Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestä tällainen itsekuri outoa?
17.09.2018 |
Siis ihminen ei pysty samaistumaan motivaation puutteeseen tai mielitekoihin. Vastauksena siihen miten välttää herkkujen syömistä niin hyvin tulee "No siis ei minulla juuri mitään ongelmia ole tuon kanssa" ja esitelmän hoitamisesta kommentoi vain "Se nyt vain piti tehdä ja päätin tehdä yhdessä illassa ja jos siinä kestää kuusi tuntia niin kestää" Vastaavia on useita.
Kommentit (24)
Mä oon just tollanen. Ns arkipäiväset asiat ei todella oo ongelmani. Jos taas kertoisin mistä en voi luopua tai mikä on vaikeaa, mulle naurettaisiin tai pidettäisiin hulluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Yyy kirjoitti:
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Ehei nämä ovat heikkojen tekosyitä. Jokaisella ihmisellä on luontainen ruokahalu ja se on itsekurista kiinni kasvattaako energiavarastoja primitiivisesti. Ylipaino kertoo vain ja ainoastaan itsekurin puutteesta.
Eihän tuo outoa ole, mutta vähän vaikuttaa että hän ei vaan ymmärrä "toista näkökantaa" koska peilaa aina itseensä.
Esim mä en juo ikinä limsaa = ei mun tee mieli limsaa MUTTA kyllä mä ymmärrän, että jollekin toiselle se voi olla ongelma olla ilman kun on tottunut sitä litkimään.
Ihmiset on erilaisia, hän on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yyy kirjoitti:
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Ehei nämä ovat heikkojen tekosyitä. Jokaisella ihmisellä on luontainen ruokahalu ja se on itsekurista kiinni kasvattaako energiavarastoja primitiivisesti. Ylipaino kertoo vain ja ainoastaan itsekurin puutteesta.
Minulla on aivan äärimmäisen rautainen itsekuri. Ei tee mieli yhtään pelata uhkapelejä, tupakoida tai käyttää huumeita.
Noihin sortuminen on vaan itsekurin puutetta.
Myös jos ei pelota joku juttu yhtään, niin se on hirveän rohkeaa sitten. Se on höpöhöpöä että pitäisi ensin pelätä ennen kun voisi olla rohkea ja voittaa pelkonsa.
Sama itsekurin kanssa.
-tietäjä joka tietää
Minä olen tavallaan tuollainen ihminen. Siinä missä on helppoa tehdä suunnaton määrä töitä, opiskella taukoamatta, lenkkeillä, syödä terveellisesti tai lukea puuduttavia kirjoja jotka vain pitää lukea, on todella vaikeaa tehdä päin vastoin. Sinänsä osaan siis samaistua siihen, että ei vaikkapa pysty olemaan syömättä sitä suklaapatukkaa, minulla se tunne tulee vain päin vastoin. Kun jotain pitää tehdä, niin se pitää tehdä, ihan sama mitä tapahtuu. Jos minulla on migreeni, mutta samana päivänä olen suunnitellut peseväni pyykkiä, tekeväni esitelmää ja käyväni lenkillä, niin sitten käydään ja kaikki muu on voi voi. Nyt olen tietoisesti yrittänyt jättää vaikka sen yhden koneellisen pesemättä, jos on oikeasti joku syy. Suunnattoman ahdistavaa se kyllä on. Olen myös ostanut jäätelöä ja syönytkin sitä vähän, vaikka se tuntuu ihan mahdottomalta.
Juu, diagnooseina syömishäiriö ja vaativa persoonallisuus. Nyt yrityksenä opetella olemaan tekemättä sitä esitelmää vaikka piti ja syömään herkkuja vaikka ”ei pitäisi”. Hirveän vaikeaa, ahdistavaa ja välillä turhalta se tuntuu, eli osaan hyvin samaistua siihen ettei jaksaisi toimia päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yyy kirjoitti:
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Just niin! Jos voisin yhden asian historiastani muuttaa, niin se olisi herkkuihin totuttautuminen. Sitten voisin "hyväitsekurisena" syödä terveellisesti.
