Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kenelläkään kroonista sairautta, jonka vuoksi tulee sairaslomia?
16.09.2018 |
Kuinka paljon joudutte olemaan saikulla ja miten työpaikalla suhtauduttu asiaan? Onko teille tehty jotain teitä helpottavia työjärjetelyitä? Minulla on eräs krooninen sairaus ja välillä joudun olemaan pois töistä, onneksi usein olen 2-5 päivää maksimissaan eli viikkoja en ole koskaan ollut. Muutama tällainen lyhkäisempi jakso mahtuu aina vuoteen.
Koen asiasta niin valtavan huonoa omatuntoa, vaikka ei ole minun vika tietenkään ja enhän mä huvikseni töistä oo pois. Usein sinnittelen liian pitkään/aivan äärirajoille töissä ja jään pois vasta sitten kun on oikeasti aivan järjettömän uupunut sinnittelyyn ja ei vaan pysty. Työpaikalla suhtauduttu aika nihkeästi, enkä oikeastaan ymmärrä miksi. Iso työnantaja niin yhden poissaolo ei aiheuta katastrofia työpaikalla. Ehkä se on sitten kiinni lähiesimiehestä miten suhtaudutaan. Ryhmässäni ei ole muita, joilla olisi joku krooninen sairaus ainakaan minun tietääkseni ja heidän poissaolot ovat yleensä näitä heidän lasten sairauksia, perus flunssia jne. Ehkä krooninen sairaus on sitten uusi asia nuorella ihmisellä ja sen takia ollaan nihkeitä. Ei ainakaan auta tällaisen tunnollisen ja virheitä pelkäävän ihmisen oloa :(. Just olin muutaman päivän pois, omalla ilmoituksella mutta painotin käyneeni lääkärissä eli oli ihan todistuskin asiasta. Silti suhtautuminen oli jotenkin ikävä kun palasin töihin, ihan kun olisin itse tämän aiheuttanut tai jotenki ois mun vika...
Saikkupäivät olleet viimeisen vuoden aikana kahden käden sormien laskettavissa, kertaakaan en ole ollut flunssassa tms. Mietin nyt pitäisikö aktiivisemmin ottaa yhteyttä esimieheen ja sopia työjärjestelyistä. Yritin viimeksi saada etätyölupaa (meillä saa tehdä kaikki päivän viikossa) enemmäksi esim. 2-3 päivää viikosta, mutta siihen ei suostuttu. Työnantaja ei siis juuri ole tullut vastaan ehdotuksissani. Tuntuu kurjalle, että ikään kuin syyllistetään saikuista ja sitten kun ehdottaa jotain työjärjestelyä niin ei käy, eikä työnantajalla ole ehdottaa minulle mitään muutakaan. Kärsin myös itsetunto-ongelmista ja otan aika herkästi itseeni asiat, että voihan olla toi mun kokemus "syyllistämisestä" myös jotenkin objektiivisesti tarkasteltuna liioiteltu :/.
Kommentit (27)
Ihan turhaan tunnet häpeää. Tärkeää on jäädä kroonisten sairauksien kanssa pois töistä tarpeeksi ajoissa, jotta ei tule oikeasti pitkittynyttä tilannetta. Kaverini sinnittelee aina aivan viimeiseen asti ja lopulta onkin sitten viikkoja putkeen saikulla "pää kainalossa" kun tilannetta ei meinata saada mitenkään haltuun sen päästyä tarpeeksi pahaksi. En usko, että sekään on hyväksi. Nuoren ihmisen on tärkeä pitää työkykyä yllä, työuraa on vielä kymmeniä vuosia edessä. Jos työkyky edellyttää välillä lepoa (saikkua) niin sitten se on niin, turhaan polttaa itseään loppuun! Kärsimys ei kaunista ja on parempi työnantajallekin, että oot poissa muutaman päivän aina välillä kuin se että ootkin muutaman kuukauden pois kun sait vielä burnoutinkin/jaksamisongelmia tuosta sinnittelystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on haavainen paksusuolentulehdus, joka ärtyy muutaman kerran vuodessa, ja silloin joudun olemaan sairaslomalla muutamasta päivästä viikkoon. En ole koskaan edes ajatellut siinä olevan mitään pahaa, eikä työpaikallakaan kukaan tietenkään sairaslomia tuomitse tai arvostele. Silloin ollaan pois kun tarvitsee, ja sillä sipuli, lääkärihän sen määrittelee. Ihmettelen sellaista työpaikkaa, missä työntekijöiden terveyttä ei saisi hoitaa lääkärin määräämällä tavalla.
