Kysy kolmekymppiseltä työkyvyttömyyseläkeläiseltä!

Vierailija kirjoitti:

Millä diagnoosilla eläkkeelle? Käytkö ollenkaan töissä, esim. vapaaehtoistyötä?

Olen itsekin ollut tk-eläkkeellä kolmekymppisestä asti. Elämä mennyt lopulta ihan mukavasti. Sain vielä yhden lapsenkin lisää, eikä tylsiä päiviä ole tullut vastaan.

Masennuksesta toipuneena osaan arvostaa elämääni.

Miksi et mene takaisin töihin, kun olet toipunut? Jos kerta vielä lapsikin noilla geeneillä tehty. Kyllä, rumasti sanottu mutta täysin totta.

Vierailija kirjoitti:

Oliko diagnosoitu tauti lorvikatarri?

Lorvikatarri lienee ennemminkin työkyvyttömyyden oire.

Ap

Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?

Kyllä, usein. Olin hyvin kunnianhimoinen lapsi ja nuori, mutta sairaus nujersi minut ja vei opiskelukyvyt. Silti syytän usein itseäni, vaikkei kai pitäisi.

Ap

Miten toteutat itseäsi? Tai onko sinulla sellaiseen tarvetta? Miten kulutat päiviäsi? Tunnen yhden nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle päässeen(joutuneen?), hänen elämänsä on kutistunut todella paljon, vaikka mukava ja avoin ihminen onkin. Mutta pahoja taipumuksia masennukseen ja elämä on todella pienissä ympyröissä. :/

No mene röihin äläkä siellä ilakoi veronmaksajien kustannuksella......kaksisuuntaiseen on olemassa tehokas lääkitys, se vaan, että teikäläiset harvoin viitsii syödä nappinsa asianmukaisesti. Joutaisit käpyjä haravoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?

Kyllä, usein. Olin hyvin kunnianhimoinen lapsi ja nuori, mutta sairaus nujersi minut ja vei opiskelukyvyt. Silti syytän usein itseäni, vaikkei kai pitäisi.

Ap

Tsempit ap:lle ja mukavaa syksyä ja muutenkin kaikkea hyvää elämääsi! Itsekin yllätyksekseni minut laitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle 43 vuotiaana vaikken sellaista ollut koskaan 'pyydellyt' tai anellut. Tosin pitkään olin kuntoutustuella. Oma elämäni on muodostunut käsittämättömän tylsäksi ja tunnen syyllisyyttä että olen eläkkeellä koska opiskelin ja tein töitä koulun ohella jo 16 vuotiaana jne. Pää ei vaan kestä enää stressiä ja suorittamista eli pääni tyhjeni täysin ja vara-akutkin käytin loppuun. En siis toipunut enää entiselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?

Kyllä, usein. Olin hyvin kunnianhimoinen lapsi ja nuori, mutta sairaus nujersi minut ja vei opiskelukyvyt. Silti syytän usein itseäni, vaikkei kai pitäisi.

Ap

Oletko miettinyt opintoja esimerkiksi avoimessa? Miten saat päiväsi kulumaan?

Oletko omasta mielestäsi täysin kyvytön tekemään mitään? Lehtien jakoa? Kaupassa hyllytystä? Mikä on pahin oire joka estää töihin menon? Oletko harkinnut opiskelua jos kaipaat päiviin sisältöä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko omasta mielestäsi täysin kyvytön tekemään mitään? Lehtien jakoa? Kaupassa hyllytystä? Mikä on pahin oire joka estää töihin menon? Oletko harkinnut opiskelua jos kaipaat päiviin sisältöä?

Tässä maassa on monta sataa tuhatta työtöntä. Eikö ne voi jakaa niitä lehtiä tai hyllyttää kaupassa? Tai opiskelijat? Anna työhön kyvyttömän olla rauhassa.

Ap, tk-eläkkeellä saat opiskella vaikka tohtoriksi asti, joten jos silti tuntuu, niin hae yliopistoon jollekin alalle mikä oikeasti kiinnostaa :) 

Miten pärjäät taloudellisesti? Itse pitkällä sairaslomalla ja kaksi lasta ja tiukkaa on.

Vierailija kirjoitti:

Miten toteutat itseäsi? Tai onko sinulla sellaiseen tarvetta? Miten kulutat päiviäsi? Tunnen yhden nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle päässeen(joutuneen?), hänen elämänsä on kutistunut todella paljon, vaikka mukava ja avoin ihminen onkin. Mutta pahoja taipumuksia masennukseen ja elämä on todella pienissä ympyröissä. :/

Minusta on tullut laiska itseni kehittäjä ja toteuttaja. Luen kyllä paljon, kun olen siihen tarpeeksi vakaa. Päivät oikeastaan pelaan ja haaveilen. Elämäni on kieltämättä kutistunutta, mutta yritän olla onnellinen siitä mitä minulla on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?

Kyllä, usein. Olin hyvin kunnianhimoinen lapsi ja nuori, mutta sairaus nujersi minut ja vei opiskelukyvyt. Silti syytän usein itseäni, vaikkei kai pitäisi.

Ap

Oletko miettinyt opintoja esimerkiksi avoimessa? Miten saat päiväsi kulumaan?

Olen miettinyt. Erityisesti psykologian opiskelu olisi antoisaa. Pitäisikö alkaa säästämään?

Tällä hetkellä päiväni kulutan pelaillen ja haaveillen. Viihdyn ajatuksissani. Laittelen kotia ja leikin kissan kanssa. Siitä on päiväni tehty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko omasta mielestäsi täysin kyvytön tekemään mitään? Lehtien jakoa? Kaupassa hyllytystä? Mikä on pahin oire joka estää töihin menon? Oletko harkinnut opiskelua jos kaipaat päiviin sisältöä?

Voisin varmaankin jakaa lehtiä ainakin ajoittain, mutta täyspäiväinen sitoutuminen on ajatuksen tasolla mahdotonta. En koe, että voisin luvata meneväni joka aamu töihin.

Juuri tämä epävakaus on suurin este opinnoille ja työlle. En näe päivää pidemmälle. Olen harkinnut opintoja avoimessa yliopistossa, pitää ensin alkaa säästämään. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjäät taloudellisesti? Itse pitkällä sairaslomalla ja kaksi lasta ja tiukkaa on.

Pärjään ihan hyvin taloudellisesti. Joka kuukausi jää rahaa johonkin isompaan, tosin tässä kuussa maksoin kotivakuutuksen jolloin rahat riittivät juuri ja juuri uuteen villakangastakkiin. Olen siitäkin iloinen.

Syön edullista ruokaa. Käytän vaatteet puhki. Lasten kanssa olisin varmaan ihan helisemässä, ymmärrän sinua!

Ap

Millainen lapsuus sinulla oli? Noin yleisesti? Oliko sisaruksia, miten koulu meni, millaiset suhteet vanhempiin, ystävät jne

Onko sulla psykoottisuutta taustalla. Mikä sun diagnoosin ICD koodi on?