Harmittaa kun elämä ei ole ollut sellaista kuin muilla

Vierailija kirjoitti:

Kun on isoja menneisyyden taakkoja joista ei kenellekkään uskalla live-elämässä puhua.

Tuttua. Millaista tukea nyt kaipaisit palstalaisilta?

Onko sinulla elämässä hyviä asioita? Onko sinun mahdollista hankkia/vahvistaa niitä?

Minunkin elämäni on negatiivisella tavalla raskas ja epänormaali ja olen keskittynyt vain hyviin puoliin pysyäkseni mahdollisimman pitkään työhön ja nauttiakseni elämästä. En edes haaveile asioista, jotka muille ovat ihan normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla elämässä hyviä asioita? Onko sinun mahdollista hankkia/vahvistaa niitä?

Minunkin elämäni on negatiivisella tavalla raskas ja epänormaali ja olen keskittynyt vain hyviin puoliin pysyäkseni mahdollisimman pitkään työhön ja nauttiakseni elämästä. En edes haaveile asioista, jotka muille ovat ihan normaaleja.

On toki mutta menneisyyden on tavallaan joutunut unohtamaan eikä siitä voi puhua kenenkään kanssa.

Sama, tosin isompi ongelma on että persoonani on menneisyyden vuoksi edelleenkin häiriintynyt ja tekee ihmissuhteet ja normaalin elämän mahdottomaksi.

Jokaisella on menneisyys, tulevaisuudesta emme tiedä. Toivottavasti voisit löytää ihmisen tai vaikkapa ammattiauttajan jolle voisit puhua. Matalankynnyksen ymmärrystä voisit löytää seurakuntasi diakoniasta. Tsemppiä!

Jokaisen elämä on erilainen. Ulospäin muiden elämät näyttävät yleensä paremmilta kuin miltä ne saattavat toisesta tuntua. Mitä ap kaipaisi omaan elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen elämä on erilainen. Ulospäin muiden elämät näyttävät yleensä paremmilta kuin miltä ne saattavat toisesta tuntua. Mitä ap kaipaisi omaan elämäänsä?

Mä kaipaisin niitä asioita tekemättömäksi joita tein nuorena

Roikut menneessä. Ei hyvä.

Jännä ajatustapa tämä, että kaikilla "muilla" on jotenkin erilainen, yleensä helpompi ja onnekkaampi elämä kuin itsellä. Minä saan usein kuulla siitä kuinka helppoa elämäni on ja kuinka en ymmärrä, että monet ihmiset tulevat rankoista lähtökohdista. Harva kuitenkin tietää, että itse olen ponnistanut tähän pisteeseen tosi rankan taustan kautta ja kovalla työllä rakentanut itselleni hyvän elämän. Valtaosa meistä kokee elämässään rankkoja vaiheita, joten tuo " kaikki muut" on täysi myytti.

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatustapa tämä, että kaikilla "muilla" on jotenkin erilainen, yleensä helpompi ja onnekkaampi elämä kuin itsellä. Minä saan usein kuulla siitä kuinka helppoa elämäni on ja kuinka en ymmärrä, että monet ihmiset tulevat rankoista lähtökohdista. Harva kuitenkin tietää, että itse olen ponnistanut tähän pisteeseen tosi rankan taustan kautta ja kovalla työllä rakentanut itselleni hyvän elämän. Valtaosa meistä kokee elämässään rankkoja vaiheita, joten tuo " kaikki muut" on täysi myytti.

Ehkä tässä on eroa siitä, onko kantokykyä. Ja onhan se niin, ettei jokainen tule raiskatuksi tai petetyksi tai lapsi kuole tai lähiomainen katoa. 

Ainakin omalla kohdalla jokainen vastoinkäyminen on toisaalta kasvattanut, mutta myös jättänyt arven, joka saattaa aueta seuraavan vastaavan tapauksen yhteydessä. Omasta elämästä on karkeasti ottaen puolet mennyt kuormittavassa "poikkeustilassa". En kuvittele olevani surkein, monella on asiat paljon huonommin. En kuitenkaan ole samalla tasolla "normaalin" ihmisen kanssa. 

Ei ole mullakaan ollut. Lähdöstä saakka pelkkää alamäkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen elämä on erilainen. Ulospäin muiden elämät näyttävät yleensä paremmilta kuin miltä ne saattavat toisesta tuntua. Mitä ap kaipaisi omaan elämäänsä?

Mä kaipaisin niitä asioita tekemättömäksi joita tein nuorena

Ihmiset unohtavat ja etenkin jos todistat nykyisellä olemuksellasi toista. 

