Miksi ei saa huutaa maailmalle, että on ihanaa, kun on niin kaunis lapsi!

Joskus näkee niin söpöjä lapsia, että on aivan pakko kehua! Siitä tulee vanhemmillekin niin hyvä mieli! Lisää iloa maailmaan!

Vierailija kirjoitti:

Ai miten hienoa! Onnea on että on kauniit lapset; ovatko kenties tulleet äitiinsä kauneudessa?

Maria Veitola,

Sinäkö siellä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaunis lapsi. En kuitenkaan voi hänelle valehdella, että pelkällä ulkonäöllä tässä maailmassa pitkälle pääsisi.

Siksen huutele asiasta hänelle, enkä muille...

Riippuu sukupuolesta. Voi päästäkin.

Sun lapsi on kaunis vaan sun itsesi mielestä. Jokaisen äidin mielestä se oma on maailman kaunein ja muut ei näytä miltään.

Miksi vauvan tai lapsen kauneus olisi tärkeätä?

Kertoo vähän vinoista elämänarvoista, jos se on itselle tärkeätä. Älä vain lapselle sitä sano, sillä kaikki kasvatusoppaat nykyään kieltävät nämä "oletpa sinä nätti tyttö" -länkytykset, joita etenkin tytöille hoetaan. Kehu älykkyydestä tai luovuudesta, upeasta piirustuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvan tai lapsen kauneus olisi tärkeätä?

Kertoo vähän vinoista elämänarvoista, jos se on itselle tärkeätä. Älä vain lapselle sitä sano, sillä kaikki kasvatusoppaat nykyään kieltävät nämä "oletpa sinä nätti tyttö" -länkytykset, joita etenkin tytöille hoetaan. Kehu älykkyydestä tai luovuudesta, upeasta piirustuksesta. 

Joillekin on, itselläni on atopia, ja se oli kasvoissa välillä lapsena, menin siis söpöstä lapsesta nopeasti kamalan näköiseksi.

Vanhempani vihasivat ja häpesivät ulkonäköäni atopialla ihan avoimesti, pilkkasivat kotona jne.

Olen aina hieman varuillani ihmisten kanssa, joille lasten ulkonäkö on tärkeää, mielestäni se on outoa ja kertoo ehkä rakkauden puutteesta lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Minua aina ilahduttaa kun kaikki muut äidit ja isät kyselevät, että miten me olemme saaneet niin kauniit lapset?! Ja, isät varsinkin, ihmettelevät, että miten kasvatamme, kun meidän lapset eivät kiukuttele laisinkaan, pärjäämme puhumalla. Ilmeisesti tässä viitataan heidän vaimojensa kasvatusmetodeihin : / Ja, edelleen isät varsinkin, kyselevät mieheltäni, miten hän onnistui saamaan pojan ja tytön, se kun tuntuu olevan monen (salainen) toive.

Nii in, tommosia niistä kakaroista sitten tulee kun mies ei ota vastuuta kasvatuksesta. 

PS. lapsen sukupuolen määrää mies. Oma moka, mitäs tuottaa vain tyttösiittiöitä.

Kehukaa aiheesta! Jos annatte lapsen ymmärtää olevansa nero joka asiassa, se pettymys ja pudostus on kamala (ja väjäämätön!), jos ei olekaan kaikessa niin hyvä kuin vanhemmat odottavat. Se on lapselle ihan kamala paikka. Aina lapsessa on jotain hyvää ja aina voi myös kehua hyvästä työstä ja yrittämisestä ja asenteensa. Mut se on vaan niin sääli kun se suvun silmäterä huomaa ikätovereiden joukossa, ettei olekaan mikään maailmannapa.

Kuinka moni on kuullut tarinan pöllöäidistä? Siinä pöllöäiti oli saanut viisi poikasta, jotka olivat äidin mielestä kauneimmat poikaset koko maailmassa. Niitä vaani vain vaara: metsästäjä. Eräänä päivänä metsästäjä oli pakannut aseensa ja oli lähdössä metsälle. Pöllöäiti rohkaisi mielensä ja lensi tapaamaan metsästäjää. Hän itki ja rukoili metsämiestä säästämään poikasensa ja mies heltyi. Hän kysyi: Mistä tunnistan poikasesi, kun kaikki pöllönpojat ovat samannäköisiä.

Tunnistat ne siitä, että ne ovat kauneimmat poikaset, jotka retkelläsi tulet tapaamaan, sanoi pöllö. Metsästäjä lupasi säästää pöllöemon lapset.

Illalla kun pöllöäiti palasi pesälleen, hän löysi vain irronneita sulkia ja verta. Kauhuissaan hän lensi metsästäjän majalle, jossa näki kaikki viisi poikastaan kuolleina ja nyljettyinä. Miksi et pitänyt lupaustasi, metsästäjä? itki pöllöemo. Miksi surmasit kaikkein kauneimmat poikaset, jotka löysit?

Metsästäjä meni hämilleen ja vastasi: En surmannut kauneimpia, surmasin rumimmat.

Tarinan opetus lienee: kauneus on katsojan silmissä.