Mä oikeesti luulin et meidän perhe oli köyhä.

köyhästä perheestä. Vaatteet olivat mitä olivat, mitään nättejä kyniä tms. pikkusälää en saanut koskaan, lukiokirjat maksoin itse. Työtä piti tehdä kotona koko ajan.



Hyvänä puolena koen sen, että en aikuisena ole materian perään (lapsena olisin kyllä ollut!), mutta lapsena kärsin PALJON. Ei ollut helppo saada kavereita kun ei ollut näitä pikkutavaroita joilla kaveruutta vaihdettiin ala-asteella.



Lapsuuden perintönä luulin olevani älyllisesti ylivoimainen, eli suoraan sanottuna olin itsekäs kusipää. Tämäkään ei kyllä ole sosiaalisia suhteita helpottanut!

et vaikka heillä oli rahaa niin silti emme saaneet läheskään kaikkia hienouksia, ihan tavallisen ja turvallisen lapsuuden ja välttämättömät tarvikkeet ja joskus jotain pientä extraa. Töitä opetettiin myös tekeen. Monesti nämä nykyajan velkaantuvat nuoret on niitä joille kaikki on tullut eteen kuin manulle illallinen ja nyt sitten aikuisena ei kaikki olekkaan sujunut ihan niin helposti.

vaikka minut pistettiin kulkemaan 4vuotta vanhemman veljen vanhoissa vaatteissa. Mitään ei saanut harrastaa siinä pahaisessa tuppukylässä paitsi kotitöitä joita riittikin isossa talossa. vanhemmat seikkailivat kodin ja kaupungin välillä jättäen meidät keskenämme veljen kanssa, joka hakkasi patoutumiaan minuun.

Ja kaiken huipuksi kun olen hieman heidän elämäntapaansa nuorena uskaltanut arvostella menee perintökin sitten sivu suun. Joten ei onni löydy massista vaan toistemme kunnioituksesta.

Meillä pilkattiin koulussa näitä navetan hajuisia lapsia ja kiusattiin todella julmasti. Edes aikuisella iällä ketään ei välitä heidän tuntemisestaan. Eivät ole mitenkään erityisen menestyneitä elämässään jos mitään töitä tekevät lainkaan.

itsekin suosin kierrätystä enkä ajattele että materia olisi kaiken mitta. En myöskään todellakaan olisi tarvinnut teininä merkkifarkkuja tai lasketelureissuja.



Mutta tarkoitan että nuukudessakin voi mennä överiksi niin kuin kaikessa.

luvulla? Sieltä repäistyltä tuo tekstisi vaikuttaa.

vanhempasi ovat saavuttaneet? Lapsilla ankea lapsuus ja ei niin kummoiset ansiotkaan.

kuljetaan rumissa vaatteissa, että saadaan taas joku pellonpätkä lisää.



Meidän perheessä taas panostetaan esim. kauniisiin vaatteisiin ja kotiin sekä laadukkaaseen ruokaan, eikä vietetä mitään ihme köyhäilyelämää, jotta isille ja äidille jäisi taas vähän sukanvarteen pahan päivän varalle.



Säälittää lapset, joilla saidat vahemmat.

velaton suuri maatila, uudet koneet ja laitteet, metsää, kesämökki ja kaupunkiosake sekä tilillä tukko kahisevaa. Sanoisin, että elämällä nuukasti ja ahkerasti töitä tehden he ovat paitsi turvanneet oman vanhuutensa, niin kummasti pystyneet auttamaan meitä lapsia rahallisesti elämän eri käänteissä. Kunnioitan heitä sen vuoksi, että he eivät aikanaan tuhlanneet rahoja leveään elämään vaan juuri tuohon maatilan kehittämiseen ja laajentamiseen, joka on pysyvää. He ovat nyt alle 60v kumpikin, hyväkuntoisia ja suunnittelevat jäävänsä eläkkeelle. (sukupolvenvaihdos tulossa) ..Että kuitenkin jotain ovat saaneet aikaan. Mutta kuten jo sanoin, ehkä tätä viestini syvintä olemusta ei ymmärräkään muut, kuin sellaiset jotka todellakin seuraavat läheltä maatilan elämää. Tuokin kommentti, ettei lasten työntekoa tulisi hyväksyä- se sai minut nauramaan. Väitän, että nykyäänkin lähes jokaisella maatilalla lapset osallistuvat ikänsä ja kykynsä mukaisesti kaikkiin töihin. Ja mielestäni se on hyvä asia.

nöyryyttää lasta pukemalla hänet rumiin vaatteisiin ja pistää hänet raatamaan raskaissa töissä koulupäivän jälkeen.