Masennus. Saikkuja viikosta pariin kuukauteen. Tänään vaihteeksi taas täydellinen romahdus ja olen itkenyt tuntikausia. Hirveä ahdistus huomisesta työpäivästä jos itken hysteerisenä koko työpäivän. Töissä esimies ei ymmärrä sairauttani ja kyselee ja syyllistää mua poissaoloistani.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on haavainen paksusuolentulehdus, joka ärtyy muutaman kerran vuodessa, ja silloin joudun olemaan sairaslomalla muutamasta päivästä viikkoon. En ole koskaan edes ajatellut siinä olevan mitään pahaa, eikä työpaikallakaan kukaan tietenkään sairaslomia tuomitse tai arvostele. Silloin ollaan pois kun tarvitsee, ja sillä sipuli, lääkärihän sen määrittelee. Ihmettelen sellaista työpaikkaa, missä työntekijöiden terveyttä ei saisi hoitaa lääkärin määräämällä tavalla.
Minulla viimeksi lätkäistiin poissaololista eteen ja esimies alkoi puhumaan, kuinka kalliiksi tulee työnantajalle poissaolot. No kyllähän mä nyt sen tiedän? Toisaalta ihmetyttää kovin, että jos kerran poissaoloja halutaan vähemmäksi niin miksi eivät suostu minun ehdotuksiin eri työkykyä tukevista toimenpiteistä. Kaksi päivää kotona viikossa etänä, sitä ehdotin ja ei käy. Oikeasti ei siis ole mitään perustetta (työn laatu/työn luonne tms) jonka vuoksi en voisi olla, mutta eivät jousta tässä muidenkaan kohdalla. Olen ehdottanut myös muita järjestelyitä, mutta niihin ei olla suostuttu. Työnantaja itse ei ole ehdottanut mitään. Tämä mielestäni kertoo asenteesta minun sairautta kohtaan ja kun olen vielä luonteeltani todella tunnollinen/herkästi ahdistuva, niin olen monet itkut itkenyt tämän sairauden ja saikkujen vuoksi.. Vaikka tilanne ei edes ole ollut mikään todella paha, voisihan olla niin että joutuisi olemaan pois joka viikko tai joka kuukausi!
Ap
Reuma. Puolessa vuodessa 1-3 sairaspätkää 1-2 viikon mittaisia. Nyt kun reuma on aktiivinen. Remissiossa ei poissaoloja tule. Reuma on ollut 1-5 v pätkissä remissiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla työnantaja itse ehdotti että jos ottaisin etäkoneen niin voin olla kotona jos/kun jaksaminen on huonompaa. Viikottaisia etäpäiviä ei sovittu, eikä niille ole kyllä ollut tarvettakaan. Nyt on ollut etäkone 8kk ja olen tehnyt etäpäiviä ehkä viisi. Ollut hyvä kausi :) Toivottavasti jatkuu näin!