Jos taas lähelläsi on jotain todella raskaita ihmisiä, jotka eivät päästä sinua irti menneestä, voisi harkita paikkakunnanvaihdosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatustapa tämä, että kaikilla "muilla" on jotenkin erilainen, yleensä helpompi ja onnekkaampi elämä kuin itsellä. Minä saan usein kuulla siitä kuinka helppoa elämäni on ja kuinka en ymmärrä, että monet ihmiset tulevat rankoista lähtökohdista. Harva kuitenkin tietää, että itse olen ponnistanut tähän pisteeseen tosi rankan taustan kautta ja kovalla työllä rakentanut itselleni hyvän elämän. Valtaosa meistä kokee elämässään rankkoja vaiheita, joten tuo " kaikki muut" on täysi myytti.

Ehkä tässä on eroa siitä, onko kantokykyä. Ja onhan se niin, ettei jokainen tule raiskatuksi tai petetyksi tai lapsi kuole tai lähiomainen katoa. 

Ainakin omalla kohdalla jokainen vastoinkäyminen on toisaalta kasvattanut, mutta myös jättänyt arven, joka saattaa aueta seuraavan vastaavan tapauksen yhteydessä. Omasta elämästä on karkeasti ottaen puolet mennyt kuormittavassa "poikkeustilassa". En kuvittele olevani surkein, monella on asiat paljon huonommin. En kuitenkaan ole samalla tasolla "normaalin" ihmisen kanssa. 

Ymmärrän kyllä, että eri ihmisillä on erilainen kantokyky mitä tulee rankkoihin asioihin. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, että tuollainen minä vs. kaikki muut -vertailu on hyödytöntä. Koskaan ei voi tietää näiden muiden lähtökohtia tai sitä mitä hymyn ja huolitellun ulkonäön takana on.

Loputon vertailu myös antaa oikeuden olla vaikuttamatta itse omaan elämäänsä. Aina voi lyödä hanskat naulaan sillä verukkeella, ettei itse voi rakentaa omaa elämäänsä hyväksi tai edes kelvolliseksi, kun lähtökohdat ovat niin erilaiset kuin "muilla" tai "normaaleilla" ihmisillä. Aina löytyy ihmisiä jotka ovat päässeet helpommalla, mutta myös valtavasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet huomattavasti rankempia asioita kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatustapa tämä, että kaikilla "muilla" on jotenkin erilainen, yleensä helpompi ja onnekkaampi elämä kuin itsellä. Minä saan usein kuulla siitä kuinka helppoa elämäni on ja kuinka en ymmärrä, että monet ihmiset tulevat rankoista lähtökohdista. Harva kuitenkin tietää, että itse olen ponnistanut tähän pisteeseen tosi rankan taustan kautta ja kovalla työllä rakentanut itselleni hyvän elämän. Valtaosa meistä kokee elämässään rankkoja vaiheita, joten tuo " kaikki muut" on täysi myytti.

Ehkä tässä on eroa siitä, onko kantokykyä. Ja onhan se niin, ettei jokainen tule raiskatuksi tai petetyksi tai lapsi kuole tai lähiomainen katoa. 

Ainakin omalla kohdalla jokainen vastoinkäyminen on toisaalta kasvattanut, mutta myös jättänyt arven, joka saattaa aueta seuraavan vastaavan tapauksen yhteydessä. Omasta elämästä on karkeasti ottaen puolet mennyt kuormittavassa "poikkeustilassa". En kuvittele olevani surkein, monella on asiat paljon huonommin. En kuitenkaan ole samalla tasolla "normaalin" ihmisen kanssa. 

Ymmärrän kyllä, että eri ihmisillä on erilainen kantokyky mitä tulee rankkoihin asioihin. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, että tuollainen minä vs. kaikki muut -vertailu on hyödytöntä. Koskaan ei voi tietää näiden muiden lähtökohtia tai sitä mitä hymyn ja huolitellun ulkonäön takana on.

Loputon vertailu myös antaa oikeuden olla vaikuttamatta itse omaan elämäänsä. Aina voi lyödä hanskat naulaan sillä verukkeella, ettei itse voi rakentaa omaa elämäänsä hyväksi tai edes kelvolliseksi, kun lähtökohdat ovat niin erilaiset kuin "muilla" tai "normaaleilla" ihmisillä. Aina löytyy ihmisiä jotka ovat päässeet helpommalla, mutta myös valtavasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet huomattavasti rankempia asioita kuin itse.

Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat mielenterveyssyistä eläkkeellä. En pysty samaistumaan tekstiisi. He eivät ole kokeneet kaikkein pahinta, mutta heillä ei ole ollut samoja taitoja selvitä pahoista kokemuksistaan kuin toisilla. Minä olen kokenut objektiivisesti pahempaa, mutta ehkä sitten subjektiivisesti en niin pahaa, koska minä olen meistä se, joka pystyn sinnittelemään töissä ja käyttäytymään monissa paikoissa normaalisti, vaikka monessa en pystykään. 

