Lue keskustelun säännöt.
Alzheimer on kuin katsoisi kuollutta ihmistä joka liikkuu
15.09.2018 |
Ja välillä herää henkiin. Sanoinkuvaamattoman tuskallinen tapa mennä, sekä uhrille että läheisille. Miksi Suomen valtion panostus alzheimerin tutkintaan on niin vaatimatonta? En halua väheksyä muuta inhimillistä kärsimystä maailmassa, mutta jos siirtolaisiin on varaa laittaa lähes kaksi miljardia vuodessa, luulisi, että myös alzheimerin tutkimukseen irtoaisi edes muutama sata miljoonaa?
Toki kaikilla on oma lehmä ojassa, ymmärrän. Siksi minusta pitäisikin jokaisen saada päättää, mihin hyväntekeväisyyteen rahansa antaa ja miten paljon. Se olisi ainoastaan oikein. Valtion pitäisi puolestamme valita ainoastaan hyvinvointivaltion ylläpitoon välttämättömät kustannukset, eikä päättää puolestamme kenen kärsimys on suurinta. Sitä oikeutta ei ole kenelläkään.
Anteeksi jos käytin kovaa kieltä, mutta surun jälkeen pistää vihaksi.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikin vain sellaista. Mutta se on paljon pahempaa.
AP on nähnyt vain loppuvaiheen, mutta ennen sitä voi olla vuosikymmen vielä pahempaa. Itse asiassa kaikkein hankalinta voi olla silloin, kun ei vielä ole diagnoosia. Ei voi tietää, mitkä jutut ovat silkkaa höpöä, kun sosiaaliset taidot voivat taantua ensimmäisenä.
Tiedättehän, että muistin heikkeneminen on vain yksi alzheimerintaudin oireista, eikä läheskään aina se pahin.
Hyvin tavallinen on 13:n kertoma tilanne, eli läheisimmät eivät halua tunnustaa, kuinka huonossa kunnossa "Liisa" on. Sitä hävetään samalla tavalla kuin psyykkisiä sairauksia. Myös läheiset tottuvat pikkuhiljaa muuttuvaan käytökseen. Meilläkin parhaiten muutoksen havaitse se sisarus, joka tapasi äitiään vain noin kerran vuodessa pitemmillä lomilla.
Enpä tiedä. Omaisille Alzheimer voi olla paha, tai sitten ei, mutta mieluummin sen ottaisin kuin esimerkiksi pidemmälle edenneen Parkinsonin taudin. Oma läheinen pysyi päästä skarppina pitkään, mutta masentui, kun oma suorituskyky rajoittui pahasti ja joutui myös riippuvaiseksi muista.
Itken usein isäni tulevaa kohtaloa.
Ei ole ollut aina mikään maailman paras mies. Mutta on ainoa isä, jota minulla on.
Olen työn puolesta käynyt muistisairaiden osastolla ja se oli aivan kamalaa.
Se välillä henkiin herääminen on siinä kaikkein hämmentävintä. Juuri kun olet valmis ajattelemaan, että läheisesi ei enää tiedä kuka kukaan on, on vain jatkuvasti pahalla päällä eikä ilahdu tippaakaan kenenkään tapaamisesta, tulee se tapaamiskerta, jona hän yhtäkkiä muistaakin kuka olet ja sinä tajuat, että siinä se vieläkin on, se sinun rakkaasi, ja itse asiassa tällä kertaa hän on iloinen, että sinä olet siinä. Hän on vaan sen järkyttävän sairauden verhon takana, joka estää teitä oikeasti kohtaamasta toisianne. Pahinta on, että nukyään tämä sairaus tulee jo niin monille suhteellisen nuorillekin ihmisille. Kunpa vaan oikea syy löytyisi ja sitä myötä hoito, vaikkei se minun läheistäni enää voikaan pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi olevan ikääntyvien kansakuntien kiinnostus korkealla tuon taudin tutkimisessa. Säästöt olisivat hurjat, jos voitaisiin hoitaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Usein alzheimerin sairaus on pitkälti seurausta pidentyneestä eliniästä, koska ikä tuo monia sairauksia, halusimme sitä tai emme. Ikuista nuoruutta tai elinikäistä terveyttä ei vain ole.
Alzheimerin sairaus on usein hankala lähiomaisille, eikä niinkään potilaalle itselleen.
Mummini eli onnellista ja iloista elämää, ilman huolen häivää, viimeiset elinvuotensa, vaikka ei ollut edes tietoinen ympäristöstä tai tästä ajasta, siinä mielessä Alzheimer on armollinen sairaus.
Olen kyllä eri mieltä. On tuskallinen sairaus myös sairastumeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein alzheimerin sairaus on pitkälti seurausta pidentyneestä eliniästä, koska ikä tuo monia sairauksia, halusimme sitä tai emme. Ikuista nuoruutta tai elinikäistä terveyttä ei vain ole.
Alzheimerin sairaus on usein hankala lähiomaisille, eikä niinkään potilaalle itselleen.
Mummini eli onnellista ja iloista elämää, ilman huolen häivää, viimeiset elinvuotensa, vaikka ei ollut edes tietoinen ympäristöstä tai tästä ajasta, siinä mielessä Alzheimer on armollinen sairaus.
Olen kyllä eri mieltä. On tuskallinen sairaus myös sairastumeelle.
Olenkin itse kiitollinen siitä, että pääsen muuttamaan eri paikkakunnalle.