Mulla on myös ohjauksessa muita työntekijöitä ja etäpäivä oikeasti aiheuttaa hieman hankaluuksia, mutta työnanataja totesi että ottaa mielummin vähän vajaatehoisen työpäivän kun ei työpäivää ollenkaan. Toisaalta kotona kun ei kokoajan tule joku keskeyttämään niin on kyllä muut hommat edennyt tosi hyvin niin en tiedä onko edes varsinaisesti vajaatehoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on haavainen paksusuolentulehdus, joka ärtyy muutaman kerran vuodessa, ja silloin joudun olemaan sairaslomalla muutamasta päivästä viikkoon. En ole koskaan edes ajatellut siinä olevan mitään pahaa, eikä työpaikallakaan kukaan tietenkään sairaslomia tuomitse tai arvostele. Silloin ollaan pois kun tarvitsee, ja sillä sipuli, lääkärihän sen määrittelee. Ihmettelen sellaista työpaikkaa, missä työntekijöiden terveyttä ei saisi hoitaa lääkärin määräämällä tavalla.
Minulla viimeksi lätkäistiin poissaololista eteen ja esimies alkoi puhumaan, kuinka kalliiksi tulee työnantajalle poissaolot. No kyllähän mä nyt sen tiedän? Toisaalta ihmetyttää kovin, että jos kerran poissaoloja halutaan vähemmäksi niin miksi eivät suostu minun ehdotuksiin eri työkykyä tukevista toimenpiteistä. Kaksi päivää kotona viikossa etänä, sitä ehdotin ja ei käy. Oikeasti ei siis ole mitään perustetta (työn laatu/työn luonne tms) jonka vuoksi en voisi olla, mutta eivät jousta tässä muidenkaan kohdalla. Olen ehdottanut myös muita järjestelyitä, mutta niihin ei olla suostuttu. Työnantaja itse ei ole ehdottanut mitään. Tämä mielestäni kertoo asenteesta minun sairautta kohtaan ja kun olen vielä luonteeltani todella tunnollinen/herkästi ahdistuva, niin olen monet itkut itkenyt tämän sairauden ja saikkujen vuoksi.. Vaikka tilanne ei edes ole ollut mikään todella paha, voisihan olla niin että joutuisi olemaan pois joka viikko tai joka kuukausi!
Ap
Ottaisin yhteyttä ylempään esimieheen tai liittoon. Ihmisellä on oikeus sairastaa syyllistymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, jos voit, vaihda työpaikkaa. Työnantaja, joka aidosti välittää tekijöistään ja firman tuottavuudesta, ymmärtää myös sen, että sairauslomat ovat parempi kuin niin pitkälle kitkuttelu, että edessä on viikkojen, jopa kuukausien sairaslomaputki.
Jos työnantaja on vanha korppu, siinä ikäluokassa ei yleensä katsota hyvällä ns. "ei-näkyviä" sairauksia, kuten vaikka tuossa yllä mainittu haavainen paksusuolentulehdus. Et linkuta, et pyörtyile, et saa kohtauksia, mutta makaat sängyssä tai vessan lattialla. Ei käy. Ei ole oikea sairaus. Laiskottelet.
Jos kyseessä on vielä vanha hapan mies ja sinä naisena, voi asetelmaan tulla ihan puhtaasti "naiset on huonoja työntekijöitä, kun ne on niin heikkoja. Miehet on rautaa!"-ajatus työnantajan puolelta. Koskaan ei pidä aliarvioida ihmisten alitajuisia tai tietoisia asenteita siellä taustalla.
Pidä sairauslomasi, koska OLET SAIRAS, KROONISESTI. Jos työnantaja ei sitä ymmärrä, hänen mokansa. Asian voi aina riitauttaa, mutta sinuna katselisin parempaa työpaikkaa.
Ei kukaan kerro kuolinvuoteellaan, että Olipa tosi kiva ja mahtavaa, kun kärsin koko elämäni siinä hirveässä työpaikassa, jossa en saanut olla oma itseni.
