin vain kokeilla seksiä hänen kanssaan. Kun on ollut 16v. samassa parisuhteessa, pakostikin seksi vieraan kanssa kiehtoo.

Mutta koska rakastan miestäni ja lapsiani, enkä halua rikkoa perhettämme, en ole pettänyt (ainkaan vielä). Jos voisin ' luvallisesti' kokeilla vierasta seksiä loukkaamatta miestäni, niin kävisin kyllä heti kimppuun.

Mutta eipä sellainen taida olla oikein mahdollista? Vai miten esittäisin asian miehelle..? Voiko kukaan olla syvästi loukkaantumatta idesta että haluaisin pettää :-((??

Eli siis kysyjälle vastauksena, hyvin voi pettäminen olla mahdollista vaikka rakastaa puolisooan ja haluaa pysyä parisuhteessa.

-n36-

Vierailija:

Voiko kukaan olla syvästi loukkaantumatta idesta että haluaisin pettää :-((??

Eihän se luvan saamisen jälkeen edes teknisesti ottaen ole pettämistä.

Varaudu toisn siihen että ihana miehesi ilmoittaa joku ilta saunan jälkeen että " Mä käyn bylsimässä yhtä hoitoo. Nähdään aamulla, moi!"

Musta sellainenkin ajatus pitää jakaa parisuhteessa jos se halu on suuri. Onneksi mieheni ei ole kovin mustasukkainen eikä ole suuresti loukkaantunut. Meillä teot ratkaisee, ei vietteihin pohjautuvat halut ja ajatukset. Kannattaa puhua asiasta. Ehkä voisitte harkita vaikka kolmen kimppaa niin saisit kokeilla miltä vieras tuntuu? Säännöt ja periaatteet pitää tosin kaikille osapuolille selvittää ihastumisten varalta...

ei kukaan petä toista jos rakastaa

sillä se sattuu molempiin ja jos toinen ei tiedä niin pettäjään.

jos haluaa suhteen rikkoa niin siitä vaan



-mici-

Uskottomuudesta



Puhumme siitä monilla eri termeillä: uskottomuus, pettäminen, vieraissa käynti, syrjähyppy, rinnakkais- tai sivusuhde. Suomessa, kuten valtaosassa maailman maita, on vallalla yksiavioinen kulttuuri. Jo kulttuurisestikin meillä on odotus, että kun teemme kumppanimme kanssa päätöksen ryhtymisestä sitoutuneeseen suhteeseen, se samalla sulkee muut intiimisuhteet pois kummankin elämästä, ellei toisin ole nimenomaisesti sovittu



Itse kullakin parilla ja yksilöllä on oma rajansa, jonka ylittämisen toinen kokee loukkaavaksi ja luottamuksen pettämiseksi. Monille seksisuhde kolmannen kanssa on jo selkeästi pettämistä. Muukin läheinen kanssakäyminen voi riittää ¿hälyttymiseen¿. Koska raja voi olla pariskunnan keskenkin erilainen, asiasta kannattaisi puhua ja siten selkiyttää rajoja.



Kun se on tapahtunut



Kun suhteessa on paljastunut uskottomuus, se synnyttää useimmiten kriisin pariskunnan elämään ja monesti myös petetyn mieleen. Parin kesken vallinnut luottamus rapisee hetkessä olemattomiin. Petetyn luottamus elämään, tulevaisuuteen ja omiin havaintoihin sekä omaan arvoonsa joutuvat kyseenalaiseksi. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan vihasta, tuskasta, pelosta, epätoivosta ajoittaiseen toivoon, yrityshaluun, jopa rakkauteen. Kriisi voi olla niin syvä, että petetty menettää tilapäisesti työkykynsä ja joutuu hakemaan sairaslomaa. Myös tilapäinen rauhoittavien lääkkeiden käyttö on melko yleistä.



Uskoton kamppailee usein myös hyvin ristiriitaisten tuntemusten kanssa. On syyllisyyttä, itsen soimaamista ja epätietoisuutta sekä neuvottomuutta, sääliä ja häpeää. Monesti pari yrittää selvittää asian paljastuttua, mistä on kyse. Petetty haluaa, ymmärrettävästi, saada koko totuuden tietoonsa heti. Pariskunnan tunteet lyövät kuitenkin niin kiivaina, että asiallisen kuvan muodostaminen tapahtuneesta ei ole helppoa. Keskustelut käydään tavallisesti syyttäjä-syytetty ¿asetelmassa.



