Voinko päästä koskaan töihin, kun CV:ssä on kymmenen vuoden aukko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kehottaa menemään opiskelemaan. Onko liian myöhäistä aloittaa psykologian opinnot? Ottaa useamman vuoden opiskella pääsykokeisiin ja päästä sisälle opinahjoon, mutta se on minun tämän hetkinen impulsiivinen haaveeni.

Ap

Miksi olit kuntoutustuella? Mikäli sait eläkettä mielenterveysongelmien takia, ei psykologin työ taida olla ihan sinua varten...

Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö (tyyppi II). Mutta tutkijana voin kai toimia sairaudestani huolimattakin?

Ap

Lähde mieluummin sillä asenteella, että sisäänpääsemiseen menee vuosi.  Aloita nyt jo opiskelemaan tai voit työkkärin kanssa neuvotella esim. työttömyystuella opiskelulla avoimessa. Avoimen kautta, kun on tietty opintomäärä tietyllä arvosanalla tehty niin sisään on sitä kautta mahdollista päästä. Jos et pääse avoimen kautta sisään niin olet kuitenkin jo suorittanut osan kursseista, joten sikälikin valmistuminen nopeutuu. Samalla avoimessa näet onko ala sinulle soveltuva.  Ehdottomasti suosittelen avoimen opintoja mutta luultavasti monille kursseille on voinut jo ilmoitusaika täyttyä. 

Tilastonikkari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkällä yo-todistuksella muutenkaan töitä saa kuin hiton hyvällä tuurilla. Mene opiskelemaan, pitää kai sinun joka tapauksessa tutkinto saada aikaiseksi

Usko tai älä, mutta tilastojen mukaan pelkän yo-todistuksen omaavien työttömyys on kaikista pienintä. En minäkään olisi ilman linkkiä uskonut. Johtunee varmaan siitä, että pelkät ylioppilaat ovat valmiita tekemään melkein mitä vain ja jos ei mitään löydy, alkavat opiskelijaksi.

Niin, koska lähtökohtaisesti pelkän yotutkinnon suorittanut ei saa työttömyyskorvausta. Tässä on hyvä esimerkki miten pitää hieman käyttää maalaisjärkeä niissä tilastojen tulkinnoissa...

Minä aloitin psykologian opinnot tänä syksynä reilusti yli kolmekymppisenä. Ei ole myöhäistä. Mulla kesti idean syttymisestä kolme vuotta sisäänpääsyyn. Yritä saada jotain osa-aikatöitä pääsykokeeseen valmentautumisen ohelle. Vaatii todella kovaa työtä, mutta on ihan mahdollista! Tee varmuudeksi myös suunnitelma B, että on jotain, mitä kohti mennä, ellei psykologian ovet tunnukaan avautuvan. Samaan aikaan tuskin pystyt valmistautumaan useampiin kokeisiin, mutta taustalle itselle kannattaa kylvää varasuunnitelman siemen itämään.

Psykaa ei pääse opiskelemaan avoimen väylän kautta. Toki opinnot avoimessa varmasti muuten kannattaa!

Kannattaa varmaan hakea alkuun jotain määräaikaista tai mennä vaikka jonkun vuokrafirman listoille. Helpompi päästä kun on vähemmän hakijoita kuin vakituisiin paikkoihin. Sillä tavalla saat "jalkaa oven väliin" ja pääset näyttämään että olet ahkera ja luotettava. Vaikka määräaikaisuus ei jatkuisikaan, CV ei ole enää ihan yhtä tyhjä ja luultavasti saat hyvän työtodistuksen jota näyttää seuraavaa paikkaa hakiessa. Vuokrafirman työpätkät saattavat myös poikia ihan pysyviä työtarjouksia.

Käykääpä katsomassa työpaikkailmoituksia osoitteessa http://www.jobbsafari.se . Siellä etsitään suomenkielentaitoisia töihin vaikka kuinka paljon.

Työnantajat arvostaa kylläkin enemmän työkokemusta kuin koulutusta. Toki jokin koulutus on oltava, mutta jos nyt vielä "jumitat" poissa työmarkkinoilta, näyttää se työnvieroksunnalta.