Terveisin,
Toinen Kroonikko
Minulla esimies ei edes ole keski-ikäinen ukko, vaan minun ikäinen nainen. Vika ei varmaan suoraan ole hänessä, vaan ylemmältä taholta tulee määräykset ja ohjeet eli häntä en suoraan syytä. Olen etsimässä uutta työpaikkaa. Harmittaa vietävästi kun tästä työstä pidän ja tätä voi tehdä aika kipeänäkin, siis selviän arjesta yleensä hyvin. Työn luonne on siis otollinen sairauden kannalta ja en tiedä missä muussa työssä selviäisin näinkään hyvin :/. Työ on vielä ihan mukavaa ja aika stressitöntä, leppoisaa. Tämä suhtautuminen sairauslomiin on oikeastaan ainoa negatiivinen asia, toki minun kohdalla se on iso tekijä. Pitää ottaa realiteetit tän sairauden kanssa huomioon ja en selviä mistään tosi vaativasta hommasta valitettavasti. No pitää koittaa kehitellä jotain. Ajattelin kyllä jos minä nyt uskaltautuisin enemmän esimiehen juttusille, että suhtautuminen mun sairauteen ja siitä tuleviin poissaoloihin oikeasti loukkaa kun en voi tälle mitään. Viimeksi esimies kysyi miksi tämä ei mene pois, miksi en saa tätä haltuun? Miksi tulee poissaoloja, eikö oo lääkettä? Vitustako minä tiedän ja lääkelistaa en ala hänelle luettelemaan kun ei kuulu hänelle, poissaolomääräni ovat pieniä versus muut samaa sairastavat.. Ihan kun ois mun vika koko tilanne aina, siis että itse teen väärin jotain asiaa ja siksi sairaus riehaantuu joskus.. Ihan on kuitenki monta lääkäriä tämän diagnoosin mulle antaneet niin ei oo mikään keksitty "vaiva" tämä, toki mulla on oma vastaava/hoitava lääkäri..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla elinsiirto mutta ku olin työelämässä jouduin ottamaan aina palkattoman päivän, jotta pääsin kauas erikoislääkärille (kuntarajat). Myös ennen siirrettä ja dialyysiaikaa ennen otin palkattomia koska oli lääkärikäyntejä ja niitä ei työnantaja korvannut. koska käynti oli tiedossa.
Dialyysiaikana olin eläkkeellä 5 vuotta mutta duunissa kirjoilla. Nykysi opiskelija ja siirre toimii mutta rajottaa tää opintojakin jatkuva sairaalassa ja verikokeissa käynti. tilannetta ei helpota sekään että pääsin ennen psykologille, mutta nyt mut käännytettiin pois sieltä koska olin käynyt liian kauan. Vaikka omasta mielestäni ois tarve. No oon ihan yksin sairauksieni kanssa. Ahdistaahan nää ja kun ei tiedä koska siirteen tila pahenee ja lääkkeitä menee. Kaikki pitää omista säästöistä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla elinsiirto mutta ku olin työelämässä jouduin ottamaan aina palkattoman päivän, jotta pääsin kauas erikoislääkärille (kuntarajat). Myös ennen siirrettä ja dialyysiaikaa ennen otin palkattomia koska oli lääkärikäyntejä ja niitä ei työnantaja korvannut. koska käynti oli tiedossa.
Dialyysiaikana olin eläkkeellä 5 vuotta mutta duunissa kirjoilla. Nykysi opiskelija ja siirre toimii mutta rajottaa tää opintojakin jatkuva sairaalassa ja verikokeissa käynti. tilannetta ei helpota sekään että pääsin ennen psykologille, mutta nyt mut käännytettiin pois sieltä koska olin käynyt liian kauan. Vaikka omasta mielestäni ois tarve. No oon ihan yksin sairauksieni kanssa. Ahdistaahan nää ja kun ei tiedä koska siirteen tila pahenee ja lääkkeitä menee. Kaikki pitää omista säästöistä maksaa.