Mitä pitäisi paljastuttua tehdä?



Aloitetaan siitä, mitä EI pitäisi tehdä. Kun ihminen on kriisissä, hänen ei kannattaisi tehdä suuria, ratkaisevia, koko elämään vaikuttavia päätöksiä tai toimenpiteitä. Ei siis päätöksiä yhdessä jatkamisesta, erosta, lasten huoltajuudesta, omaisuuden jaosta tms. tässä vaiheessa. Niiden aika on vasta sitten, kun kriisi on helpottanut ja päätösten kaikki perustelut ja seuraukset voi todella hahmottaa selkeästi.



Lapset on yritettävä suojella asian käsittelyltä. Lapsia ei pidä käyttää tukena tai sovittelijana, puhumattakaan tuomarina vanhempien välillä. Ei ole hyväksi lapselle, jos toinen vanhempi mustamaalaa toisen vanhemman täysin halveksittavaksi lapsen silmissä. Uskottomuus on aikuisten välinen ja keskeinen asia! Jos tilanne on niin kriisiytynyt, eikä asioita kyetä hallitsemaan, lapsia suojelemaan tai muuten huolehtimaan, on syytä pyytää apua muilta läheisiltä aikuisilta tai kääntyä ammattiavun puoleen.



Usein ei ole eduksi sekään, että petetty antaa asian nopeasti anteeksi, eikä tilannetta ollenkaan selvitellä. Tällöin jää monia kysymyksiä ja tunteita käsittelemättä, eikä tiedetä, mikä motivoi teon. Tällöin pari pyrkii jatkamaan elämää, kuten ennenkin, vaikka siinä olisikin tekijöitä, joihin puuttuminen olisi tarpeen. Ajan kanssa uusiutumisen riski voi alkaa kasvaa.



Pariskunnan olisi hyvä jossain vaiheessa pystyä selvittelemään, mistä uskottomuudessa oli kyse. Tärkeää olisi päästä selvittelyssä muuhunkin kuin ¿oliko se toinen vaalea vai tumma, oliko hän minua kauniimpi/komeampi, oliko hyvä naimaan, missä oikein tapailitte ?¿ Niin ymmärrettäviä kuin tuollaiset kysymykset ovatkin, niihin pyörimään jääminen ei useinkaan riittävästi kerro tapahtuneesta.



On tärkeätä selvittää koettu merkitys tapahtuneesta uskottomalle. Aina se ei ole helppoa. Monesti tekijä toteaa, ¿että se vai tapahtui ¿ tai ¿en itsekään tiedä, miksi niin tein¿ tai vielä ¿en olisi itsestäni koskaan uskonut, että näin tapahtuu minulle¿. Osa syyttää olosuhteita: alkoholia, seuraa, tilannetta tai että ¿minut vieteltiin¿.



Kun yritetään selvittää, mikä koettu merkitys tapahtuneella oli, joudutaan tarkastelemaan myös pariskunnan yhteiselämää, sen kaarta. Samoin parin vuorovaikutusta yhteiselämän eri alueilla, myös intiimeillä. Tällöin nousevat usein syyllisyys- ja vastuukysymykset uudelleen esiin. Petetty voi alkaakin kysyä ¿Minunko ilottomuuteni, tylsyyteni tai ulkonäköni tai seksinpanttaukseni takia niin kävi¿? Tai päinvastoin. Kumppani esittää, että syypää tapahtuneeseen olikin petetty. On hyvä todeta selkeästi: teoista on vastuussa aina se, joka ne tekee. Vaikka kumpikin puolisoista on omalta osaltaan vastuussa parisuhteensa vuorovaikutuksesta ja sen kehityksestä, ei toinen silti voi ¿ajaa¿ toista uskottomuuteen. On monia muita, tätä rakentavampia tapoja ja keinoja selvitellä ja parantaa parisuhteen epätyydyttävää tilaa kuin uskottomuus.



Mitä uskottomuuden taustalla?



Minkälaisia asioita paljastuu, jos ja kun päästään selvittelemään riittävän syvältä tapahtunutta? Uskottomuuden taustalta paljastuu hyvin erilaisia tekijöitä. Joillakin varsinkin jatkuva tai toistuva uskottomuus liittyy tapaan, jolla ko. ihminen on suhteessa elämänkumppaniinsa.



