Kannattaako yrittää korjata valheellisia juoruja itsestäni, vaan odotanko että ihmiset tajuavat itse että kyse on mustamaalaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta ja siitä, ketkä juoruilevat. Jos kyse on ventovieraista, ei kannata noteerata.

Jos taas kyse on kavereista/työtovereista/sukulaisista, niin minä kyllä ottaisin asian puheeksi, mutta sillä tavalla epäsuorasti, että kysyn muilta, miten juorun voisi ampua alas. Samalla juorun tulee kiistäneeksi ilman, että alkaa vängätä vastaan suoraan.

Ja mielipiteen kysyminen imartelee sitä kaveria/työtoveria/sukulaista, jolloin hän on suopeampi ajattelemaan asiaa sinun vinkkelistäsi.

Eli jotenkin tähän tapaan: "olen kuullut, että minusta on liikkeellä tosi ilkeä ja valheellinen juoru, oletko sinä kuullut mitään? Tiedätkö, kuka sen on pannut liikkelle? Aika järjetöntä potaskaa, mutta voi olla, että joku sitäkin uskoo - mitä luulet, kannattaako sitä lähteä kiistämään?"

Eli lähde liikkeelle vähän samalla tavalla mitä tämän aloituksesi kanssa.

Tämä. Vieraiden ihmisten juoruilla ei ole väliä, mutta jos minusta liikkuu jotain ihme valheita, niin totta kai pyrin ampumaan ne alas. Ei kai kukaan nyt oikeasti ole niin jalo (tai tyhmä), että viisveisaa tuollaisista?

Elämä on opettanut. Aina tulee uusia juoruja. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Viisaat ihmiset näkevät juorujen ohi/läpi. Toki jos joku suoraan kysyy, pitääkö tämä ja tämä paikkansa, kerron totuuden. Mutta oma-aloitteisesti en asioihin puutu. Koirat haukkuu, karavaani kulkee :)

No minulle elämä taas on opettanut toista. Tietenkin jos kyse on ihan poskettomasta jutusta, niin useimmat ymmärtävät juorun höpöpuheeksi. Ap - muistathan - ei ole kertonut, miten isosta pökäleestä nyt on puhe.

Eli jos juoru on lievä, mutta valheellinen, ei sen lävitse välttämättä kukaan "näe", jos ap ei sitä oikaise.

N51

Eipä ne homojuorut taida loppua ennenkuin näkevät minut jonkun tyttelin kanssa, eli ei varmaan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta ja siitä, ketkä juoruilevat. Jos kyse on ventovieraista, ei kannata noteerata.

Jos taas kyse on kavereista/työtovereista/sukulaisista, niin minä kyllä ottaisin asian puheeksi, mutta sillä tavalla epäsuorasti, että kysyn muilta, miten juorun voisi ampua alas. Samalla juorun tulee kiistäneeksi ilman, että alkaa vängätä vastaan suoraan.

Ja mielipiteen kysyminen imartelee sitä kaveria/työtoveria/sukulaista, jolloin hän on suopeampi ajattelemaan asiaa sinun vinkkelistäsi.

Eli jotenkin tähän tapaan: "olen kuullut, että minusta on liikkeellä tosi ilkeä ja valheellinen juoru, oletko sinä kuullut mitään? Tiedätkö, kuka sen on pannut liikkelle? Aika järjetöntä potaskaa, mutta voi olla, että joku sitäkin uskoo - mitä luulet, kannattaako sitä lähteä kiistämään?"

Eli lähde liikkeelle vähän samalla tavalla mitä tämän aloituksesi kanssa.

Tämä. Vieraiden ihmisten juoruilla ei ole väliä, mutta jos minusta liikkuu jotain ihme valheita, niin totta kai pyrin ampumaan ne alas. Ei kai kukaan nyt oikeasti ole niin jalo (tai tyhmä), että viisveisaa tuollaisista?