Kuulostaa tosi rankalle ja olen pahoillani tilanteestasi :(. Tosi ikävää jos olet tuossa tilanteessa joutunut ottamaan palkatonta? Aivan kohtuutonta kun kyse on ollut käynneistä, joiden skippaus vaarantaa henkesi! Myös mulla kontrollikäynnit on aina melkeinpä työajalla, joudun ottamaan palkatonta/liukumaan työajasta hirveän monta tuntia. Vaikea tehdä takaisin jos rapsahtaa joku 5 tuntia miinusta, muutenkin työaika tuntuu aika pitkälle niin menee ikuisuus tehdä aika takaisin. Tsemppiä sulle ja toivottavasti saisit vaikka Kelan tukemaa psykoterapiaa! Krooniset sairaudet rasittaa psyykettäkin kun elämä menee sairauden ehdolla (muista lääkkeet, älä tee sitä tai tätä ettei pahene, tsemppaa töissä, osta lääkkeitä, mene lääkäriin, peru taas meno x kun oot kipeä jnejne).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimiehesi on kyllä todellinen törppö ja huono esimies ja aiheuttaa firmalle hallaa.
Ota työterveydessä puheeksi asia, että esimiehesi syyllistää sinua sairaudestasi eikä ole suostunut työkykyä ylläpitäviin toimiin. Pyydä "kolmikantaneuvottelu" jonne tulee työterveyden edustaja, HR:n edustaja ja esimiehesi, ja jossa käytte lävitse että milläs lailla se työnantaja tukisi sinun terveyttäsi sen huonontamisen sijaan. En muista "saako" näissä olla paikalla myös luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu sinun edustajanasi.
Yhteiskunnassa on sellainen ongelma että sairaslomapäivät 1-10 maksaa työnantaja yksin, saamatta mitään työpanosta vastineeksi ja yleensä pakko palkata sijainen eli lisää kuluja.
Vasta 10 päivän jälkeen kela korvaa työnantajalle osan. Siksi te 2-7 päivää kerrallaan vähän väliä sairastavat olette kalliimpia kuin joku kätensä murtanut joka on 6 vko putkeen pois.
Varsinkin pienelle työnantajalle sairaslomat ovat iso ongelma. Ironisesti esim työtapaturmat ovat halpoja jos vakuutus maksaa poissaolon palkan pienellä omavastuulla. Mutta sairauksiin ei vastaavaa vakuutusta ole. Se on aina 200-500€ pois per sairaspäivä.
Tämän tasaaminen helpottaisi vajaakuntoisten työllistämistä. Jos esim. 20 vuosittaisen päivän jälkeen kela korvaisi em työntekijän kulut lisäpäivien sattuessa, en pelkäisi yhtään ottaa selkävaivaista, ibs tai reumaa sairastavaa. Silloin hän olisi samalla viivalla muiden vain pari flunssaa sairastavien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ärtyneen suolen oireyhtymä. Otan osaa teidän muiden tilanteisiin, tuntuu pahalta teidän puolesta. Itse pärjään suht hyvin, jossain toisessa työpaikassa en pärjäisi. Joskus on aamuja kun sattuu suolistoon niin lujaa, etten pääse edes ylös sängystä. Esimies on ollut ymmärtäväinen, mutta oikeasti on vieläkin paljon ihmisiä jotka on järkyttävän ymmärtämättömiä toisten sairauksia kohtaan.
"Mee nyt vaan töihin"
"No mikä sulla nyt taas on"
"No ota lisää lääkettä"
"Eikö tohon auta mikään"
"No miks sä nyt et syö sitä tätä ja tota"
Olen käpertynyt kuoreeni, sosiaalinen elämä on kärsinyt, en puhu vaivastani kellekään ja välttelen paikkoja, joissa vaiva tulisi ilmi. Kiitos vaan asianosaisille.
Esimies ei kommentoi, työkaverit joskus katsovat vihaisesti kun tulen takaisin saikulta. Tekisi mieli sanoa pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Esimiehesi on kyllä todellinen törppö ja huono esimies ja aiheuttaa firmalle hallaa.