Herkkukohta ihan ymmärrettävää. Kun niistä tottuu pois, se alkaa tuntua itsestäänselvältä ettei niitä syö. Opiskelu taas, siihen vaikuttaa niin paljon millaista elämä muuten on. Onko paljon sosiaalista elämää tai harrastuksia. Jos asuu yksin, ei seurustele ja ei ole paljon harrastuksia, voi ilman suurempaa tuskaa keskittyä vain niihin esitelmiin ja muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yyy kirjoitti:
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Just niin! Jos voisin yhden asian historiastani muuttaa, niin se olisi herkkuihin totuttautuminen. Sitten voisin "hyväitsekurisena" syödä terveellisesti.
Ei niistä tarvitse kieltäytyä kuin viikko ja toinen viikko menee jo helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yyy kirjoitti:
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Ehei nämä ovat heikkojen tekosyitä. Jokaisella ihmisellä on luontainen ruokahalu ja se on itsekurista kiinni kasvattaako energiavarastoja primitiivisesti. Ylipaino kertoo vain ja ainoastaan itsekurin puutteesta.
Minulla on aivan äärimmäisen rautainen itsekuri. Ei tee mieli yhtään pelata uhkapelejä, tupakoida tai käyttää huumeita.
Noihin sortuminen on vaan itsekurin puutetta.
Myös jos ei pelota joku juttu yhtään, niin se on hirveän rohkeaa sitten. Se on höpöhöpöä että pitäisi ensin pelätä ennen kun voisi olla rohkea ja voittaa pelkonsa.
Sama itsekurin kanssa.
-tietäjä joka tietää
Huumeet ja nikotiinituotteet ovat riippuvuutta aiheuttavia aineita, joita ihminen ei luonnostaan tarvitse, joten niitä ei voi elintärkeää ruokaan verrata. Pelko taas on tarpeellista elämässä, mutta herkut eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yyy kirjoitti:
Ihminen jonka ei juurikaan tee mieli herkkuja ei tarvitse itsekuria niitä vastaan taistellakseen. Luulisi tämän olevan itsestään selvää. Toisilla on kovemmat himot kuin toisilla.
Just niin! Jos voisin yhden asian historiastani muuttaa, niin se olisi herkkuihin totuttautuminen. Sitten voisin "hyväitsekurisena" syödä terveellisesti.
Ei niistä tarvitse kieltäytyä kuin viikko ja toinen viikko menee jo helpommin.
Niin jos muistaa syödä tarpeeksi jotain muuta eli keskittyä muuhun syömiseen, vaikka ennen ei olisi niin keskittynyt. Olin monta kuukautta herkkulakossa, sitten sorruin taas, pahemmin kuin ennen. Elämään tuli liikaa asioita enkä jaksanut enää ylläpitää näitä uusia rutiineja, jotka estivät sortumasta herkkuihin, elämäni suurimpaan onnenlähteeseen.
No, ehkä ensi yrityksellä onnistun taas paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tavallaan tuollainen ihminen. Siinä missä on helppoa tehdä suunnaton määrä töitä, opiskella taukoamatta, lenkkeillä, syödä terveellisesti tai lukea puuduttavia kirjoja jotka vain pitää lukea, on todella vaikeaa tehdä päin vastoin. Sinänsä osaan siis samaistua siihen, että ei vaikkapa pysty olemaan syömättä sitä suklaapatukkaa, minulla se tunne tulee vain päin vastoin. Kun jotain pitää tehdä, niin se pitää tehdä, ihan sama mitä tapahtuu. Jos minulla on migreeni, mutta samana päivänä olen suunnitellut peseväni pyykkiä, tekeväni esitelmää ja käyväni lenkillä, niin sitten käydään ja kaikki muu on voi voi. Nyt olen tietoisesti yrittänyt jättää vaikka sen yhden koneellisen pesemättä, jos on oikeasti joku syy. Suunnattoman ahdistavaa se kyllä on. Olen myös ostanut jäätelöä ja syönytkin sitä vähän, vaikka se tuntuu ihan mahdottomalta.
