Kannattaako yrittää korjata valheellisia juoruja itsestäni, vaan odotanko että ihmiset tajuavat itse että kyse on mustamaalaamisesta?

Kun minusta levitettiin perättömiä juttuja työpaikalla, niin yritin heti sanoa vastaan. Minua ei uskottu, vaan väitettiin valehtelevan. Kului neljä vuotta siitä, kun sanoin asian, joka ratkaisi tilanteen edukseni. Olen vieläkin äärettömän loukkaantunut, enkä anna ikinä anteeksi. Mielestäni olisin voinut vaatia tilille panettelusta. Jos haluat oikaisua, niin esimieheen kannattaisi olla yhteydessä.

Itse en lähtisi mitään "oikaisukampanjaa" vetämään, vaan jos joku suoraan puhuisi/kysyisi/vihjaisi näihin valheellisiin asioihin kanssasi keskustellessa, kiistäisin ja korjaisin asiat. Järkevät ihmiset eivät joka tapauksessa ota huhupuheita varmana totuutena.

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta levitettiin perättömiä juttuja työpaikalla, niin yritin heti sanoa vastaan. Minua ei uskottu, vaan väitettiin valehtelevan. Kului neljä vuotta siitä, kun sanoin asian, joka ratkaisi tilanteen edukseni. Olen vieläkin äärettömän loukkaantunut, enkä anna ikinä anteeksi. Mielestäni olisin voinut vaatia tilille panettelusta. Jos haluat oikaisua, niin esimieheen kannattaisi olla yhteydessä.

Kenen esimieheen? Ei ap kertonut, että kyse olisi työpaikalla tapahtuvasta juoruilusta.

Odota et ihmiset tajuaa kai. Joskus on niin epäinhimillistä että ysimillinenkin on vähemmän väkivaltaisempi ja menee pakostakin mukaan sanomaan jotain.

Kuten eräs kommentoija jämäkästi jo totesi: unohda totuuskampanjat, sillä niitä ei kuitenkaan uskota. Kertoo enemmän niitä ihmisiä kuin sinusta, jos uskovat juorujen perusteella tarkistamatta faktoja.

Niistä ihmisistä*

Osoita juoruilijoille miten mitättöminä juoruja pidät sillä tavalla että ignooraat ne täysin.

Jos tosi törkeää niin kunnianloukkaussyyte.

Olen antanut vain olla.

Ihmiset, jotka uskovat juoruihin, eivät ole heitä, jotka lähelleni haluan. Pitää olla sen verran älyä päässä, ettei usko mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kuten eräs kommentoija jämäkästi jo totesi: unohda totuuskampanjat, sillä niitä ei kuitenkaan uskota. Kertoo enemmän niitä ihmisiä kuin sinusta, jos uskovat juorujen perusteella tarkistamatta faktoja.

Ja kaikista eniten se kertoo mustamaalaajasta. Itse kyllä katson karsaasti jos joku tulee fanaattisesti selostamaan jostain ihmisestä kökkää. Otan etäisyyttä tuollaisiin,

Vierailija kirjoitti:

Kun minusta levitettiin perättömiä juttuja työpaikalla, niin yritin heti sanoa vastaan. Minua ei uskottu, vaan väitettiin valehtelevan. Kului neljä vuotta siitä, kun sanoin asian, joka ratkaisi tilanteen edukseni. Olen vieläkin äärettömän loukkaantunut, enkä anna ikinä anteeksi. Mielestäni olisin voinut vaatia tilille panettelusta. Jos haluat oikaisua, niin esimieheen kannattaisi olla yhteydessä.

Just, minua panetteli esimies toisille esimiehille. En oikein jaksanut lähteä juttuja korjailemaan, jos ei ole sen vertaa kiinnostusta, että kysyisivät asianosaiselta Puhukoot keskenään.

Minä en ymmärrä niitä, jotka eivät korjaa jotain täysin virheellistä juorua.

Minä olen kertonut asian todellisen laidan, jos on eteen tullut valhe minusta. En ymmärrä vaikenemista.

Minua kyllä ketuttaisi joutua tuollaiseen tilanteeseen: joutua selittelemään itseäni jonkun kakanjauhajan takia. Olisin tosi epävarma siitä, että uskottaisiinko minua edes vai vaikuttaisinko vain epäilyttävämmältä, jos yrittäisin oikoa asiaa. Siis varmaan houkuttelisi sulkea itsensä koko jutun ulkopuolelle eikä tehdä mitään, mutta ihmislauma on tosi surkea tajuamaan, että jokin juttu on keksittyä. Vaikka sitä ei suorilta uskoisikaan, epäilys jää ilmaan, jos kukaan ei väitä sitä vastaan.

Riippuu asiasta ja siitä, ketkä juoruilevat. Jos kyse on ventovieraista, ei kannata noteerata.

Jos taas kyse on kavereista/työtovereista/sukulaisista, niin minä kyllä ottaisin asian puheeksi, mutta sillä tavalla epäsuorasti, että kysyn muilta, miten juorun voisi ampua alas. Samalla juorun tulee kiistäneeksi ilman, että alkaa vängätä vastaan suoraan.

Ja mielipiteen kysyminen imartelee sitä kaveria/työtoveria/sukulaista, jolloin hän on suopeampi ajattelemaan asiaa sinun vinkkelistäsi.

Eli jotenkin tähän tapaan: "olen kuullut, että minusta on liikkeellä tosi ilkeä ja valheellinen juoru, oletko sinä kuullut mitään? Tiedätkö, kuka sen on pannut liikkelle? Aika järjetöntä potaskaa, mutta voi olla, että joku sitäkin uskoo - mitä luulet, kannattaako sitä lähteä kiistämään?"

