Naurattaa, kun kaverit yksitellen häviää eikä vastaa puhelimeen kumppanin löydettyään
Tätä on aina puhuttu kavereiden kanssa, että meillä ei sitten ainakaan käy noin :D ja silti yhtäkkiä ollaankin aina vaan kotona. Arkena viikonloppuisin kotona miehen kanssa. Kesällä 3viikon kesäloma - reissu miehen kanssa + loput ajasta kotona, miehen kanssa. :D puhelimeen vastataan huonosti, kun ei jakseta selittää, että olen miehen kanssa. Alkuhuuman laannuttua toisinaan osasta ystävistä kuulee enemmän, toisinaan osasta sitten vähemmän. Puhelimeen vastataan miehelle aina, kun ollaan joskus harvoin näkemässä ja kun itse soittaa kuukauden kuluttua kaverille kahdesti, ei mitään vastausta kumpaakaan päivänä.:D
Kommentit (17)
Mun kaveri haukku vuosia kaikki, kun oli sinkku ite. Juhannuksena löys mimmin, niin itestää ei kuulu mitään. Vastaa viesteihin ylihuomenna jos nyt laittaa jotain. Ei kiinnosta enää muut. No sit ku eroo niin jatkakoot samoilla linjoilla. Ei tarvi vastailla ja kuunnella itkuvirsiä.
Sä olet onnekas, kun naurattaa. Aika monia tuollainen harmittaa ja joitakin jopa itkettää. Ainakin, kun on lukenut palstalta ketjuja yksinäisyydestä.
Jos olisit oikea ystävä, antaisit hänen nauttia rauhassa alkuhuumasta.
Eikö voi olla iloinen toisen onnellisuudesta?
Oikeat ystävät pysyy toisen tukena vaikka välillä on hiljaisempaa.
Paskat sinua naurata, vaan olet katkera.
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi olla iloinen toisen onnellisuudesta?
Oikeat ystävät pysyy toisen tukena vaikka välillä on hiljaisempaa.
Joo,välillä :D monta vuotta,kunnes katoaa kokonaan perhe-elämään :D
Edellinen kommentoi,että monia tuollainen itkettää ja surettaa,sinä että anna olla :D
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi olla iloinen toisen onnellisuudesta?
Oikeat ystävät pysyy toisen tukena vaikka välillä on hiljaisempaa.
Eli se,joka ei jätä ystäviään yksin,seisoo muiden tukena ja kumppanin löytyessä jätetään yksin taas
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikea ystävä, antaisit hänen nauttia rauhassa alkuhuumasta.
Paska ystävä,kun yrittää edes kerran kuussa tavoitella ja kysyä perään!
Katso sorsia lammella. Laumassa ne sielläkin uiskentelee, kunnes pariutuvat. Sen jälkeen naaras ja koiras alkaa tallustaa kaksin peräkanaa. Syksyllä taas syödään pullaa porukassa. Semmoista se on, elämä.
Onhan tää tuttua. Mulla ystävä josta ei kuulu mitään kun parisuhteessa kaikki hyvin. Mut heti kun tulee kriisi miehen paskamaisuuden takia, kelpaan kuuntelemaan ja tukemaan monta kertaa viikossa. Jopa semmonenkin ihme kävi että kutsui itsensä meille juhannusta viettämään kun oli sen paskiaisen kanssa breikki. Mutta ikinä ei mua pyydä eikä ole aikaa kun minä kaipaisin seuraa tai tukea. Kun se mies onkin taas ihana niin ei ehi. Jos soittaa mulle, tiedän että kelpaan taas itkumuuriksi. Olen alkanu olemaan vastaamatta.
Tuo on lähes kaikkien lapsettomien kohtalo. Lopulta ei ole ketään
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää tuttua. Mulla ystävä josta ei kuulu mitään kun parisuhteessa kaikki hyvin. Mut heti kun tulee kriisi miehen paskamaisuuden takia, kelpaan kuuntelemaan ja tukemaan monta kertaa viikossa. Jopa semmonenkin ihme kävi että kutsui itsensä meille juhannusta viettämään kun oli sen paskiaisen kanssa breikki. Mutta ikinä ei mua pyydä eikä ole aikaa kun minä kaipaisin seuraa tai tukea. Kun se mies onkin taas ihana niin ei ehi. Jos soittaa mulle, tiedän että kelpaan taas itkumuuriksi. Olen alkanu olemaan vastaamatta.
Juuri sitähän varten ystävät on, että auttaa silloin kun on vaikeata. Hommaa sinäkin joku kaveri, niin voitte nelistään viettää aikaa. Ei kai se sun ystävä ketään sinkkua ota siihen kiilaamaan.
Sellasta tuntuu olevan. Olla möllötetään puolison (ja lasten) kanssa kaikki vapaa-aika. Kavereista, sisaruksista ja jopa omista vanhemmista tulee taakka ja tuskaillaan, kuinka äiti on tulossa viikonloppuna, vaikka haluttaisiin olla (taas) "oman perheen" kesken.
Lapset aikuistuu, ero tai kuolema vie puolison, yksinäistä. No hei, meenpä tyttären luo käymään, varmaan ilahtuu. Ei kun...
Kokemuksia?