Ota työterveydessä puheeksi asia, että esimiehesi syyllistää sinua sairaudestasi eikä ole suostunut työkykyä ylläpitäviin toimiin. Pyydä "kolmikantaneuvottelu" jonne tulee työterveyden edustaja, HR:n edustaja ja esimiehesi, ja jossa käytte lävitse että milläs lailla se työnantaja tukisi sinun terveyttäsi sen huonontamisen sijaan. En muista "saako" näissä olla paikalla myös luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu sinun edustajanasi.
Pitääkin toteuttaa taas tämä. Meillä vaihtui just työterveys ja onneks uusi työterveyslääkäri vaikuttaa tolkun ihmiseltä. Yksi neuvottelu oli edellisen työterveysfirman työterveyslääkärin ja esimiehen kanssa, tämä lääkäri ei ymmärtänyt ollenkaan. Neuvottelussa oli asiallinen, mutta ennen neuvottelua totesi ettei aina voi huvita mennä töihin ja vihjasi suoraan, että keksin vaan syitä olla pois. Ei kun nappi huuleen ja menoks, mikä ongelma? Onneks ei oo tuota lääkäriä tai koko puljua meillä enää työterveytenä. Jälkeen päin ajatellen ois pitänyt tehdä valitus lääkäristä tai jotain. Esimieskin vähän sellainen ihminen, että lipsauttaa monessa asiassa suoraan mitä ajattelee eikä yhtään filtteröi sanomisiaan etukäteen. Eli lopputulos voi olla tosi tökerö välillä ja minä herkkänä otan sen niin itseeni :(. Koen myös tästä huonoa omatuntoa kun en osaa olla jämpti ja "vaativa", vaan jään suoraan hänen tossun alle jos näin voi sanoa. Olen hiljainen ja herkkä ihminen, enkä oikeen osaa pitää puoliani. Huono yhdistelmä.
Ap
Mun lapsellani on krooninen sairaus, jonka vuoksi olen 3-6 päivää puolessa vuodessa palkattomilla päivillä ja ajoittain pidempiä päiviä sairaalajaksojen vuoksi (tosi harvoin kyllä, ei edes joka toinen vuosi). Normaaliflunssat eivät ole "normaaleja" ja vatsataudit vievät osastolle. En siis "kehtaa" enää itse sairastaa, koska olen yh ja kaikki poissaolot töistä molempien lasten kohdalla kaatuvat mun niskaan.
Usein mietin mitä hemmetin järkeä on edes käydä töissä, puolitehoilla ja suurimman osan ajasta on huono omatunto. Mutta mun tarvitsee jaksaa vain kymmenkunta vuotta.
Tsemppiä.
Pari kuukautta olen jo ollut saikulla tänä vuonna. Esimies ei tykkää ja tunnen jkl häpeää myös tästä aina, kun tulee puhe saikuista.
Työterveyshuolto koittaa ottaa kantaa ja pidetään palaverejä. Osa-aikatyö olisi mulle sopivin...
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on sellainen ongelma että sairaslomapäivät 1-10 maksaa työnantaja yksin, saamatta mitään työpanosta vastineeksi ja yleensä pakko palkata sijainen eli lisää kuluja.
Vasta 10 päivän jälkeen kela korvaa työnantajalle osan. Siksi te 2-7 päivää kerrallaan vähän väliä sairastavat olette kalliimpia kuin joku kätensä murtanut joka on 6 vko putkeen pois.
Varsinkin pienelle työnantajalle sairaslomat ovat iso ongelma. Ironisesti esim työtapaturmat ovat halpoja jos vakuutus maksaa poissaolon palkan pienellä omavastuulla. Mutta sairauksiin ei vastaavaa vakuutusta ole. Se on aina 200-500€ pois per sairaspäivä.
Tämän tasaaminen helpottaisi vajaakuntoisten työllistämistä. Jos esim. 20 vuosittaisen päivän jälkeen kela korvaisi em työntekijän kulut lisäpäivien sattuessa, en pelkäisi yhtään ottaa selkävaivaista, ibs tai reumaa sairastavaa. Silloin hän olisi samalla viivalla muiden vain pari flunssaa sairastavien kanssa.