Eli lähde liikkeelle vähän samalla tavalla mitä tämän aloituksesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta ja siitä, ketkä juoruilevat. Jos kyse on ventovieraista, ei kannata noteerata.

Jos taas kyse on kavereista/työtovereista/sukulaisista, niin minä kyllä ottaisin asian puheeksi, mutta sillä tavalla epäsuorasti, että kysyn muilta, miten juorun voisi ampua alas. Samalla juorun tulee kiistäneeksi ilman, että alkaa vängätä vastaan suoraan.

Ja mielipiteen kysyminen imartelee sitä kaveria/työtoveria/sukulaista, jolloin hän on suopeampi ajattelemaan asiaa sinun vinkkelistäsi.

Eli jotenkin tähän tapaan: "olen kuullut, että minusta on liikkeellä tosi ilkeä ja valheellinen juoru, oletko sinä kuullut mitään? Tiedätkö, kuka sen on pannut liikkelle? Aika järjetöntä potaskaa, mutta voi olla, että joku sitäkin uskoo - mitä luulet, kannattaako sitä lähteä kiistämään?"

Eli lähde liikkeelle vähän samalla tavalla mitä tämän aloituksesi kanssa.

Tämä. Vieraiden ihmisten juoruilla ei ole väliä, mutta jos minusta liikkuu jotain ihme valheita, niin totta kai pyrin ampumaan ne alas. Ei kai kukaan nyt oikeasti ole niin jalo (tai tyhmä), että viisveisaa tuollaisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta ja siitä, ketkä juoruilevat. Jos kyse on ventovieraista, ei kannata noteerata.

Jos taas kyse on kavereista/työtovereista/sukulaisista, niin minä kyllä ottaisin asian puheeksi, mutta sillä tavalla epäsuorasti, että kysyn muilta, miten juorun voisi ampua alas. Samalla juorun tulee kiistäneeksi ilman, että alkaa vängätä vastaan suoraan.

Ja mielipiteen kysyminen imartelee sitä kaveria/työtoveria/sukulaista, jolloin hän on suopeampi ajattelemaan asiaa sinun vinkkelistäsi.

Eli jotenkin tähän tapaan: "olen kuullut, että minusta on liikkeellä tosi ilkeä ja valheellinen juoru, oletko sinä kuullut mitään? Tiedätkö, kuka sen on pannut liikkelle? Aika järjetöntä potaskaa, mutta voi olla, että joku sitäkin uskoo - mitä luulet, kannattaako sitä lähteä kiistämään?"

Eli lähde liikkeelle vähän samalla tavalla mitä tämän aloituksesi kanssa.

Tämä. Vieraiden ihmisten juoruilla ei ole väliä, mutta jos minusta liikkuu jotain ihme valheita, niin totta kai pyrin ampumaan ne alas. Ei kai kukaan nyt oikeasti ole niin jalo (tai tyhmä), että viisveisaa tuollaisista?

Elämä on opettanut. Aina tulee uusia juoruja. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Viisaat ihmiset näkevät juorujen ohi/läpi. Toki jos joku suoraan kysyy, pitääkö tämä ja tämä paikkansa, kerron totuuden. Mutta oma-aloitteisesti en asioihin puutu. Koirat haukkuu, karavaani kulkee :)

Vierailija kirjoitti:

Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa? Tiedän että keksittyjä juoruja on levitelty, ja se vaikuttaa muutaman ihmisen mielipiteeseen minusta. Annanko olla, vai yritänkö puolustaa itseäni?

Leijona ei koskaan menetä yöuniaan lampaiden mielipiteiden vuoksi.

Tyhmät eivät tajua, että kyse on mustamaalaamisesta, joten sitä saakin odottaa. Fiksut yleensä osaavat kyseenalaistaakin. Olen sitä mieltä, että anna juorujen olla, todennäköisesti et kuitenkaan pysty vaikuttamaan asiaan.

Multa meni sekä työpaikka että avioliitto aikoinaan työpaikalta lähteneen mustamaalaamisen vuoksi. Kotipaikkakunnallani muistetaan edelleen nämä jutut. Samoja vinoja, tietäviä katseita kuin silloin. Tiedän, miltä tuntuu taistella turhaan tuulimyllyjä vastaan, kun absurdeimmatkin jutut uppoavat kansaan kuin kuuma veitsi voihin ja kun yrität puolustaa itseäsi, se leimataan selittelyksi.

Voi kunpa ihmiset oppisitte joskus vielä kyseenalaistamaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te toimisitte vastaavassa tilanteessa? Tiedän että keksittyjä juoruja on levitelty, ja se vaikuttaa muutaman ihmisen mielipiteeseen minusta. Annanko olla, vai yritänkö puolustaa itseäni?

Leijona ei koskaan menetä yöuniaan lampaiden mielipiteiden vuoksi.

Tämä!

Juoruavien ja seläntakana pahaa puhuvien ihmisten pää on kuin siellä koko ajan luittaisiin kirjansivuja se saa heidät näkemään tämän maailman jonain haasteena ja muut ihmiset kilpailijoina, satuna, ymmärtävätkö he edes todellisuutta heidän lasittuneiden silmiensä takana. Se tunne kun pää on tyhjä näkee maailman todellisena, ei se että seikkailee päänsä sisällä ajatuksissa jotka voivat johtaa todella vakaviin asioihin jos tämän pään haltia ei ole sieltä älykkäämmästä päästä.