Voiko enää muuta kun luovuttaa? Olen yliopistokiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Mua alettiin kiusata heti ekana päivänä amk:ssa. Yksi tyttö keksi muutaman tunnin tuntemisella kasata kasaan porukan ja jättää mut ulkopuolelle.

 

Melkoinen lahjakkuus tämä tyttö, jos onnistui ihan puskista kontrolloimaan tuntematonta ihmismassaa jaotellen suvereenisti ihmisiä sisäpiiriläisiin ja ulkopuolisiin. Sellainen olisi Hoo-itlerin kaltaiselta kansankiihottajaltakin vaatinut aika paljon. Miksi et mennyt mukaan/jättäydyit ulkopuolelle? En epäile tai vähättele kiusaamiskokemustasi, mutta joku tässä alkuskenaariossa nyt kuulostaa oudolta.

Ei kuulosta yhtään yliopistolta, sekoitatko yläkouluun?

Yliopiston lukukausi alkoi syyskuun alussa.

Kyllä se usein näissä kiusaamistapauksissa on, että itse kiusattu aiheuttaa tilanteet. Ei osaa lukea ihmisiä, vaan ajattelee heti, että esim. Mitä toi vieruskaverin vilkaisu tarkoitti? Se ei nyt sitten tykkää musta.

Eli ollaan vähän vainoharhaisia asioiden suhteen ja kuvitellaan liikoja.

Aika jännä jos viikon opiskelujen jälkeen on jo niin kiusattu, että harkitsee opintojen lopettamista. Eihän siellä kovin tiiviitä kuppikuntia ole ehtinyt edes vielä syntyä. Oletko varma, ettei ongelma ole enimmäkseen pääsi sisällä? Joskus ihmiset joilla on hyvin heikko itsetunto ja dramaattinen luonne voivat olla todella raskasta (ja paranoidista) seuraa. Kannattaisi vähän höllätä pipoa ja keskittyä enemmän omaan tekemiseen ja muistaa se perimmäinen syy, miksi siellä yliopistossa ylipäätään olet.

Ja vilkaise varmuuden vuoksi peiliin myös. Ei tuossa iässä enää ihmisiä hyljeksitä muuta kuin luonteensa vuoksi. Tai mahdollisesti hygienian, eli käy suihkussa, pese hampaat ja vaatteet säännöllisesti ja käytä dödöä. Itse olen aika ulkopuolinen lähes kaikkialla, mutta tiedostan, ettei se johdu muista. Satun vain olemaan aika sisäänpäin kääntynyt ja hankalasti lähestyttävä ihminen. Ja vieraassa seurassa aika vaivaantunut, joten annan itsestäni hyvin ynseän kuvan. Ei se ole muiden vika, eikä heidän tehtävänsä ole sopeutua minuun. Minun pitäisi kehittää itseäni ja tapaa jolla kohtaan muut. Paitsi että olen ihan tyytyväinen siihen, että mulla on muutama ystävä jotka jo tuntee mut ja joiden kanssa voin olla oma itseni. En siis edes kaipaa suurta sosiaalista verkostoa.

.

AP täällä.

Tämän päivän aikana on viimeistään käynyt selväksi että olen jäänyt ulkopuoliseksi kaikesta. Joku tai jotkut juoruaa minusta selän takana ja useimmat uskoo niihin puheisiin. On siis aika tehdä sosiaalinen itse-murha ja keskittyä opiskeluun. Pitäkööt tunkkinsa.