Elämä on opettanut. Aina tulee uusia juoruja. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Viisaat ihmiset näkevät juorujen ohi/läpi. Toki jos joku suoraan kysyy, pitääkö tämä ja tämä paikkansa, kerron totuuden. Mutta oma-aloitteisesti en asioihin puutu. Koirat haukkuu, karavaani kulkee :)

No minulle elämä taas on opettanut toista. Tietenkin jos kyse on ihan poskettomasta jutusta, niin useimmat ymmärtävät juorun höpöpuheeksi. Ap - muistathan - ei ole kertonut, miten isosta pökäleestä nyt on puhe.

Eli jos juoru on lievä, mutta valheellinen, ei sen lävitse välttämättä kukaan "näe", jos ap ei sitä oikaise.

N51

En suinkaan puhu useimmista. Harva on niin viisas, että voi ohittaa juorut niihin uskomatta, antamatta niille painoarvoa.

On niitäkin, jotka eivät usko sitä, mitä toisten selän takana puhutaan. He opettelevat tuntemaan ihmisen itse, tekevät itse tästä omat johtopäätöksensä.

Olen itse sellainen. Jos joku kertoo minulle jotakin jostakusta, liitän siihen aina epätodennäköisyyden leiman. Se menee siis kategoriaan "en usko, paitsi jos totuudeksi osoittautuu". Ihmiset tykkäävät puhua *askaa toisistaan toistensa selän takana.

Tämä asenne (ja se, että olen joutunut olemaan julkisuudessa esillä työni vuoksi) on karsinut läheltäni todella suuren osan ihmisistä. En siedä juoruilua. En halua kuulla pahoja asioita heistä, jotka eivät ole paikalla, ja aika selvästi sen sanonkin. Pahinta ei kuitenkaan kokemani mukaan ole se, että sanon, etten halua kuulla - pahinta on, kun sanon, että EN USKO. Se aiheuttaa suuttumusta.

Ne, jotka ovat minusta liikkuneet juorut uskoneet, ovat poistuneet elämästäni ihan oma-aloitteisesti. En kaipaa heitä. En tarvitse lähelleni sellaisia, jotka ovat täysin vietävissä ihmisten mielikuvituksen tuotteiden perusteella. Minulla on lähelläni ihmisiä, jotka tuntevat minut ja tietävät, millainen olen, ja ovat "immuuneja" minusta liikkuville juoruille. Toisin sanoen, eivät anna niille painoarvoa.

Mielestäni jokainen järkevä ja viisas ihminen suhtautuu juoruihin vähintäänkin kyseenalaistaen ne.

Tyhmät nyt uskovat kaiken, vaikka sen jos kerron että heräsin siihen kun yksisarvinen oli takapihalla, fiksut päättrlevät itse, joten mitä väliä joiden typerysten mielipiteellä on?

Meillä oli töissä eräs vanhempi rouvashenkilö, joka alusta lähtien osoitti minua kohtaan selvää vihamielisyyttä. Hiljaksiin hän alkoi kääntää yhteisiä työtovereita minua vastaan. Jos joku oli esimerkiksi esimiehille kannellut jonkun tekemisistä, hän kertoi kuulleensa työkaveriltaan tai suoraan minulta muka, että se olen minä. Jos jotain oli töissä kadonnut jotain henkilökohtaista omaisuutta, hän saattoi mainita minun saaneen vaikka potkut edellisestä työpaikastani varastelun vuoksi ja että minua kannattaisi pitää silmällä. Jos jonkun autoa oli kolhittu parkkipaikalla, hän saattoi mainita nähneensä minut siellä juuri tapahtuma-aikoihin "mutta ei hän toki varma voinut olla". Kun jostain henkilöstä oli levitelty ikäviä juoruja, taas olin minä asialla. Tälläisiä vastaavia tarinoita, kunnes iso ryhmä oli käännetty minua vastaan. Seurauksena minun työntekoani sabotoitiin monin eri tavoin ja jopa tuupittiin vastaantullessa. Kun esimiehille ja luottamusmiehellekin oltiin jo etukäteen esitetty minut työpaikkakiusaajana ja mielenterveysongelmaisena, oli täysi mahdottomuus puolustaa enää itseään millään tavalla. Tälläistä suomalaisella työpaikalla 2010-luvulla. Lähdin, mutta en tiedä toivunko tuosta enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten eräs kommentoija jämäkästi jo totesi: unohda totuuskampanjat, sillä niitä ei kuitenkaan uskota. Kertoo enemmän niitä ihmisiä kuin sinusta, jos uskovat juorujen perusteella tarkistamatta faktoja.