Äitiäni säälin todella paljon.
Onhan tuota Alzheimeria ja muita muistisairauksia maailmalla tutkittu jo vuosikymmeniä. Kaikki ei vaan pelkällä rahalla ratkea. Ihmisaivot on maailmankaikkeuden monimutkaisin rakennelma.
Toivottavasti edistystä tapahtuu jossain vaiheessa, mutta taitaa mennä 2050-luvun jälkeiselle ajalle. Jos edes silloinkaan. Mutta rahoitusta ja panostusta tietysti tarvitaan valtavasti. Olen myös muistisairaan omainen. Erittäin raskas sairaus niin potilaalle kuin omaisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä ole. Vaan se on rakkaan ihmisen katsomista, jolla on ongelmia muistinsa kanssa, mutta hän on silti rakas. Ja persoonan syvin, kiltteys ja rakkaus, säilyy.
Muistisairaalla on oikeus elää ja nauttia.
Se rakkaus on koetuksella kun läheinen yrittää lyödä sinua kaikella minkä täktteensä saa ja haukkuu huorittelee sinua ja väliin huutaa apua ilman mitään syytä, niin että naapurit hälyttää virkavaltaa paikalle.
Pari läheistä on tähän menehtynyt. Näissä molemmissa tapauksissa tuntui kyllä onneksi siltä, että eivät itse juurikaan kärsineet tilastaan. Tavallaan tuo sairaus vie ihmisen takaisin pikkulapsen tasolle, kun kaikki opittu ja koettu vähitellen pyyhkiytyy mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuvaiheen jälkeen potilas ei enää ymmärrä olevansa sairas. Se on ainut onni tässä. Kun isäni sai diagnoosin, hän masentui. Oli vielä suhteellisen nuori. Ei mennyt montaa kuukautta, kun hän ei enää tiedostanut sairauttaan. Ei hän ainakaan koskaan sellaista puhunut.
Nyt diagnoosista on aikaa 5v ja päivät hänellä kuluvat nukkuessa. Välillä käy hereillä ja välillä syö. Kävely on lähes mennyt ja hyvin vähän puhuu.
Ei tämän kamalampaa sairautta ole. Etenkään läheisille. On hirveää katsella kun se rakas ihminen on enää muisto vain entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Alkuvaiheen jälkeen potilas ei enää ymmärrä olevansa sairas. Se on ainut onni tässä. Kun isäni sai diagnoosin, hän masentui. Oli vielä suhteellisen nuori. Ei mennyt montaa kuukautta, kun hän ei enää tiedostanut sairauttaan. Ei hän ainakaan koskaan sellaista puhunut.
Nyt diagnoosista on aikaa 5v ja päivät hänellä kuluvat nukkuessa. Välillä käy hereillä ja välillä syö. Kävely on lähes mennyt ja hyvin vähän puhuu.
Ei tämän kamalampaa sairautta ole. Etenkään läheisille. On hirveää katsella kun se rakas ihminen on enää muisto vain entisestään.
Tämä. Varsinkaan nykyisellä hirviöhallituksella ei olisi antaa lisävaroja tämän(kin) sairauden tutkimuksiin.
Oma kukkaro menee ihmisyyden edelle jälleen taas näissä asioissa, vaikka pieni maakin voisi tutkimuksillaan auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä kovin innoissaan omaa tulevaisuutta odota, kun tehokkaiden lääkkeiden saaminen markkinoille kestää ja kestää. Meillä suvussa erittäin vahvasti alzheimeria, kaikki sairastuneet alle 70-vuotiaina, joten oma tulevaisuuskin näyttää aika synkältä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä kovin innoissaan omaa tulevaisuutta odota, kun tehokkaiden lääkkeiden saaminen markkinoille kestää ja kestää. Meillä suvussa erittäin vahvasti alzheimeria, kaikki sairastuneet alle 70-vuotiaina, joten oma tulevaisuuskin näyttää aika synkältä.
Voimia. Meillä ei ole onneksi muistisairaudet perinnöllisiä. On tutkittu.
Ei muistisairautta pysäytä enää mikään vaan se etenee joko vauhdilla tai hitaasti
T. Hoitaja
Asiasta en halua puhua mutta sen sanon ettei mun äidillä liikkunut edes sormenpää. Mulle toipuminen on sitä etten puhu kyseisestä sairaudesta.
Eihän Alzheimerin tautia voi pysäyttää millään vaikka käytössä olisikin muistilaastarit ja lääkitys, valitettavasti tauti etenee vähitellen. Toki lääkitys voi auttaa, että tauti etenee hitaammin. Luulitko tosiaan, että tähän on mitään täysin pysäyttävää lääkitystä keksitty, no ei kuule ole.
Vierailija kirjoitti:
Eihän Alzheimerin tautia voi pysäyttää millään vaikka käytössä olisikin muistilaastarit ja lääkitys, valitettavasti tauti etenee vähitellen. Toki lääkitys voi auttaa, että tauti etenee hitaammin. Luulitko tosiaan, että tähän on mitään täysin pysäyttävää lääkitystä keksitty, no ei kuule ole.
Olipa meille asiasta tietäville -omaisille- ihana kommentti.
Varsinkin. Kun ketju on jo vuosia vanha.
Kokeillaan uusiksi:
https://www.skeptic.com/reading_room/alzheimers-cure-prevention-false-c…