Ymmärrän tämän, että se on kallista työnantajalle. Mutta mitä mun pitäisi sun mielestä tehdä? Oletetaan, että oisin 20 pvää/vuosi pois työstä. Ei kukaan pääse sellaisen takia eläkkeelle :D! Koko ajatuskin eläkkeestä tai jostain on mun tilanteessa aivan naurettava. Olen kyllä sairaana paljonkin töissä, mutta työtehtävät sujuu ja selviän työstä useimmiten. Pitäiskö mun siis olla kokonaan työtön? Miksi ihmeessä kun voin tehdä työtä, en ole niin sairas ja minulla on työpaikka. Työkkäri/Kela tuskin pitää minua tai muita vastaavassa tilanteessa olevia "tarpeeksi sairaana" kun en pidä itseänikään sellaisena, että voisin työstä jättäytyä kokonaan pois? Rajoitteista huolimatta mullakin on oikeus normaaliin elämään ja arkeen!
Ymmärrän, että sun pussissa toi saikkuilu tuntuu jos oot joku pienyrittäjä. Kuten sanoin niin oon tosi suuressa firmassa töissä. Tälle firmalle on oikeasti aika sama jos joku on pois paljon, se ei tunnu suoraan kenenkään kukkarossa toisin kuin vaikkapa pienellä yrittäjällä voi tuntua. Siksipä en ymmärrä miksi esim. esimies suhtautuu nuivasti, minun poissaoloni kun ei tunnu hänen tai hänen esimiehensä tai esimiehen esimiehen esimiehen kukkarossa senttlläkään. Toivottavasti kuitenkin kohtelet mahdollisesti sairaita alaisiasi hyvin, koska kaikki kroonisesti sairaat varmasti vaihtaisivat terveen kanssa osia. Ei se saikku ole mitään "lomaa" vaan usein täynnä huonoa omatuntoa (ainakin mulla, vaikka vissiin turhaan), kipua ja hirveää oloa, stressiä milloin pääsee takaisin töihin, masennusta kun jää työyhteisön jutuista paitsi... Hupisaikuttelijat erikseen ja puhun nyt siis oikeasti jotain sairautta sairastavista..
Ap
Luottamusmies ja/tai työsuojeluvaltuutettu saa tulla mukaan kolmikantaneuvotteluun!
Myös lähipiiri suhtautuu aika mielenkiintoisesti asiaan.. Mies ymmärtää kun hän elää kanssani joka päivä, että ei ihminen oikeasti jaksa loputtomiin sinnitellä ja jos tulee joku isompi lääkevaihdos esimerkiksi (tiedän etukäteen tulevani hyvin kipeäksi) niin on parempi olla kotona lääkärin määräämällä saikulla kuin sekoilemassa työpaikalla. Hän aina sanoo, että itsehän minä tiedän työkykyni ja sinnittelen muutenkin liikaa. Eräs toinen läheiseni taas korostaa, kuinka pitäisi "koittaa vaan mennä töihin".. Yleensä selviän tämän kanssa ihan hyvin työelämästä ja harrastuksista, mutta välillä tulee huonompia kausia.
Onko krooniset sairaudet oikeasti joku tabu työpaikoilla? Eikö ole ihan "normaalia", että isoissa työpaikoissa (tuhansia työntekijöitä) mahtuu joukkoon monenlaisista kroonisista sairauksista (esim. chronin tauti, astma, epilepsia, migreeni, selkäsairaudet, reuma nämä nyt ekana tuli mieleen) kärsiviä ihmisiä ja näiden vuoksi voi joutua olemaan välillä poissa? Tuntuu, että työyhteisö on ihan ihmeissään välillä miten jostain sairaudesta voi joutua saikulle tai miten se voi yhtäkkiä pahentua hetkellisesti..
Ap