Mistähän johtuu että ikävuodet 0-20 kuluivat todella "hitaasti", mutta ikävuodet 30-50 ovat kuluneet yhdessä "hujauksessa"?

No 20v asti on jotakin mitä odottaa ja elämä muuttuu jatkuvasti. Vanhempana elämästä tulee samanlaisempaa työ on pysyvää, lapset ja arki pyörii samalla tavalla.

Itse ainakin inhosin vuosia 0-25, joten ne kuluivat hitaasti, siitä eteenpäin on ollut hauskaa, joten aika on kulunut nopeasti.

Se on kyllä outoa, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika kiitää ohi. Jotkut serkun lapset tai kaverin lapset pääsee yhtäkkiä ylioppilaaksi vaikka sinä muistit että ne on vasta jotain 9v.

Itse ainakin vihasin asua kotona eli asuin siellä lukion loppuun. Ne vuodet tuntuivat piinallisen pitkiltä. Sen jälkeen olen saanut olla omillani ja vaikka välillä on ollut vaikeitakin hetkiä (taloudellisesti mm), niin henkisesti paljon parempia. Aikuisena omasta elämästään päättävänä ihmisenä on paljon parempi elää.

Solujen kello käy eri tahtia eri ikävaiheissa. Mitä nuorempi sen hitaammin kello käy.

Aika kuluu koko ajan vaan nopeammin mitä vanhemmaksi tulee.

Minusta ikävuodet siitä lähtien kun aloin muistaa jotain, nelivuotiaasta noin kymmenvuotiaaksi asti olivat todella pitkäveteisiä. Sen jälkeen jonnekin 25-ikäiseksi elämä oli muuten vain ikävää. Sen jälkeen alkoi olla hauskaa, satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Nyt viisikymppisenä ihmettelen asioita, jotka tapahtuivat ihan äsken, vain pari vuosikmmentä sitten. Vuodet vain ovat menneet ihan huomaamatta.

Jep ajan kuluminen tuntuu nopeutuvan vanhetessa. Ainoa milloin aika nykyään tuntuu pitkältä kun odottaa jotain mukavaa. Esim. pildeä.

Vuosia 20-30 ei ilmeisesti ole ollutkaan?

Totta. Ja minun lapsuuteni oli todella onnellinen, joten ei voi olla kyse siitäkään, että piinallinen elämänvaihe tuntuisi kestävän kauan.

Satavuotiaan vuosi on vain sadasosa hänen elämästään. Siksi se ei ole pitkä aika. Sen sijaan neljävuotiaalle vuosi on neljäsosa elämästä eli vastaa satavuotiaan 25 vuotta.

Siihen on ihan looginen selitys :)

Ihminen automaattisesti suhteuttaa aikaa oman eletyn elämäänsä pituuteen

Odottavan aika on pitkä! Ainahan sitä lapsena odotti jotain. Synttäreitä, huvipuistoon pääsyä, sitten vähän vanhempana ekaa poikaystävä, täysi-ikäisyyttä. Sitten opiskelujen alkamista, sen oikean kohtaamista, häitä, omaa lasta. Äidiksi tulon jälkeen onkin sitten jo reilu 10v. mennyt hujauksessa! Nyt sitä ei todellakaan odota syntymäpäiväänsä. Kauhulla vaan ajattelee, miten kovaa vauhtia 40v. lähestyy. :/ Ennenkuin ehdin huomatakaan, olen jo 50v. Hui!

Koulutunnit ja liikuntatestit ja välitunnit eivät kyllä kuluneet nopeaan. Kuinka sitä tuijottikaan niitä viisareita ja vain odotti vapautta.

Ensimmäisen 20v aikana tapahtuu 95% elämän asioista

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen 20v aikana tapahtuu 95% elämän asioista

Totta, tai ainakin ne muistamisen arvoiset asiat. Sitten kun arki keski-iässä rullaa, uusia kokemuksia syntyy vähemmän ja siten myös muistijälkiä, jotka rakentavat mieleen virstanpylväitä.

Rutiinit on petollisia. Saa ajan kulumaan jotenkin nopsaan. Kyllä elämä on lyhyt.

Mulla on olo, että mulla on lähtenyt vuosikymmen välistä, ehkä parikin. Ysäristähän on vaan "muutama vuosi". Ja Lady Gagan Bad Romance ilmestyi "ihan justiinsa", vaikka siitä on öö kohta kymmenen vuotta? Kutsun myös alle kolmenkympin oloisia miehiä "pojiksi" ihan samalla tavalla kuin oma äitini teki, tosin nykyään hänelle on poikia kaikki alle 50-vuotiaat miehet. 

Lisäksi mun pitää tarkistaa oma ikäni syntymävuodestani. Muutama vuosi sitten olin ihan varma, että olen 37, mutta kun laskin syntymäajankohdasta ikäni, sain tulokseksi 38! Olin järkyttynyt.

T. nelikymppinen ruuhkavuosia elävä