Me kaikki joudumme opettelemaan tietyn vuorovaikutuksen tavan läheisiin ihmisiin lapsuutemme kasvuvuosina. Jokaisen kasvuolosuhteet ovat omanlaisiansa. Opimme erilaisia tapoja. Nuo tavat auttavat meitä ensisijaisesti pärjäämään lapsena noissa oloissa ja ihmissuhteissa. Pitkinä lapsuusvuosina oppimamme sisäistyy ja automatisoituu meissä ja toimimme samoilla opeilla myös aikuisuuden suhteissamme. Paitsi jos emme tarkoituksellisesti työstä ja hae uusia oppeja. Vähitellen myös lapsuuden epätyydyttävät puolet alkavat nakertaa aikuisen parisuhteemme tyydyttävyyttä.



Ehkä lapsena olemme joutuneet miellyttämään muita tullaksemme hyväksytyiksi. Aikuisessa parisuhteessa miellyttämisen jatkaminen alkaa usein väsyttää pitkän päälle. Tulee tunne, että emme jaksa enää, jotakin muuta pitää jossain olla¿



Ehkä olemme jostain syystä oppineet, että riitely on pahasta. Teemme kaikkemme, ettei parisuhteessamme riideltäisi. Joudumme kuitenkin luopumaan monista tärkeistä asioistamme ja puolistamme, että riitelemättömyys toteutuisi. Vähitellen parisuhteemme tasaisuuden ohella pinnallistuu. Kosketuspinta kumppaniin katoaa. Alamme kaivata todellista, tuntuvaa kohtaamista jonkun kanssa¿



Joillekin läheisyyteen uskaltautuminen on hyvin vaikeaa. Kokemuksemme on osoittanut, että se ei ole turvallista, jatkuvaa. Aikuisissa suhteissamme käytämme erilaisia menettelytapoja, joiden avulla vältämme todellisen sitoutumisen yhteen kumppaniin. Olemalla jatkuvasti uskoton meillä on aina ¿varakumppani¿ saatavilla. Emme silloin joudu vain yhden varaan. Voimme myös jatkuvalla riitelyllä pitää toista sopivan etäällä itsestämme. Ihmisessä on kuitenkin säilynyt kaipuu todelliseen yhteyteen ja kosketukseen toisen kanssa. Tämä kaipuu voi alkaa johdattaa meitä toisaalle¿



Edellä olevien esimerkkien lisäksi voi olla muunkinlaisia vaikuttimia. Usein yhteisestä on kuitenkin, että uskoton uskoo haikailevansa toisten perään siksi, että hän ei saa suhteestaan kaipaamaansa puolisonsa vuoksi. Erittäin hyvä kysymys sen sijaan olisi: miten itse myötävaikutan siihen, etten saa tarvitsemaani tässä liitossa. Jos keskeinen tekijä on tavassa, jolla olen ja ylläpidän läheistä suhdetta, kumppanin vaihtaminen uuteen ei välttämättä auta. Sama tapa tuottaa samantapaisia ongelmia taas ajan kanssa. Vasta tuohon tapaan puuttuminen voi tuoda muutoksia asioihin.



Osassa uskottomuustapauksia on suhteessa ollut joko toisen tai molempien kokemana ilmeistä epätyydyttävyyttä, ehkäpä kriisejäkin. Asiaa on ehkä yritetty ratkaista joko yhdessä tai toisen puolison voimin. Tyydyttävää ratkaisua ei kuitenkaan pidemmänkään päälle ole löytynyt. Toinen puolisoista ei ole saanut kumppaniaan ottamaan asiaa vakavasti ja paneutumaan asian selvittelyyn. Onpa joskus käynyt niinkin, että puoliso on yksin toistuvasti nostanut suhteessa kokemaansa ongelmaa ratkottavaksi. Toinen ei kuitenkaan ole tarttunut asiaan tai myöntänyt, että suhteen ongelma koskettaa aina kumpaakin. Puolison joko sanaton tai ääneen lausuttu viesti on ollut: se on sinun ongelmasi. Niinpä vähitellen turhautuminen on alkanut vallata mielen. On alettu luopua toivosta, että asia koskaan voisikaan ratketa. Samalla, kun toivo omasta suhteesta haipuu, alttius kääntyä vieraan puoleen lisääntyy.