Juu, diagnooseina syömishäiriö ja vaativa persoonallisuus. Nyt yrityksenä opetella olemaan tekemättä sitä esitelmää vaikka piti ja syömään herkkuja vaikka ”ei pitäisi”. Hirveän vaikeaa, ahdistavaa ja välillä turhalta se tuntuu, eli osaan hyvin samaistua siihen ettei jaksaisi toimia päin vastoin.
Tsemppiä
Tavallaan ihailtavaa, että pysyt omistautumaan asioille, mutta ehkä tarvitsisit rinnalle, jotakin ihan muuta. Nyt sinulla on muutama eri raide eli opiskelu, urheilu ja syömisen kontrollointi. Mitä jos oikeasti miettisit, mitä sen lisäksi voisi olla? Mä suosittelen taidetta. Jos asut Helsingissä niin esim. Musiikkitalon HKO:n konsertteihin taitaa opiskeijat päästä 7 eurolla piippuhyllylle, Kansallisteatteriin saman päivän näytöksiin -50%, taidemuseoissa on ilmaispäiviä, taidegalleriat ilmaisia, kirjastosta saa lainattua runoja ja kaunokirjallisuutta, sivuaineena voi opiskella esim. taidehissaa. Elämä ja maailma avautuu sulle uudella tavalla ja sun on helpompi hengittää, alat nähdä värejä ja opit joustavammaksi. Eli ei joko/tai vaan sekä-että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin ChatGPT:ltä, miten harjoitella itsekuria. Näin se vastasi:
Itsekurin harjoittelu voi olla haastavaa, mutta se on tärkeä taito, joka voi auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi ja menestymään monilla elämänalueilla. Tässä on muutamia vinkkejä itsekurin kehittämiseen:
Aseta selkeät tavoitteet: Määritä selkeät ja konkreettiset tavoitteet, jotka haluat saavuttaa. Kun tiedät, mitä kohti työskentelet, on helpompi pysyä kurinalaisena.
Laadi suunnitelma: Suunnittele, miten aiot saavuttaa tavoitteesi. Kirjoita suunnitelma ylös ja hahmottele askelmat, jotka sinun on otettava matkalla kohti tavoitettasi.
Luo aikataulu: Aikataulun luominen auttaa sinua pitämään kiinni päivittäisistä rutiineista ja tehtävistä. Pidä kiinni aikataulusta ja varmista, että sinulla on aikaa työskennellä tavoitteidesi eteen.
Pidä itseäsi vastuullisena: Ole rehellinen itsellesi ja pidä itsesi vastuussa tavoitteidesi saavuttamisesta. Jos huomaat lipsuvasi, ota seuraavat askeleet korjataksesi tilanne.
Harjoittele itsehallintaa: Itsehallinta on osa itsekuria. Harjoittele itsehallintaa pienissä asioissa, kuten ruokavaliossasi, liikunnassa ja ajankäytössä.
Pysy motivoituneena: Muista, miksi haluat saavuttaa tavoitteesi. Pysy motivoituneena ja muistuta itseäsi säännöllisesti päämäärästäsi.
Vahvista palkitsemisjärjestelmä: Aseta itsellesi palkintoja, kun saavutat välitavoitteita tai saavutat suuremman tavoitteen. Palkitseminen voi toimia vahvana motivaattorina.
Harjoittele mindfulnessia: Mindfulness-harjoitukset voivat auttaa sinua kehittämään parempaa itsetietoisuutta ja itsehallintaa. Ne voivat auttaa sinua pysymään keskittyneenä ja kurinalaisena.
