Miten ihmeessä oppisin hyväksymään itseni tällaisena?
Luonteestani pidän. Ongelmana on ulkonäkö. Mussa on paljon rumana/vääränlaisena pidettäviä piirteitä enkä ole koskaan pitänyt siitä miltä näytän. Suurimmat ongelmani jotka vaivaavat päivittäin ja estävät mua tekemästä monia asioita ovat: naama täynnä pisamia joita ei saa millään meikillä peitettyä, ainoastaan vähän haalennettua. Toinen ongelma on tissien koko: ovat aa-kuppia ja eivät kasva vaikka miten lihoisin. Äidilläni on g-kuppi. Olen niin kyllästynyt elämään tämän itseinhoni kanssa :( Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (9)
Yritä hankkia apua esimerkiksi psykologilta. Ehkä keskusteluapu auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritä hankkia apua esimerkiksi psykologilta. Ehkä keskusteluapu auttaa.
Olen käynyt vuosia psykiatrilla, ei apua. Ongelma on nimenomaan siinä, että vaikka kuinka saisin kehuja, en usko niitä. Vain sillä on väliä miten itse itseni näen ja se miten itseni näen on vastenmielinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pisamat ja pienet tissit on nyt suurinta muotia :)
Tämä pätee sitten varmaan vaan kaikkiin muihin pisamanaamoihin ja pikkutisseihin, eivät kuitenkaan muhun :( Ap
Kadehdin sinulta molempia. Olin lapsena kovasti pisamainen ja pidin siitä. Ne vain haalenivat pois iän myötä. Rinnat ovat I-kuppia ja imetysten jälkeen kuin patalaput. Olisipa AA-kuppi, käyttäisin ihonmyötäisiä paitoja.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin sinulta molempia. Olin lapsena kovasti pisamainen ja pidin siitä. Ne vain haalenivat pois iän myötä. Rinnat ovat I-kuppia ja imetysten jälkeen kuin patalaput. Olisipa AA-kuppi, käyttäisin ihonmyötäisiä paitoja.
Tuon avulla mäkin jaksoin pienenä kun uskoin että pisamat katoavat aikuisuuden myötä. Eipä kadonneet. Ihan yhtä paljon kuin lapsena ja tulevat varmasti olemaan mulla hautaan saakka :( Vihaan niitä ja tekisi mieli raapia ne irti naamastani! Ap
Lähes kaikki kadehtivat toisten ulkonäöstä jotakin ja inhoavat jotakin ominaisuutta omassa ulkonäössään. Sinä annat sille aika paljon painoarvoa? Olet toki paljon muutakin kuin ulkonäkösi (jossa ei kuvailusi perusteella edes ole mitään vikaa). Keskity hyviin puoliisi.
Jos lohduttaa, niin ei meistä kukaan ikuisesti hyvännäköisenä pysy. Kauneus on iän myötä katoavaista. Sisäinen kauneus säilyy.
Pisamat ei ainakaan ole mikään huono piirre, vaan kaunista molemmilla sukupuolilla. Harmittaa kun en ole perinyt äitini pisamaisuutta.. tai rintoja. Pienirintaisuus on kyllä valitettavasti jonkin asteinen ongelma, sen olen joutunut huomaamaan, mutta sinussa on varmaan jotain muuta kaunista. Ainakin ne pisamat. Minulla ei ole edes niitä.
Vierailija kirjoitti:
Pisamat ei ainakaan ole mikään huono piirre, vaan kaunista molemmilla sukupuolilla. Harmittaa kun en ole perinyt äitini pisamaisuutta.. tai rintoja. Pienirintaisuus on kyllä valitettavasti jonkin asteinen ongelma, sen olen joutunut huomaamaan, mutta sinussa on varmaan jotain muuta kaunista. Ainakin ne pisamat. Minulla ei ole edes niitä.
Pisamat eivät ole huono piirre? Miksi sitten elokuvissa ja kirjoissa se ruma tyttö kuvataan aina joko pisamanaamaisena, oranssitukkaisena, lihavana ja/tai hammasrautaisena (eli nuo piirteet ovat aina rumia). Mun pisamia ovat kehuneet ainoastaan naiset, miehet eivät koskaan ja koska kuitenkin hetero olen, eivät nuo naisten kehut paljoa lohduta. Ainoa mies kenen olen kuullut hehkuttavan pisamia on Nikke Ankara. Pitäs vissiin koittaa metsästää kyseinen herra jostain sillä mulla jos kenellä on pisamia. Ap
Pisamat ja pienet tissit on nyt suurinta muotia :)