Uskottomuus voi joskus olla merkkinä muustakin kuin suhteeseen liittyvistä tekijöistä. Se voi olla uskottomalta yritys sopeutua johonkin kriisiaikaan elämässään, esimerkiksi ikäkausikriisiin, työttömyys- tai sairauskriisiin tai sisäiseen itsenäistymis- muutoskriisiin. Tällöin uskottomuudella haetaan toivoa, otetta elämästä tai uusia inhimillisiä peilejä.



Joskus, kun ihmisellä on lukuisia, lyhyitä vaihtuvia seksisuhteita, voi kyseessä olla ns. seksuaalinen riippuvuus. Silloin seksin kautta ja avulla yritetään ratkaista jotain muuta sisäistä vajetta. Sinänsä seksillä ei uskottomuudessa ole niin suurta osuutta kuin yleisesti otaksutaan.



Voiko suhde selviytyä?



Suhde voi selviytyä ja jatkua uskottomuuden jälkeenkin. Kriisin selvittely ja luottamuksen palautuminen vievät kuitenkin tavallisesti pitkään.



Uskottoman ja petetyn suhtautuminen asiaan on monesti varsin erilaista. Uskoton haluaisi, ettei asiaa vatvottaisi moneen kertaan. Hän toivoisi, että se jätettäisiin taakse ja jatkettaisiin eteenpäin. Petetty taas palaa tuon tuostakin asiaan ja haluaa kysellä ja pohtia asiaa eri puolilta. Lähes mikä tahansa voi palauttaa asian pakottavana hänen mieleensä.



Petetyn jatkuvan kyselemisen tarkoituksena ei todennäköisesti ole ensisijaisesti pettäneen kiusaaminen tai rankaiseminen. Hän yrittää muodostaa tapahtuneesta ja suhteesta sekä omasta asemastaan, kokonaisen kuvan. Aikaisempi kuva ja hahmotus ovat särkyneet uskottomuuden paljastuttua. Ihmisen on hyvin vaikea jatkaa elämää niin, ettei hänellä ole hahmoa siitä, missä mennään.



Luottamuksen palautumisen alkamiseksi on hyödyksi, jos pariskunnalla on jaettu, yhteinen näkemys tapahtuneesta ja sen toteutumiseen myötävaikuttaneista seikoista. Tämä mahdollistaa sen, että kun tietyt asiat on tunnistettu, niille voi myös useimmiten tehdä jotain. Sillä, että voi tehdä asioille jotain ja seurata edistymistä, on mieltä rauhoittava ja luottamusta elämään herättävä vaikutus.



Jos taas ei tiedä, missä mennään ja miksi SE tapahtui, ei voi rauhoittua. On oltava varuillaan, koska SE voi taas tapahtua minä päivänä vain.



Suhdetta, johon luottamus ei palaudu ajankaan kanssa, on raskasta jatkaa. On silti syytä toistaa, että luottamuksen palautuminen vie pitkään.



Luottamuksen palautumisessa on merkitystä myös sillä, miten rankkoja petetyn aiemmat hylkäämisen tai hyljeksimisen kokemukset ovat olleet. Minkälainen hänen sisäinen turvallisuuden tunteensa ja itsearvostuksensa on jo aiemmin ollut. Joskus näistä syistä voi olla erittäin vaikeaa päästä petetyksi tulemisen yli.



On tapauksia, joissa uskottomuus on mahdollistanut sen, mikä muuten on tuntunut mahdottomalta. Vasta uskottomuus on pysäyttänyt parin. Se on laittanut heidät kasvokkain itsensä ja suhteensa kanssa miettimään, mitä elämältään haluavat. Myöhemmin, kriisiajan jälkeen, kumpikin voi todeta, että pysäytys oli tarpeen. Sen myötä käynnistyi kehityskulkuja, joista aiemmin ei olisi uskaltanut uneksiakaan.



Anteeksi antamisesta



Nopea anteeksi antaminen ei välttämättä ole parisuhteelle eduksi. Voi olla hyvä, ettei anteeksi antamisesta tehdä pääasiaa. Sen sijaan keskitytään taustalla olevien asioiden selvittelyyn. Anteeksi annetaan aikanaan, jos tai kun aika on sille kypsä.



Uskoton voi edesauttaa kumppaninsa anteeksi antamista pyytämällä aidosti anteeksi. Pyytämällä anteeksi suhteelle ja kumppaninsa mielentilalle aiheuttamaansa tuskaa. Tämä näkyy ja mahdollistuu olemalla valmis kuuntelemaan kumppania ja osallistumaan asian selvittelyyn.