Klooni lammaslaunassa...sekö on tavoiteltavaa elämää? "Puistatus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä ajatustapa tämä, että kaikilla "muilla" on jotenkin erilainen, yleensä helpompi ja onnekkaampi elämä kuin itsellä. Minä saan usein kuulla siitä kuinka helppoa elämäni on ja kuinka en ymmärrä, että monet ihmiset tulevat rankoista lähtökohdista. Harva kuitenkin tietää, että itse olen ponnistanut tähän pisteeseen tosi rankan taustan kautta ja kovalla työllä rakentanut itselleni hyvän elämän. Valtaosa meistä kokee elämässään rankkoja vaiheita, joten tuo " kaikki muut" on täysi myytti.

Ehkä tässä on eroa siitä, onko kantokykyä. Ja onhan se niin, ettei jokainen tule raiskatuksi tai petetyksi tai lapsi kuole tai lähiomainen katoa. 

Ainakin omalla kohdalla jokainen vastoinkäyminen on toisaalta kasvattanut, mutta myös jättänyt arven, joka saattaa aueta seuraavan vastaavan tapauksen yhteydessä. Omasta elämästä on karkeasti ottaen puolet mennyt kuormittavassa "poikkeustilassa". En kuvittele olevani surkein, monella on asiat paljon huonommin. En kuitenkaan ole samalla tasolla "normaalin" ihmisen kanssa. 

Ei tuossa ole mitään epänormaalia. Mutta mitä paremmin on käsitellyt edelliset vastoinkäymiset, sitä lyhyemmän aikaa tuo vaihe seuraavan kanssa kestää ja sitä nopeammin huomaa, että "selvisin siitäkin, selviän tästäkin".

Meillä suomalaisilla tuntuu olevan erittäin korkea kynnys lähteä hakemaan apua. Joko ammattilaisilta tai ihan vaan vertaistukiryhmistä. Itse olen kokenut vertaistukiryhmät jopa paremmiksi, koska tapahtuneita asioitahan ei voi muuksi muuttaa, mutta näissä ryhmissä saman kokeneet ymmärtävät, millaisten tunteiden kanssa kokemuksensa jälkeen joutuu elämään. Ja mitä suurempi vertaistukiryhmä, sitä erilaisempia ihmisiä ja erilaisempia tapoja kokea ja kohdata näitä vastoinkäymisiä. Omat tunteet kun eivät aina ole mikään "oppikirjaesimerkki" ja on helpottavaa huomata, että joku toinenkin saman kokenut on tuntenut samalla tavalla, vaikka suurin osa olisikin ehkä tuntenut ihan eri tavalla. 

Niihin vertaistukiryhmiin on vaan vähän vaikea päästä, jos vaikka on ongelmiensa vuoksi niin pelokas, että normaali liikkuminen on vaikeaa tai niin uupunut, ettei jaksa lähteä. Ja etenkin, jos ne tapahtumat ovat sellaisia, joita toisille ei ole tapahtunut, joten sen ryhmän löytyminen olisi aika epätodennäköistä. 

Vierailija kirjoitti:

Niihin vertaistukiryhmiin on vaan vähän vaikea päästä, jos vaikka on ongelmiensa vuoksi niin pelokas, että normaali liikkuminen on vaikeaa tai niin uupunut, ettei jaksa lähteä. Ja etenkin, jos ne tapahtumat ovat sellaisia, joita toisille ei ole tapahtunut, joten sen ryhmän löytyminen olisi aika epätodennäköistä. 

Mä kyllä lähtisin mielelläni vertaistukiryhmään mutta sellaista ei ole koska tilanne on aika harvinainen Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Niihin vertaistukiryhmiin on vaan vähän vaikea päästä, jos vaikka on ongelmiensa vuoksi niin pelokas, että normaali liikkuminen on vaikeaa tai niin uupunut, ettei jaksa lähteä. Ja etenkin, jos ne tapahtumat ovat sellaisia, joita toisille ei ole tapahtunut, joten sen ryhmän löytyminen olisi aika epätodennäköistä. 

Mulle on tapahtunut asia, jollaisesta hengissä selvinnyttä en löytänyt Suomesta. Yhdysvalloista löytyi yksi netissä oleva siihen viittaava vertaistukiryhmä ja sieltä löytyi yksi saksalainen mies, joka on kokenut saman kuin minä ja selvinnyt hengissä. Eli ei vertaistukiryhmän tarvitse olla mikään fyysisesti toisensa kohtaava ryhmä vaan voi olla myös netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Niihin vertaistukiryhmiin on vaan vähän vaikea päästä, jos vaikka on ongelmiensa vuoksi niin pelokas, että normaali liikkuminen on vaikeaa tai niin uupunut, ettei jaksa lähteä. Ja etenkin, jos ne tapahtumat ovat sellaisia, joita toisille ei ole tapahtunut, joten sen ryhmän löytyminen olisi aika epätodennäköistä. 

Itse en tykännyt vertaistukiryhmätyöskentelystä. Omissa ongelmissa on riittävästi tekemistä, en jaksa niiden päälle vielä pohtia muiden murheita.