Hae tukea: Puhu ystävien, perheenjäsenten tai ammattilaisten kanssa tavoitteistasi ja pyydä heiltä tukea ja kannustusta. Joskus ulkopuolinen tuki voi auttaa pitämään sinut motivoituneena.
Ole kärsivällinen: Itsekurin kehittäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Älä anna periksi, vaikka kohtaisit vastoinkäymisiä. Jatka harjoittelua ja oppimista.
Itsekurin kehittäminen on jatkuva prosessi, ja se vaatii harjoittelua ja sitoutumista. On tärkeää olla armollinen itselleen ja oppia virheistä matkan varrella.
Jos eteeni laitettaisiin viinaa, huumeita, tupakkaa, pelikoneita, lottoarpoja, huippumuotia, muumimukeja, lahjakortti salille tai seksikkään miehen puhelinnumero, niin sinne saisivat kaikki jäädä. Ei kiinnostaisi yhtään. Onpa minulla hyvä itsekuri! Mutta annas olla, jos eteeni tuotaisiin suklaapatukka. Se olisi kidutusta.
"Ei niistä tarvitse kieltäytyä kuin viikko ja toinen viikko menee jo helpommin."
Pskapuhetta. Olen ollut useamman kerran yli kuukauden sokerilakossa, eikä mielihalu muuttunut mihinkään. Ihan yhtä paljon tekee mieli päivänä 30 kuin päivänä 1.
On ihan yksilökohtaista mitä kukakin himoitsee. Karkki on mulle se ainoa; ilman leivoksia, limpparia, alkoholia yms muita yleisiä mielihalun kohteita voin olla vaikka vuosia, eikä edes käy mielessä.
Tottumiskysymys enemmän kuin itsekuriasia. Sama kuin alkoholisteilla tai nikotinisteilla.
Olen entinen läskimässyttäjä, jolla meni raksuja ja herkkuja päivittäin vuodesta toiseen.
Itsekuria ja itsepakottamista tarvitsi ehkä 1kk lopettamisesta, sen jälkeen hyvää ei kauheasti ole tullut ajateltua ja sipsit ja suklaat lähinnä etovat.
Vierailija kirjoitti:
Tottumiskysymys enemmän kuin itsekuriasia. Sama kuin alkoholisteilla tai nikotinisteilla.
Olen entinen läskimässyttäjä, jolla meni raksuja ja herkkuja päivittäin vuodesta toiseen.
Itsekuria ja itsepakottamista tarvitsi ehkä 1kk lopettamisesta, sen jälkeen hyvää ei kauheasti ole tullut ajateltua ja sipsit ja suklaat lähinnä etovat.
No jaa, minä olin pari vuotta alkuun ketogeenisella ja sitten VHH:lla päästäkseni eroon yli 50 liikakilosta, mutta kyllä vaan edelleen herkut himottaa, ja saa olla todella tarkka ettei suunniteltu ja hallittu herkuttelu muutu monen päivän mässyorgioiksi. Mitään sellaista luontaista rajoitinta, että alkaisi ällöttää, ei ole kehittynyt.
Yleensä hyvän itsekurin omaavat ihmiset eivät tee esitelmiä yhden illan aikana, vaan suunnittelevat tekemisensä ennakkoon ja palastelevat sen. Juuri heidän ei tarvitse vetää mitään maratonsuorituksia hyvän aikataulutuksen ja sen noudattamisen vuoksi.
Itselläni noita taitoja ei ole ja kyllähän niitä hommia sitten tehdään viimetingassa niin kauan, kuin niiden valmistuminen vaatii, ei auta.
Ei. Hän vaan ei hirveästi syö herkkuja muutenkaan, niin ei ole ongelmaa olla syömättä. Ja helpointahan joku esitelmä on tehdä kerralla alusta loppuun.