Sanon tuon siksi, että tiedän mistä puhun. Minulla on työkokemusta yht. n.8 vuotta ja olen 38v. Joudun aina selittämään sitä aukkoa 20-30-ikävuoden välissä. Eikä edes ole kunnon syytä. Pari silpputyötä 1kk tai 3kk. Joitain koulutuksia. Mutta aina tongitaan vanhoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat arvostaa kylläkin enemmän työkokemusta kuin koulutusta. Toki jokin koulutus on oltava, mutta jos nyt vielä "jumitat" poissa työmarkkinoilta, näyttää se työnvieroksunnalta.

Sanon tuon siksi, että tiedän mistä puhun. Minulla on työkokemusta yht. n.8 vuotta ja olen 38v. Joudun aina selittämään sitä aukkoa 20-30-ikävuoden välissä. Eikä edes ole kunnon syytä. Pari silpputyötä 1kk tai 3kk. Joitain koulutuksia. Mutta aina tongitaan vanhoja asioita.

Mutta enkö voi vain sanoa, että sairastin ajan ennen opintojani (mikä onkin totuus)? Voiko työhaastattelussa todeta sairastaneensa vuosikausia, vai onko se ihan no-no?

Ap

Mulla samanlainen tausta ja mietityttää oma kohtaloni myös. Aloitin 26-vuotiaana insinööriopinnot (amk), vuoden jälkeen jäin sairauslomalle ja nyt olen ollut 4,5 vuotta työkyvyttömänä. Vointini on mennyt vähitellen parempaan suuntaan jo parin kolmen vuoden ajan, mutta luulen että mulla voi edelleen kestää ainakin kaksi vuotta ennen kuin olen työkykyinen.

Eli jos ajatellaan että taukoa tulisi yhteensä esim. 7,5 vuotta, opiskelisin sen jälkeen normaalisti ja olisin valmistuessani 38-vuotias, niin kuinkakohan vaikea mun olisi saada töitä (nais)insinöörinä? Ala sellainen mikä ylipäätään työllistää ihan kohtuu hyvin, ei mikään kemiantekniikka tms. Katsooko työnantajat lähinnä sitä että oon opiskellut, valmistunut ja nyt haen heille töihin, kaikki hyvin siis, vai kiinnostaako niitä että mitä tein noin monta vuotta kesken opiskelujen? Ja jos niille sanoo että olin työkyvytön ja kovasta motivaatiosta huolimatta täytyi keskeyttää opinnot siksi aikaa, niin ajatteleeko ne että ei me tuollaista haluta, vai onko se ihan samantekevää kunhan nykyhetki on ok eli osaan hommani ja en kiiku työkyvyttömyyden kynnyksellä?

Ap:lle tsemppiä, et ole ainoa joka on tuossa tilanteessa. :-) Opiskelu voisi olla tosiaan yksi hyvä vaihtoehto, tai jos haet johonkin ns. pilipalihommaan (vähän tyhmästi sanottu mutta en juuri nyt keksi parempaakaan ilmaisua) missä ei tarvita työkokemusta, niin luulisi että sellaisessa ei niin paljon välitetä cv:n aukkovuosista.

Ja välttämättä en siis palaisi siihen opiskeluun jonka aloitin, vaan aloittaisin paremmin työllistävän tekniikanalan insinööriopinnot, eli saisin luultavasti sen opiskelun näyttämään ihan normaalilta neljän vuoden hommalta.

29

Voit kun kerrot tarkkaan ja rehellisesti mitä olet tehnyt mainitun ajan. Aluksi CV:stä katsotaan onko niissä selvittämättömiä aukkoja. Valehtelijaa ei kukaan halua vaivoikseen. Työelämässä kuitenkin luottamus on pääasioita.

10 vuoden aukko _keskellä_ työhistoriaa on ok. Syitä voi olla monia. Sinulla ei vaan oikein ole mitään näyttöä siitä, millainen työntekijä olisit. Rehellisyys on hyvä mutta asenteet mt-ongelmia kohtaan istuu syvässä. En halua lytätä, mutta mieti itse, miksi juuri sinut palkattaisiin eikä sellaista jolla ei kummempia aukkoja ole. Koulutus on ihmiselle hyväksi, mutta tässä työttömien maisterien maassa kuitenkin arvostetaan sellaista kunnon työ"miestä".

Vierailija kirjoitti:

Voit kun kerrot tarkkaan ja rehellisesti mitä olet tehnyt mainitun ajan. Aluksi CV:stä katsotaan onko niissä selvittämättömiä aukkoja. Valehtelijaa ei kukaan halua vaivoikseen. Työelämässä kuitenkin luottamus on pääasioita.