Anteeksi antaminen käy mahdollisemmaksi, kun näkee, että toinen on aidosti pahoillaan aiheuttamastaan tuskasta. Samoin, kun voi muutenkin ymmärtää tapahtuneen kaikissa yhteyksissään.



Anteeksi antaminen ei tarkoita tapahtuneen hyväksymistä, ei myöskään asian lopullista pyyhkimistä olemattomiin parin muistoista.



Arto Koskinen

psykologi, pariterapeutti

Väestöliiton Tampereen klinikka

Kiitos - tästä oli enemmän apua kuin useasta käynnistämme perheneuvolassa, missä mihinkään ei otettu kantaa eikä annettu uusia näkökulmia, joiden avulla voisi selvitä.



alkup.

Otitko siis halusi vieraisiin suoraan esille miehesi kanssa, vai tuliko esiin jotenkin mutkan kautta? Ja jos, niin miten? En uskalla esittää asiaa millään tavalla miehelleni. Olen melko varma että hän loukkaantuisi jo siitä, että edes ajattelen moista. Kun joskus yritän kysyä, onko hän koskaan ajatellut että haluisi kokeilla vierasta naista, hän vastaa aina, että minä riitän hänelle. Eipä siinä sitten paljon ehdotella :-(. Kolmen kimppa taas voisi olla vähän liikaa kaikille osapuolille, myös minulle, vaikka se fantasian tasolla tosi paljon kiehtookin.

En muista nyt miten se ensimmäistä kertaa tuli sanottua, mutta mulla nyt on tapana aina muutenkin laukoa ajatukseni (kotioloissa) aika lailla ilman sensuuria eli avoimesti puhumme kaikesta muustakin. Ei siinä meillä ole mitään ihmeellistä ollut ja miehen mielestä on ihan luonnollista, että vieraat kiehtovat pitkässä suhteessa!

seksuaaliseen kiinnostukseeni kumppaniani kohtaan, suhde olisi kestänyt max. 2 vuotta. Minulta loppuu seksihalut toiseen sitten kun asutaan yhdessä, ollaan kavereita, kumppaneita, ystäviä..... siis melkein kuin sukulaisia. Se on tapahtunut jo niin monituisen monta kertaa, että minun on vaan hyväksyttävä se osaksi luonnettani. Nykyisen kumppanini kanssa elämä sujuu loistavasti, meillä on yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohtia, matkustelemme paljon jne. Haluamme vanheta yhdessä. Harrastan seksiä aika säännöllisesti muidenkin kanssa, sillä kotona ei minulla kiinnostusta riitä. Ei tämä tietysti mikään ylpeilyn aihe ole, mutta minä olen päättänyt elää näin.

Vierailija:

seksuaaliseen kiinnostukseeni kumppaniani kohtaan, suhde olisi kestänyt max. 2 vuotta. Minulta loppuu seksihalut toiseen sitten kun asutaan yhdessä, ollaan kavereita, kumppaneita, ystäviä..... siis melkein kuin sukulaisia. Se on tapahtunut jo niin monituisen monta kertaa, että minun on vaan hyväksyttävä se osaksi luonnettani. Nykyisen kumppanini kanssa elämä sujuu loistavasti, meillä on yhteisiä harrastuksia, kiinnostuksen kohtia, matkustelemme paljon jne. Haluamme vanheta yhdessä. Harrastan seksiä aika säännöllisesti muidenkin kanssa, sillä kotona ei minulla kiinnostusta riitä. Ei tämä tietysti mikään ylpeilyn aihe ole, mutta minä olen päättänyt elää näin.

Kiinnostaa tietää oletko mies vai nainen? Entä tietääkö kumppanisi näistä muista seksipartnereista? Harrastatko kuitenkin säännöllisesti seksiä myös tämän " virallisen kumppanisi" kanssa? Onko hän tyytyväinen elämäänne yleensä ja erityisesti seksielämään?

olen nainen. Harrastan seksiä myös vakituisen kumppanini kanssa, ihan vaan siksi että pidän hänestä ja haluan että hänellä on hyvä olla. Hän haluaa minua edelleen (kiihkeästikin) seksuaalisesti eikä tietääkseni harrasta muita suhteita. Hän ei tiedä muista menoistani, ei ehkä haluaisikaan tietää, olemme jo sen verran monessa liemessä keitettyjä että ymmärrämme, ettei elämä aina ole niin yksioikoista.

ja asut P-Hämeessä