Psyykkiset ongelmat voivat iskeä sinulle vielä päälle pahemman kerran - siihen ei perintöpellot auta, paitsi siinä mielessä, että saat terapiakulut maksettua.

että ovat hankkineet hyvän koulutuksen ja sen verran hyväpalkkaiset työt, ettei ole tarvinnut ryysyissä lapsuuttaan ja nuoruuttaan kulkea ja lisäksi hankkimaan esim. omistusasunnot. Kaikkein kiitollisin olen kuitenkin siitä, että he ovat antaneet minulle ja sisarelleni kyvyn hankkia itse elantomme ilman, että täytyy heidän kukkarollaan juosta.

Ne pellonpätkät jaetaan meille lapsille ja meidän lapsille jne.. Eli vanhempani ovat osaltaan helpottaneet jälkeläistensä tulevaisuutta.

ap

Nykyäänkin on tuttavapiirissä perheitä, joissa lapsiin ei panosteta ollenkaan, koska vanhemmilla on esimerkiksi tavoitteena saada asuntolaina tiettynä aikana maksettua. Lapset kulkevat järkyttävissä kierrätyskamppeissa eivätkä harrasta mitään maksullista jne. Yhdessä perheessä lapset mielestäni sairastelevat kaikki talvet siitä syystä että heille ei koskaan osteta kunnon talvivaatteita! Vaatteissa ei ole enää mitään lämpöarvoa jäljellä, kengät imevät kosteutta joten lapset kulkevat jalat märkinä melkein koko ajan... Kamalaa katseltavaa! Sitten sairastetaan. Myöskään kunnolla ei malteta lääkitä, koska lääkkeet maksavat!



Kohtuus mielestäni kaikessa. Kerskakulutus ei ole tavoiteltavaa, mutta jos lapsia on päättänyt hankkia on heille taattava mukava lapsuus johon sisältyy myös mukavia asioita kohtuullisessa määrin. Meillä voidaan ostaa käytettyjä urheiluvälineitä tai jotain vaatteita, mutta lapset saavat harrastaa haluamiaan juttuja ja kesällä tehdään kunnon kesälomareissu ja talvella

pyritään säästämään ulkomaan reissuun. Asutaan omakotitalossa. Käydään molemmat töissä. Suunnitellaan taloutta, koitetaan opettaa

lapsia säästäväisiksi ja nautitaan välillä vain kotona puuhastelusta. Arjella on arvo sinänsä.

heistä ihan mielettömän onnellisia aikuisia, kun heräävät ap:n lailla siihen, että uuuuhhh, perintöä tulossa.

vanhemmat hoitakoon omat työnsä, oli firma tai ei. Olen erittäin onnellinen, että olen SAANUT RAUHASSA viettää lapsuuttani joutumatta raatamaan vanhempien elannon eteen. Se ei liene tarpeellista, vaan jokainen ehtii kyllä sen oman työuransa tekemään liiankin kanssa. Lapset olkoon lapsia, opetan minäkin. Ihan kuten äitini, jolle olen erittäin onnellinen. (itse hankkiman kesätyön kautta saamani pennit olen saanut käyttää miten lystää)

lapset saavat olla lapsia.



Kammottavalta kuulostaa tuo, että läksyjen teon jälkeen piti ryhtyä johonkin navettahommiin.



Onneksi ap:lla on rahat terapiaan.

jotka rehkivät vanhempiensa maatilalla kaikki kesälomat (ja varmaan muulloinkin). Me paineltiin veljen kanssa pellon ohi uimarannalle, kun he saivat kitkeä rikkaruohoja, poimia pitkät päivät mansikoita tms.

Noh, on heillä isommat perinnöt nyt tulossa, mutta myös varsin katkerat välit vanhempiinsa.

Mun mielestä me ei lapsena kuljettu rumissa vaatteissa vaikka ne vaatteet ei olleetkaan merkkivaatteita eikä muutenkaan kalliita.



Mun ei onneksi tartte olla katkera vanhemmilleni mistään.



t 18