Ja kaikista eniten se kertoo mustamaalaajasta. Itse kyllä katson karsaasti jos joku tulee fanaattisesti selostamaan jostain ihmisestä kökkää. Otan etäisyyttä tuollaisiin,

Täysin samaa mieltä. En arvosta ihmistä joka kertoo toisen ikäviä asioita eteenpäin. Vaikka olisivat tottakin. Viisas vaikenee.

Tykkääkö joku kuunnella juoruja? Joka kertoo sinulle selän takana juttuja toisista, mitä todennäköisimmin kertoo myös sinun selkäsi takana sinusta. On turha kuvitella olevansa itse jotenkin eri asemassa. Kannattaa siis olla rohkaisematta juoruilijoita. Vaikkei juoru koskisi itseä, itse kukin voi olla mukana katkaisemassa siipiä ilkeämielisiltä juoruilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten eräs kommentoija jämäkästi jo totesi: unohda totuuskampanjat, sillä niitä ei kuitenkaan uskota. Kertoo enemmän niitä ihmisiä kuin sinusta, jos uskovat juorujen perusteella tarkistamatta faktoja.

Ja kaikista eniten se kertoo mustamaalaajasta. Itse kyllä katson karsaasti jos joku tulee fanaattisesti selostamaan jostain ihmisestä kökkää. Otan etäisyyttä tuollaisiin,

Täysin samaa mieltä. En arvosta ihmistä joka kertoo toisen ikäviä asioita eteenpäin. Vaikka olisivat tottakin. Viisas vaikenee.

Tuli mieleen vanha sananlasku:

"Jokaisen sanan tulisi kulkea kolmen portin läpi ennen kuin se lausutaan.

Ensimmäisen portin vartija kysyy: onko se totta?

Seuraavalla portilla kysytään: onko se tarpeellista?

ja kolmannella: onko se ystävällistä?"

En luottaisi ihmisten lähdekritiikkiin, se voi olla olematonta.

Monesti tällaiset juorujat tai mustamaalaajat nimenomaan haluavat, että juorujden kohteena oleva järkyttyy ja alkaa puolustelemaan itseään tai peräti haukkumaan tätä juoruilijaa.  Haluavat siis nimenomaan jotakin reaktioita.  Ei tietystikään aina ole helppoa antaa olla, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siihen kannattaisi pyrkiä. Toki tilanne on eri, jos juorut ovat törkeitä, suorastaan kunnianloukkauksen verrattavissa, silloin ilman muuta ilmoitus poliisille ym. 

Itse päätin yli vuosikymmenen kestäneen ystävyyden.  Ex- ystävä alkoi selän takana juoruamaan, kuinka päätin ystävyyden siksi, että olin niin kateellinen tälle ystävälle. Kuulemma myös join todella paljon, eikä elämässäni ollut muuta kuin baareilu ja yhdenillan suhteet ym.  Vihjaili myös, että käyttäisin muutakin kuin alkoholia. 

Todellisuudessa olin ollut jo pitkään suhteessa. Juhliminen rajoittui kaksikymppisenä baarissa käymiseen ja ystävyyden päätös oli lähempänä kolmeakymppiä, jolloin en enää edes vuosikausiin käynyt baarissa. Saatikka, että olisin ikinä käyttänyt tai kokeillut mitään muuta päihdettä kuin alkoholia. 

Tämä nyt ei vielä kovin pahaa mustamaalaamista mutta ei se silti kovin kivalta tuntunut kuulla. Päätin vain keskittyä omaan elämään. Oikeasti olin silloin pyrkimässä  ja nyt muutama vuosi myöhemmin sisällä yliopistossa ja tiedekunnassa, jonne on vaikea päästä sisään. Lisäksi urheilen aktiivisesti ja olen menestynyt erilaisissa kilpailuissa.  Mietin vain, että jos nämä juoruihin uskojat sattuvat törmäämään someprofiilini tms. niin ehkä sitten ajattelevat, että aika hyvin tällaiselta kateelliselta ja katkeralta juopolta. ;) 

Myös multa meni etenemismahdollisuuksien lisäksi työpaikka ilkeiden juorujen vuoksi. Eiväthän ne juorut sinne työpaikalle jää, vaan siviilielämässä myös lapseni saivat kärsiä niistä.