Niinkö?

www.hs.fi/kotimaa/art-2000005780480.html

^

Vierailija kirjoitti:

Sinun tilanteessa joku työkokeilu olisi paikallaan. Muuten en niistä perusta; työstä pitäisi saada palkkaa. Sinulle työkokemus ja vieläpä tuore sellainen olisi tärkeä asia.

Jos pidät työkokemusta tärkeänä, miksi suosittelet sen sijaan työkokeilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tilanteessa joku työkokeilu olisi paikallaan. Muuten en niistä perusta; työstä pitäisi saada palkkaa. Sinulle työkokemus ja vieläpä tuore sellainen olisi tärkeä asia.

Jos pidät työkokemusta tärkeänä, miksi suosittelet sen sijaan työkokeilua?

Olen eri vastaaja, mutta minä ajattelen, että työkokeilussa ap saisi rauhassa tunnustella miltä työnteko tuntuu. Eikä häneltä odotettaisi niin paljoa. Työkokeilussa on mahdollista päästä myös sellaisiin pakkkoihin, mihin ei pääsisi töihin noin vaan. Työpäivät olisivat ehkä lyhyempiä.

Opiskelu on tietysti hyvä vaihtoehto sekin, mutta ei ehkä todennäköisin (jos haluaa juuri psykologiaa opiskella).

50+ ikäisiä sorsitaan työnhaussa, joten alkaa olla kiire saada jalkaa ovenväliin.

Turha kai sitä on kaunistella, että vaikeaa tulee olemaan. Itse yritin vaihtaa alaa 37 vuotiaana, mutta ei onnistunut kun kaikki harjoittelupaikat olivat joko suoraan tai epäsuoraan nuorille suunnattu. Esim monissa intern-paikoissa saattaa olla ihan ikäraja, tai vähintään etsitään "nuorta tulevaisuuden lupausta". Aiempi alani ja kokemukseni kuitenkin sivuaa uutta, joten siitä olisi ollut paljon etua uudella alalla. Lopulta jouduin palaamaan vanhalle alalleni.

Aloituspaikkojen hakeminen reilusti yli kolmekymppisenä JA ilman mitään hyödyllistä kokemusta on varmasti aika epätoivoista. Millä siinä erottuu positiivisesti niihin 10-15v nuorempiin verrattuna?

Vierailija kirjoitti:

Moni kehottaa menemään opiskelemaan. Onko liian myöhäistä aloittaa psykologian opinnot? Ottaa useamman vuoden opiskella pääsykokeisiin ja päästä sisälle opinahjoon, mutta se on minun tämän hetkinen impulsiivinen haaveeni.

Ap

Ei siihen nyt useampaa vuotta mene, lukiolaisetkin opiskelevat yhtä aikaa kirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Voisit kokeilla avoimen väylää eli tehdä avoimen yliopiston opintoja netissä (perusopinnot, aineopinnot) ja sen jälkeen hakea tutkinto-opiskelijaksi. Avoimen opinnot voi aloittaa kuka vaan milloin vaan, tosin ne maksavat muutaman satasen mutta maksaahan se itsensä takaisin. Opintotukea niihin ei saa.

Kovaa työtä yliopisto-opiskelu kyllä vaatii joten impulsiiviset haaveet eivät riitä. Jos on noin pitkä tauko / aukko cv:ssa niin ehkä kannattaisi panostaa johonkin käytännönläheisempään opiskeluun missä ohjausta on saatavilla enemmän - käytännössä siis päiväkouluun. Nuoriso-ohjaaja, AMK, onhan näitä.

Psykologia on niin haluttu ala että hakijoita on runsaasti. Ota huomioon myös se että opiskelumateriaali saattaa olla englanniksi.

Voisit hakea opiskelemaan työttömyystuella, tukea saa kahdeksi vuodeksi. Siinä ajassa ehtisi lukea lähes kokonaisen keskiasteen tutkinnon.

Jos ajattelet että pääsykokeisiin lukemiseen menee muutama vuosi niin ota huomioon että se tutkinto pitää saada kasaan niissä muutamassa vuodessa. Muuten loppuu opintotuki. Sinun tilanteessasi hakeutuisin ammatinvalinnanohjaajalle TE-toimistoon, uskoakseni heillä on sellaisia. Saat samalla tietoa eri tukimuodoista.