Minun exällä oli mustamaalauskampanja minua vastaan. Soitin exän juorukellokaverille, sanoin meneväni poliisin puheille exäni levittämien juttujen takia ja pyysin puolelleni. Ei tietenkään suostunut sanomaan mitään exääni vastaan mutta juoksi ensimmäisenä kertomaan exälleni. Ex säikähti sen verran että lopetti pahan puhumisen ja minä sain mitä halusin... ;)

Kannattaa yrittää korjata vain jos asia tulee puheeksi. Silloin kannattaa ensin hyvin kyrpiintyneellä äänellä hekotella ja "myöntää" teko, ja vasta sitten selitellä.

Muuten kannattaa vain olla kuin et tietäisi juoruista mitään.

Up

En ole yrittänyt oikoa minusta työpaikalla leviteltyjä valheita, ajattelin että menee vain pahemmaksi, ainahan ne voivat keksiä uusia. Ne jotka minut tuntevat tietävät kyllä että jutuissa ei ole perää.

Kyse oli sosiaalisista sotkuista työyhteisössä, jos olisi ollut jotain työhöni liittyvää niin sitten varmasti täytyisi puuttua. Jutut olivat sellaisia että jos minut tuntee ei missään tapauksessa voisi uskoa. Kertoo enemmän niiden ihmisten omasta ajatusmaailmasta.

Itse kärsisin mieluummin.

Viisas unohtaa loukkauksen.

Viisas unohtaa loukkauksen. Tuo on todella jalo toteamus. On kuitenkin tietynlaisia ihmisiä, joita suorastaan ärsyttää, jos kiusan kohde ei reagoi heidän haluamallaan tavalla. Kiusaaja voi jatkaa vuosikausia yrittäen uuvuttaa kohteensa. Olen jo kymmenen vuotta yrittänyt sietää ja samalla olla välittämättä. Viettänyt lukemattomia öitä itkien, kun huomaan aina uusia asioita, joita kiusaaja salakavalasti on tehnyt minun mitätöimiseksi.

Kysy seuraavassa työpaikan kokouksessa seuraavat kysymykset

Joko olet lopettanut juorujen levittäminen muista ihmisistä ?

Tai kuuluuko firman arvoihin toisten mustamaalaaminen ?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä niitä, jotka eivät korjaa jotain täysin virheellistä juorua.

Minä olen kertonut asian todellisen laidan, jos on eteen tullut valhe minusta. En ymmärrä vaikenemista.

Olen siitä samanlainen kuin sinä, että olen kertonut asioiden todellisen lainan. Minua ei uskottu. Vähemmin vaurioin olisin päässyt, kun olisin vain antanut asian olla.

Ehtymättömät luonnonvarat: kilpailu, kiima ja kateus. "Asemiin ajaminen" eli valmistautuminen jonkun nimittämiseen halutulle paikalle, saa mitä oudoimpia ennakkovalmisteluja, sabotointia, juoruamista ja kiusaamista. Kaikki, aivan kaikki keinot ovat käytössä. Ja useissa työpaikoissa muulloinkin lähes joka päivä, mikä kertoo vain äärettömän ala-arvoisesta johtamisesta ja kyvyttömyydestä johtaa. Klikkien ja poliittisten ryhmien välinen taistelu näkyy kyllä työpaikoillakin. Juoruaminen kertoo myös ajan käytöstä. Joillakin on aina aikaa punoa juonia ja juoruilla, mutta töihin ei kyllä riitä aikaa eikä puhtia eikä varsinkaan kiinnostusta. Joskus toivoisi. että olisi säännölliset "mielen hoitopäivät työpaikoilla", joilla selvästi ja mietitysti kerrotaan pelisäännöt ja velvoitetaan niitä noudattamaan. Heijastuu kyllä välittömästi koko yhteiskuntaan  eli "säteilee" kotiin ja vapaa-aikaan.